29.2.12

keskiviikko




Eikö meillä olekin hieno amme?
Menimme ostamaan isoon ammee-
seen istumatukea, mutta mukaan läh-
tikin moinen. Aivan ihana! Ammeen
sisällä semmoinen hyvä istumapaikka,
vettä ei kulu läheskään niin paljon kuin
ison ammeen kanssa, ja tämän voi viedä
vaik ulos! Turhake? Ehkä. Tällähetkellä
toimii meillä ja mainiosti.


*


Edelleenkin täällä matalapainetta. Phuuh. Iloa tuovat monet asiat, mutta mieltäkin painaa mutamat. Uskallan ajatella, että kaikki järjestyy. Tää on sitä feikki-positiivisuutta, kun siltä ei kuitenkaan aidosti tunnu.  Päivät kuvissa näkyvän hepun kanssa menevät leppoisasti. Tyyppi on ... se vaan ON.  :-) 

Mies menee huomenna Tanskaan viikoksi. Phuuh. Tuo mulle rakas 1 'Bolig Liv', kevät ja iloinen mieli - TAK!

27.2.12

Varoitus, blaah-oloa ja pettymyksien sietämistä

Phuuh. Ei mennyt ihan niinkuin toivoin. Vaikka arvasinkin niin käyvän, en silti pidä lopputuloksesta. En juuri koskaan usko, että juuri minulle voisi käydä NIIN hyvä säkä, että joku asia onnistuu ensimmäisellä kerralla. Asiat vaan tapahtuu hyvät ja huonommat. Ja elämä menee eteenpäin.

Pyöritän päässä unelmia, mille en uskalla tehdä yhtikäs mitään. Olen jumittunut jumiuteen. Ärsyttää moinen. Ärsyttää, että ärsyttää. "Ihana maanantai"! 


ps. Onneksi tuo pikku-vintiö hymyilee!

25.2.12

Ihan muutama haaste vain/ NYT mä teen ne..melkein..

Olen saanut monta tunnustusta. Iloitsen niistä, mutta toisaalta jotenkin vaivaannun. Enkä oikein tiedä, tykkäänkö niitä saada/ antaa. Tykkään, kun kehuja annetaan ilman tunnustuksia ja tykkään antaa positiivista palautetta. Varsinkin tilanteissa, joissa sitä ei odoteta.  Morkkaaminen ei kuulu blogistaniaan. Ja usein mietin, miksi antaa negatiivistakin palautetta? Eri mieltä toki saa olla.
 
Jokunen tunnustus on varmastikin jäänyt matkan varrella toteuttamatta. Pahoittelut niistä. Nyt teen nämä räkäpäissäni kun en parempaan tuotokseen pysty.


 
 
 
 
ONE LOVELY BLOG AWARDit  tulivat Carpenters Chick ja Pesukarhun sielu blogeista.

Kiitos ISO!

Tähän liittyy seuraavat tehtävät:
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi 
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille
 
Faktat:
1. Mietin tuota 'ei mainoksia' kylttiä tuossa blogissani. Pitäisiköhän poistaa?!? Koska haluaisin mainostaa varsinkin järjestöjen toimintaa.
2. Ryhdyin (myös) UNICEF:in kuukausilahjoittajaksi.
3. Himoitsen/ rakastan karttoja, maapalloja, vanhoja kameroita.
4. Mieheni kosi mua (mun) krapula-aamuna. (Jee-jee!)
5. Haluaisin 'Annin puodin'.
6. En malta odottaa kevään/kesän puutarhailuja.
7. ....Ja ystävän häitä englannissa (kesäkuussa)!

 


*  *  *

 

 

Vuoden mutsi -haaste

Sain Hippunen onnea blogista Vuoden mutsi - haasteen,  KIITOS!

Tarkoitus on  täydentää alla olevat kahdeksan kohtaa ja antaa haastetta eteenpäin vähintään yhdelle mutsibloggaajalle. Aluperin haaste on peräisin Vuoden mutsi - blogista. 

1. Tunnen itseni vuoden mutsiksi... kun hoidan perheen ja talouden miehen ollessa poissa.

 
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... 
löytää aikaa parisuhteelle (aina se sama!)
 
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... 
sanoo, että rakastaa mua ja tulee halaamaan (ilman taka-ajatusta..) 
 

