väkertelyä

Jotkut jutut vaan kestää. Äitini on  reilu parisenkymmentä

vuotta sitten ostanut Pietarista moooonta pallohuivia, koska

kuosi oli ollut hänen mielestä ihanan soma. No onhan se, hui-

vit jäivät kuitenkin lojumaan muiden kangaspalojen alle. Jos-

sain vaiheessa dyykatessani äidin luona nappasin huivit mukaan.

Ajatuksissa oli tehdä jotain kivaa, ehkä lähinnä tytsylle. Nyt ovat

huivit lojuneet oman kangaspinon alla, eikä mitään ole tapahtunut.

Jätänkö ne tyttärelleni, jotta hän voi niitä säilyttää ja miettiä mitä

niistä tekisi vai katkaisenko lojumiskierteen ja teen niistä jotain?

Mutta, mitä?

Väkertelyä on siis täälläkin ilmassa. Paikallisen kirpparin

ulko-oven vieressä on 'ota tästä' loota, josta saa siis ottaa

rojua ilmaiseksi. Harvemmin sieltä mitään aarteita löytää,

mutta vanhoja rikkinäisiä kirjoja olen napannut mukaan.

Viimeisessä taisi olla ihastuttavia eläinkuvia. Saa nähdä,

mihin tai kenelle päätyvät...  Joulukortteihin? Tauluiksi?

Olisipa oma iso väkertelyhuone... aaahhh... Näihin unel-

miin... Leppoisaa iltapäivää/ iltaa ja yötä!  ...Väkertä-
kää vaikka.. (=ehdottomasti parempi sana kuin askartelu-paskartelu)