Showing posts with label facebook. Show all posts
Showing posts with label facebook. Show all posts

10.4.13

Tuntemuksia


Tein ryhmän facebookin puolelle  KLIK, jonne laitoin juttuja tekemistäni näperryksistä. Anni-värkkääjä tuli siis kaapista ulos ja kaikki on nyt julkista. En uskonut, että tämä voi jännittää niin! Palautetta on tullut, joitain tilauksia ja muutama ihana yhteistyöjuttu - IIIK! Nyt kokeillaan, pusketaan, selvitetään ja yritetään. Anni tuli siis ulos kaapista sekä bloginsa että väkertelypuodin kanssa. Phuuhh, rankkaa! Toivottavasti en joudu romukoppaan.





Koruvärkkäilyjen ohessa täällä pyöritetään arkea. On nuhaista lasta ja koulutehtävää mikä junnaa paikallaan. Onneksi on kannustava äiti, joka opettajana saa minulta eiku saa minulle tekemisen meiningin. Pitäisi ottaa tukea/apua enemmän vastaan. Jitsit, niistä syntyy vielä mainioita keskusteluja ja ihan opintoihin liittyvästä aiheesta siis.

Eilen kävimme tytsyn kanssa musiikkiopistossa (jo toisen kerran) tutustumassa soittimiin. Kovasti kiinnostaa ja innostuttaa soittimen aloittaminen. Mielessä oli sinne mentäessä 2 vaihtoehtoa - piano ja sello. No siellä opettajien kanssa jutustellen, eri soittimia (sello, piano, huilu, iso kantele, rummut, hanuri, viulu) kokeillen, pää ja mieli oli hieman sekava. Sello-opettaja sai innostuttamaan tytön täysin, soitin tuntui hyvälle, ääni kauniille ja opekin oli hauska, oli sen verran symppis tyyppinäkin. Joten nyt aiomme hakea muutamaan eri soittimeen, katsotaan sitten, että tärppääkö ja minne? (Taustatietoa: itse olen soittanut pianoa n. 8-vuotta) Tämä pian kouluun menevä tytsy siis myös luistelee. Ja tässä onkin minulle äitinä mietittävää. En halua missään tapauksessa tunkea kaikki päivät täyteen harrastuksia, enkä pakottaa. MUTTA haluan kyllä kannustaa aktiiviseen tekemiseen. Niin minullekin on tehty ja olen siitä hyvin kiitollinen. Näitä asioita täällä siis mietitään ja ehdottomasti yhdessä tytön kanssa. Olen tavannut lapsia, jotka ei harrasta mitään. Ja olen tavannut niitä, jotka ravaa harrastuksesta toiseen. Kumpikaan vaihtoehto ei mielestäni ole hyvä. Vaikka ehdottomasti olen sitä mieltä että jokainen lapsi on yksilöllinen tarpeineen ja mieltymyksineen. Kyse onkin nyt omasta lapsesta ja hänen halusta, kiinnostuksesta ja voimavaroista. Toki tähän liittyy paljon muutakin, mm. meidän vanhempien sitoutuminen tukemaan harrastusta. Pohdintaa-pohdintaa.  

Miten teillä? Miten paljon teidän lapset harrastaa? Onko joukossanne soittaja-lasten vanhempia? Miten soittimen valitseminen sujui ja aloittaminen?

NYT muihin hommiin. 

Iloa!!!