arkea, häitä ja joulua

Korttitehtaan aukioloajat: 23.00-02.00

Jotain tarvii, jotain ei...

Jos näet tulevan joulukorttisi täällä, pahoitteluni...

Made in Denmark.

Mun rumimmat ja epäesteettisimmät
popot, toisaalta myös rakkaimmat
ja pitkäikäisimmät. Kävelleet
monen maan kilometrejä Afrikan
ja Skandinavian välillä.

Kahvipöydän antimia...

Yksinkertaisuuden kauneutta. Tämä tykkää.

Kävimme eilen katsomassa paria hääpaikkaa lisää. 2 päivän aikana on ajettu monta kilometriä ja ihan ns. lähiympäristössä vaan. Tässä plussat ja miinukset muutamasta paikasta lisää:

Verlan kotiviinitila
+ omat luomukotiviinit + muut alkoholit
+ tallin vintti hääpaikkana, iso ja yhtenäinen tila
+ joustava ajan kanssa, omien juomien kanssa
+ 1.8 vapaa

+/- ihanat aitat, mut vähän yöpaikkoja
+/- huoneet päätalossa siistit, muttei tarpeeksi
+/- melko kaukana, mutta tosin kauniit maisemat matkan varrella

- nuhjunen
-ei tarpeeksi majapaikkoja
-sauna/ vesi kauempana

Sippolan marjatila
+ siisti ympäristö, huoliteltu
+/- vaatimaton
- ei päästy sisälle

Voikkaan klubi
+ kaunis rakennus
+ upeat, tyylikkäät ja tunnelmalliset tilat
+ hyvä ruoka + järjestelyt
+ yläkerrassa hyvä majoitus n. 15 hengelle
+ sijainti lähellä, majotus mahdollista lähiympäristössä
+ upea saunaosasto
+ äänentoistolaitteet
+ 1.8 vapaa

+/- klo 2:00 postuttava talosta, paitsi yöpyjät
- ei omia juomia
- ei yhtenäistä tilaa ruokailuun


... Tälläista. Hankalaa. Joustamista ja kompromisseja. Tarjouksia odotellaan. Voikkaan klubi tällähetkellä mieluisin. Mut-mut, katsellaan ja joustetaan.

...Nyt töihin! Heipsulihei!!!

päivän mietteitä

Aika lentäääää... Viikonloppuna juhlimme/ vietimme mieheni syntymäpäiviä usean suklaakakun kera. The theme - suklaa.. Hah! Hektistä arkea edelleen. Hääasiat mielessä. Olen saanut palautetta, että miten sä et nyt jo tiedä sitä sun tätä ja nyt VASTA paikan etsintää? Auts, totta! Olemme tänään vierailleet lähiympäristön mahdollisia hääpaikkoja. Hankalaa, TODELLA hankalaa. Monta paikkaa nähtiin. Monta ihanaa juttua nähtiin ja liian monta ei niin ihanaa juttua. Ok, tämä oli vasta ensimmäinen päivä. Se meidän paikka on sielä jossain. Mut taas tajusin kerran, että hahaaa...ei se olekaan NIIIN helppoa.

Eli rakkaat blogi ystävät/ tutut ja muut lukijat:

Etsinnässä Hääjuhlapaikka min. 80 (max95) hengelle Etelä-Suomesta (miel. Kouvolan ympäristöstä!), jossa olisi mahdollinen yöpymispaikka, koska suurin osa vieraista pitkän matkan päästä. Ei laatikkoa (ota sit selvää, mitä se tarkoittaa?!?). Tunnelmallinen. HELP!

Tällä hetkellä käyty katsomassa seuraavat paikat (samalla kaasoille rapsaa tilanteesta) :

Radansuu
+ Tunnelmallinen paikka (rakennus ulkoa päin ja ympäristö)
+ Järven ranta (kaunista Suomi-maisemaa)
+ Majoitus kaikille mahdollinen
+ Joustava menu

+/- Juhlatila sisältäpäin melko ok, tosin olisi vielä mieluisampi, jos tila olisi enemmän yhtenäinen. Ei osaa vieraista ns. "nurkan takana".