4. Kello 12 yöllä olen yleensä...
juuri siirtymässä nukkumaan. Olen myöhään hereillä. Se on se ainut oma aika ilman lapsia ja olen vaan yökukkuja.  
 
5. Kello 8 aamulla olen yleensä...
uninen ja kiukkuinen, kuin mikäkin...

 
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että...
olet NIIN rakas, vaikka kiukkuankin sulle!

 
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että...
olet maailman paras äiti ja muutenkin hyvä tyyppi! Kunpa olisin muutamassa tietyssä asiassa yhtä hyvä kuin sinäkin.
 
 
8. Viimeksi kiroilin, kun...
..voi ei... ihan liian usein. Pinna vaan palaa NIIN nopeasti ->huono omatunto. No tänään viimeksi.

 
9. En ole koskaan osannut...pitää kodin siistinä useamman päivän. Homma alkaa aina alusta.

 
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia, voi tehdä on...
Väkertää, 'pelastaa maailmaa' ystävän (+ punkun) kanssa. 


*  *  *


 
 
 
 
 
Sain tunnustuksen Hippunen onnea -blogista. Tunnustukseen kuuluu, että tunnustuksen saajan pitää kiittää tunnustuksen antajaa ja jakaa se kahdeksaan muuhun blogiin, ja ilmoittaa siitä heille sekä jakaa kaikkien kanssa kahdeksan tunnustusta itsestää.


1. Mieheni saa minut nauramaan (ja itkemäänkin).
2. Olen taas keskellä kilojen taisteluja. (-4,5kg) Ja siinä ärsyttää moni juttu.  Ei niinkään se, että näyttää/ on läski vaan ympäristön mielipiteet (hyvinkin erilaiset!), heidän tapa sanoa ja oma tyytymättömyys. Se pinttymä päässä että ylipainoinen/ lihava = ruma/ huono ja saamaton ihminen.  Ja ihan näin se ei vain mene.
3. Tyttömme aloittaa syksyllä eskarin.
4. Elän tunteella ja tunnen isosti.
5. Viihdyn kotona.
6. Ärsyynnyn tosi helposti. 
7. Vanhemmuus on ollut yksi rankimmista elämänkouluista. Toinen on ollut ehkä se, että jossain joku asia väärin, eikä pysty tekemään asialle mitään.
8. Toivon palaavani järjestötyön pariin.
 

*  *  *

Yhteenveto
En laita mitään näistä tunnustuksista eteenpäin kenellekään tietylle. 
Se/ ne on JUURI sinulle, kuka lienee luetkin tätä.

Uusi kuosi

Ihan kun olis käynyt shoppailemassa, tai jotain... HAHA! Piiiiitkä ilta Niinan kanssa koodailtiin ja TADAA!!! Musta tulee vielä nörtti! Ihana kiitos Niinalle!!! Samalla tajusin, että olen NIIN tumpelo tässä hommassa, mutta hyvässä ohjauksessa voi onnistua melkein mikä vaan!

Poju on huutanut paljon. Itselläni on pää täynnä räkää ja kolottaa joka paikkaan. Nyt on siis minun vuoroni sairastaa. Tytsy oksensi toissapäivänä autoon, juuri kun olimme matkalla katsomaan veljeni vauvaa sairaalaan. Ei päästy sinne asti ei. Vauva on päässyt jo kotiin, mutta me ollaan pöpöjemme kans täällä, eikä vauvaa katsomassa. 

Viikonloppuna parannutaan. Olisipa jotain kivaakin tiedossa. Tuntuu että koko viikko ollut ihan samaa koko ajan. Tää ei ollut valitus, toteamus vain. :-)


Hyvää viikonloppua! 
Pysykää terveenä!

20.2.12

Löpinöitä

  Miehelleni tekemäni tekele


Aurinko paistaa! Muru nukkuu sohvalla. Olisi pitänyt mennä ulos!!! Mut tässä ollaan.
Takana viikonloppu, ei mikään ihmeellinen mutta silti ihmeellinen. Tänään veljeni perhe
sai vauvan. Se on ihmeellistä se - aina. Oma vauva ei tunnu enää lainkaan vauvalta.

Ja minä kävin pitkästä aikaan leffassa - Vuosaari. Ajatuksia ja keskustelua herättävä 
tuotos. Ymmärän hyvin, jos joku ei tykkää. Omat mielipiteet muuttuivat siitä tilanteesta kun 
leffa loppui ja pääsin kotiin melkoisesti. Sanoisin, että näkemisen arvoinen eikä mielestäni 
floppikaan. Mutta ei kuitenkaan ihan kaikki kohdallaankaan. Kävitkö katsomassa, tai aiotko 
katsoa? Mutta nyt siihen tärkeämpään - tänään tulee telkusta 'LOVE ACTUALLY'!!!!!!!!!
Sen elokuvan jälkeen mikään ei ollut entisellään. Heh! No leffaan liittyy paljon tunnesiteitä
ja muistoja ja sen katsominen saa vaan hyvälle mielelle, vaikka sen olisi nähnyt 15 kertaa!

Ei tällä kertaa muuta. 
(Monta haastetta rästissä.. huuups)


Super hyvää viikkoa!
Love actually IS all arround!

17.2.12

pisteitä

  • Tehnyt rohkeita päätöksiä.
  • Uskonut hyvään ja että kaikella on jokin tarkoitus.
  • Miettinyt tulevaa oikein urakalla.
  • Murehtinut. Huolehtinut. Välittänyt.
  •  -2kg (urakkaa on vielä niiiiin paljon).
  • Suunnittelee juoksutapahtumaa loppukevääseen.
  • Rumsteerannut (siirtänyt tavaroita ja huonekaluja paikasta toiseen).
  • Tuntenut ylpeyttä miehensä opintojen loppuun saamisesta.
  • Unelmoinut puutarhailusta, pakko saada sormet multaan.
  • Miettinyt, että blogistaniassa on aikas ihania tätejä!  :)
  • Tutustunut puhelimiin (öök ja blaah).
  • ....

Hobby hall, minkäs teit?

 

Industrial on saapunut jo jokin aika sitten Hobby Hall'iin. 
Sitä on myös Elloksella. Ihan ihmeellistä ja jotenkin hassua. 
 Siis nuo jutut on tosi kivoja!  Tykkään ja tykkään!
Varsinkin tuo jakkara! En ole nähnyt tuotteita kun vain
tietokoneen ruudulta, eli en yhtään tiedä, miltä pinta 
näyttää ja tuntuu lähempänä katsottuna.  Mutta-mutta,
mikä siis mättää? Sekö, että industrial-henkisiä juttuja
myydään ns. koko kansalle? Vaiko se, ettei ne olekaan
aitoja romuja isien ja setien autotalleista ja teollisuudesta?
Vaiko se, että ne on vaan trendiä? Ääh.. MUTTA silti,
ne on makeita ne. Ihania ns. OIKEITA industrial-juttuja
vilkkuu usein Niinan blogissa, jonka kuvat on kopsattu
95% omaan dreaming-kansioon! Yeah, Go Niina, go!

Ja tämä siis ei ole mainos lainkaan, vaan toteamus,
että sitä teollista on nykyään paljon ja kaikkialla!

Mitä te olette mieltä? 
Kyl mä silti ottaisin muutaman näistä, jos....

   

 

14.2.12

DIY


13.2.12

Ystävänpäivänä

Reason, Season, or Lifetime
People come into your life for a reason, a season or a lifetime.
When you figure out which one it is,
you will know what to do for each person.
When someone is in your life for a REASON,
it is usually to meet a need you have expressed.
They have come to assist you through a difficulty;
to provide you with guidance and support;
to aid you physically, emotionally or spiritually.
They may seem like a godsend, and they are.
They are there for the reason you need them to be.
Then, without any wrongdoing on your part or at an inconvenient time,
this person will say or do something to bring the relationship to an end.
Sometimes they die. Sometimes they walk away.
Sometimes they act up and force you to take a stand.
What we must realize is that our need has been met, our desire fulfilled; their work is done.
The prayer you sent up has been answered and now it is time to move on.
Some people come into your life for a SEASON,
because your turn has come to share, grow or learn.
They bring you an experience of peace or make you laugh.
They may teach you something you have never done.
They usually give you an unbelievable amount of joy.
Believe it. It is real. But only for a season.
LIFETIME relationships teach you lifetime lessons;
things you must build upon in order to have a solid emotional foundation.
Your job is to accept the lesson, love the person,
and put what you have learned to use in all other relationships and areas of your life.
It is said that love is blind but friendship is clairvoyant.