- Hinta
- Vähän päivämääriä vapaana (mahdoll. koko kesässä vapaana 13.6)
- Ei lainkaan omia juomia


Aurantola
+ Kappeli (seremoniaa varten) TOSI mieluinen (siis lue: AIVAN IHKU!!! Näin jo itseni sinne kävelevän... ja mikä tunnelma!!!)
+ Tanssi "talli" jossa mukavasti tilaa
+ Majoitus kaikille (tosin "vähän" haasteellinen) talossa, mökeissä..
+ Järvi
+ Maisemat
+ Vapaita viikonloppuja heinäkuussa, mahdoll. mm 1.8 (mieluinen!)

-Ruokailu eri paikassa ku muu hääohjelma
-Ruokatila :( (ahdas, nuhjuinen, monessa eri tilassa/ kerroksessa)
- "Tanssitallin" WC
- EI lainkaan omia juomia
- Rajoituksia
- Liikuntarajoitteiselle hankala paikka (?!?)


Kirjokiven kartano
+ Tyylikäs rakennus sisältä ja ulkoa
+ Iso rantasauna rentoa myöhempää ohjelmaa varten
+ Vapaina mm. 1.8 (mieluisa!) ja 11.7
+ Maisemat
+ Menu
+ Omat juomat (+mahdol. ruoat) ok rantasaunalle

+/- Majoituksena aitat (12+18 hengelle) + juhlapaikan yläkerrassa ja rantasaunassa patjoilla

- Ruokailut eri "saleissa", vaikkakin tila avara ja tyylikäs
- Ei omia juomia/ruokia

Orilampi
+ Majoitus kaikille
+ Seremonia voi olla esim saaressa, isolla veneellä meno sinne :)
+ Vapaita aikoja heinäkuussa
+ Maisemat

+/- 2 eri mahdollista juhlasalia
- Nuhjuinen/ ei esteettinen tai tunnelmallinen
- Ei omia juomia/ ruokia

Juu.. lyhyesti nämä juhlapaikka fiilikset. Tiedän, että kompromissejä tehdään ja se on ok, mutta ON asioita jotka meille molemmille on tärkeitä ja yksi tärkein on että vierailla on hyvä olla.

Päässä pyörii monta hääajatusta sikinsokin. Ostin viikonloppuna häälehden ja näin ensimmäisen hääpainajaisen! :) Kaikki siis hyvin! Huomenna mahdollisesti lisää hääpaikkoja. Vinkkejä otetaan vastaan tunnelmallisista paikoista ja muutenkin neuvoja!!!

Opettajalta sain mainion liikuntapedagogiikan suunnitelman palautteen.. Uhh, myöhässä sain tehtyä mutta näköjään ihan hyvän kuitenkin. Tehtäviä paljon. Deadlinea siiretty eteenpäin muutaman kerran. Aikuisopiskelua.

Olipa muuten kaunista ajella tänään tuolla maaseudun teillä. Satoi pientä lunta ja aurinko paistoi.. Kamera oli mukana, mutta laukussa pysyi. :(

Lämpimin ajatuksin,
kesän morsian (aaah, kuulostaapas hyvälle!)

To my friends - new parents

Valeria & Majk

Johanna & Jinabo


You'll never
see the world
in the same
way again.

Congratulations!

Keskiviikkoinen arki

Remppakuulumisia vähäsen:

Monan huoneen seinät on hiottu,
sängyn rakennus aloitettu.

Katto valmis kattomateriaalin laittoa varten...

Monan tulevan sängyn "nurkkaus"

Samaista tulevaa sänkyä - pitkä sänky
jossa vieraspeti/"sohva" ja Monan peti.

Hommaa ei ole enää KOVIN
paljon, mutta tarpeeksi silti.

Olen taas juonut PALJON teetä...

Olkoon tämä kukka vaikka kuinka ruma,
se on ja pysyy ja siitä huolehditaan.
Edesmenneen mummon kukka.

Lämpöä..

Lisää vuokia...

Yskää, nuhaa, kurkkukipua, jo monta päivää. Huonosti nukuttuja öitä. Tekemättömiä koulutehtäviä joita tehty yömyöhään. Sotjua ja kaaosta. Huonoa omatuntoa. Arkea. Työväsymystä. Odotusta. Aamupalaveria. Ystävien nopeaa tapaamista. Joulukorttien "aineisten" ostoa. Töitä ja kiirusta. Kotiin 22:30. Pusua. Kuulumisia. Postien lukua. Valokuvien lataamista. Bloggausta. Vauvojen syntymien odotusta, jännitystä ja iloa. Lepoa. =Keskiviikko 12.11.2008. Uhh!!