  — Unknown






Kiitos ystävällisyydestä!

All different all equal



Minua kiehtoo ihmiset - erilaiset.
Pidän erityisesti persoonallisen  ja
erilaisen näköisistä ihmisistä. Sellai-
sista, joiden kasvot muistaa aina.

Tauluja - kummallisia, mutta jotenkin
niin minua. Kunpa voisi tehdä lisää ja
lisää. Materiaalit: kanvaspohjat, peite-
väri, värikynä, vanhat kierrätyskirjat.

8.2.12

Lelukaaos









Meidän lastenhuoneessa on enimmäkseen vielä
tyttömäinen maailma. Huone elää keskellä muutos-
ta.  Hyllykön rakentaminen lastenhuoneeseen on
jo tosi pitkällä. Jep-jep, sain jopa tyhjennettyä tar-
vittavan kaapin päällisen, kaapin sisältö on edelleen
entisensä. Mutta ehkä pian... Jokunen päivä sitten tein
jotain hyvin rohkeaa. Tyttö oli harrastuksissa ja mitä
teki äiti? Keräsi 4 muovipussillista leluja pois. Suurin
osa niistä oli jo laitettu sängyn alle laatikkoon, mutta
mukaan tuli muutakin. Sen lisäksi vielä 2 muovipus-
sillista roskiin. Teimme diilin tytsyn kanssa. Jos tytsy
luottaa äidin arviointikykyyn ja äidin lupaukseen, ettei
pois anneta mitään ns. rakasta lelua, tyttö saa itse vali-
ta yhden uuden omavalintaisen lelun. No lelukaupassa
jännitin: "Älä pliis ota 40,- nukkea... eikä hamsteria, en
vaan halua sitä meille!". Tyttö valkkasi hassun pehmon
(hinta about 10,00) ja oli tyytyväinen. Nyt on pehmo
mukana päiväkodissa ja lastenhuoneessa monta pussil-
lista vähemmän rojua. Harmi vaan, ettei monen pussin
vähennystä edes huomaa. No mutta, askel oli sekin.

Järjestelin huonetta. Huomaan viihtyväni sielä itsekin
aikas hyvin. Värikäs ja leppoisa fiilis on aikas inspiroi-
va ja esillä olevat lelut miellyttää silmääkin. Lalaloopsy
kokoelma muutti meille jouluna. Veikeät tytöt - 1 iso
ja mooonta pientä. Kumpikohan tykkäsi enemmän,
äiti vai tytsy? Hihi, kyllä hän ne iha itse valitsi saa-
mallansa lahjakortilla. (Ja se ei muuten ole helppoa
se, jos melkein 6-vee saa lelukauppaan 
lahjakortin joululahjaksi).

7.2.12

virkkuja ja koukkuja



Yksi mikä minut piti järjissäni sairaalassa ollessa oli virkkaus. Mukana oli monenmoista ajanvietettä, kirjaa, sudoku-tehtäviä, lehtiä, paperia ja kynää. Lankakerät voittivat. Sairaalapäivinä virkkasin molemmille lapsille "avaruushatut".. Ne on nyt sit samalta planeetalta! Lopulta kotona sain viimeisteltyä hatut. Jee!

Pojun hatussa ei ollut ongelmia. Olin jo jokin aika sitten tehnyt ne pari muuta vastaavaa. Mutta tytsyn hatussa olikin vähän haastetta.  Hattua ei voinut sovittaa tytön päähän ja lopulta kun se oli jo lähellä valmistumista, huomasin sen olevan .. mm... kummallinen hänen päässä.  Mutta, tadaaaa.. ongelmaan olikin ratkaisu. Nyt hattu istuu päässä mainiosti - nurinpäin käännettynä! Tästähän voisi jo saada Nobelin-palkinnon!



Kivaa päivää - oikeinpäin tai nurinpäin!


6.2.12

sanoja

Joku kamala tarve kirjoittaa sanoja ja sijoitella ympäri kämppää.
Pinterest on täys ihania inspiroivia sanoja. Maalailin vastaavia
2000-luvun alussa käyttäen  ei niinkään tunnettuja runoja.
Silloin minua viehättivät varsinkin eestinkieliset runot.
Apua, mihin ne kaikki maalailut joutuivat?



Rento meininki!


 Viikonloppu tuli, oli ja meni. Ja se oli ihan kiva! Ja ei haittaa yhtään, ettei siihen oikein kuulunutkaan mitään kummallisen ihmeellistä. Piti tehdä sitä ja piti tehdä toista ja lopulta asiat menikin niin, että olimme vaan - koko perhe hengailtiin kotona. Ja hitsit, olikin hyvä vain OLLA. Miksi sitä tunteekin aina sitä syyllisyyttä, kun ei oikein saa aikaiseksi mitään? Hmm.. Kyllä me puuhailimmekin kaikenlaista - ei vain mitään etukäteen suunniteltua. Ja... kotikin näytti siltä, että siellä ollaan vaan.




Nyt on Suomella uusi presidentti. Höhh, äänestin sitä toista. Toisaalta, ei mitään pahaa mieltä tai suurempaa pettymystä  ole ilmassa. Luulen ja toivon, että P.Haavisto näyttää vielä ja saa aikaan paljon hyvää! :)

Ytsävälle syntyi vauva, jota piti mennä tapaamaan viikonloppuna. Sen aika tulee paremmalla ajalla. Mutta hitsin ihanaa ja jännääkin!

Tytsyn kanssa on hengailtu. Tuntuu, että joskus menee ihan liikaa energiaa siihen jatkuvaan hoputtamiseen tai jonkunsorttiseen känäämiseen. Toivon joskus niin kovasti olevani parempi äiti.


Oikein ..mm.. valoisaa ja positiivista viikkoa!

5.2.12

Kysymyksiä 6-vuotiaalle tyttärelleni

1. Mistä haamut ja kummitukset tulevat? 
-sellaisesta haamuplaneetalta.

2. Mikä tai kuka on Jumala? 
-Jumala on jeesuksen isä.

3. Mistä sinä olet tullut? 
- Oman äidin vatsasta.

4. Mikä on äidin lempiruoka? 
- No, leivät.

5. Mikä on isin lempiväri? 
- Musta.

6. Miksi taivaalla on pilviä? 
- No, että voi tulla sadetta.

7. Eikö Muumit palele, kun heillä ei ole vaatteita? 
- No, hmm.. en mä tiiä.

8. Onko sinulla sisaruksia? 
- Ei.

9. Mikäs sinun nimi on ja kuinka vanha olet? 
- Minä olen kuusi ja nimeni on Mona.

10. Mitä sinä rakastat? 
- Koko perhettäni.

11. Mistä et pidä yhtään? 
- No, myrskyistä.

12. Miksi ihmisellä on varpaat? 
- no, hmm.. että voi laskea kahteenkymmeneen.

13. Mikä on hauskin asia koko maailmassa? 
- No, lähteä jonnekin huvipuistoon.

14. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
- hmm, ihan mitä vaan.

15. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
- Kiltteisyys. :-)

16. Mikä tekee surulliseksi?
- Kun joku lyö minua tai äitiä tai pikkuveljeä.

17. Miten äiti saa sinut nauramaan?
- Kutittelemalla.

18. Millainen äitisi oli lapsena?
- No, en mä tiiä.

19. Kuinka vanha äitisi on?
- Kolkytkaks.

20. Kuinka pitkä äitisi on?
- Hmm... en mä tiiä.

21. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
-Askartelu.

22. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
- Siivoaa.

23. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
- No voittamalla jotain kisaa.

24. Missä äitisi on tosi hyvä?
- No askartelussa.
 
25. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
- Hoitaa yksin kahta lasta.   (Äiti: "äääk, I'm failed!)
 
26. Mitä äitisi tekee työkseen?
- No kun se on töissä, se hoitaa sellaisia lapsia ketkä ei voi olla kotona.

27. Mikä on äitisi lempiruokaa?
- Se kysyttiin jo!

28. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
- Kun äiti on nätti!!

29. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
- no, tuo-tuo ..lumikki.

30. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
- No, iltaisin sä luet mulle.

31. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
- Hmm, ne silmän värit, ne sisällä.

32. Mitä eroa teissä on?
- Nooh, pituudessa.

33. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
- No, no hmmm... en mä tiiä. Kyl mä tiiän, et sä rakastat mua, mutten tiiä mistä syystä. Se on aika vaikee kysymys.

34. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
- Tuo-tuo, mmm.. en mä tiiä.