Miriam Makeba

Iltasanomat uutisoi, että eteläafrikkalainen
laulaja Miriam Makeba on kuollut.
Voihh... Hän on ehdottomasti yksi afrikkalaisen
musan suosikeistani. Tässä naisessa on sitä jotain!

http://www.youtube.com/watch?v=L6w1u8o9ZBc

....uutisia...

Suomalainen syö 7 kg suklaata vuodessa. Nam!

Nirvanan levynkannen vauva on jo 17-vuotias!

...Ja uuhh, idolsista tippui Saana. Miksi?

laiminlyöntiä

• Olen laiminlyönyt blogiani.
• Olen ollut kiireinen.
• Olen ollut koulussa.
• Olen ollut töissä.
• Olen ollut väsynyt.
• Olen vilustunut, vaikka sainkin talvitakin.
• Olen "julhinut" isänpäivää.
• Olen miettinyt.
• Olen keskustellut.
• Olen unelmoinut, harkinnut, pohtinut.

Olemme päättäneet pitää häät tulevana kesänä. Asiaa on mietitty, pyöritelty, keskusteltu ja neuvoteltu. On ollut ihanaa huomata perheen ja läheisten tuki. Olen jopa ollut vähän innoissaan ja kauhuissaankin. Onko aikaa liian vähän? Liikaa? Mmm... Olen joutunut tekemään valintoja, luopumaan mahdollisesta Ugandan matkasta. Koin, että häät on just nyt tärkeämpi juttu, vaikka haluaisin NIIIIIIIIIIN Afrikkaan... Aavistan, että tämä blogini muuttuu pian häähömppä-blogiksi. Pahoittelen sitä, tai itseasiassa en pahoittele. Asiahan on vaan näin, lukija tekee valinnan että lukeeko vai jättääkö lukematta.

Nyt on monta rautaa tulessa. Päälimmäisenä tekemättömät koulutehtävät, Monan huoneen valmistuminen ja melkoisen tiukka aikataulu töissä. Mieheni synttärit tulevana viikonloppuna ja itsestä huolehtiminen. Kas kummaa, se onkin jäänyt TAAS. GGRRRR.. Miksi? Onko muut asiat tärkeämpiä? ...JA ne häät. Saisin varmaankin kilometrin pituisen asioista, mitä päässäni pyörii: juhlapaikka, ihmiset, puku, kutsut, koristeet, musa, ohjelma, ruoka... ... ... ... ... ... Päällimmäisenä, miten saan niistä meidänlaiset/ meidän näköiset juhlat? Ja miten innoissani olenkaan! HITTO, olenhan unelmoinut häistäni jo pikkutytöstä lähtien.. Se unelma on vaan "vähän" muokkaantunut ajan myöten.

Ajatukset ovat olleet myös joulussa. Kunpa voisin vaan touhuta ja puuhailla. Unelmoin korttien teosta, askartelusta, paperitähdistä ja sammalkranssien väsäämisestä. Unelmoin siitä, että olisin taas töissä hetkosen kukkien parissa.

Tänään söimme pitkästä aikaan perheeni kanssa yhdessä. Vietimme isänpäivää... ja juttelimme häistä. Eikuin "palaveroimme" häistä. Uuhh!

Isänpäivän tunnelmaa...

5 years together

November has come. I have been prepared for snow to come, but it’s not here yet. But at one point soon, it will be…

We have had so hectic last week and it could be measured with the fact that before last knight, I spend last time with my daughter last Thursday evening! Ok also few hours on Saturday morning half a sleep… Sad! I have been working a lot, and then there was a weekend I planned for me and my man to celebrate our 5 years long journey. On last Friday I was with my working mates on the cottage for planning our next year at work and to have some time for meetings and being together. I was canoeing and swimming in the lake (after sauna)!! I came back to home late at evening and woke up early just to be with our little girl. We were sitting on our sofa inside the blankets and watching children’s morning program. I was half a sleep.

My man woke up bit later with a nice surprise. He was on his knees with bunch of flowers and asked me to marry him!
There I was, having bit hangover from last night, with stinky breath, still in sleeping clothes and tears coming from my eyes.. Ok, the tears are not surprise at all, I know! My daughter asked from me, why I am crying… when I got so nice flowers. That was our moment, simple and special!

My man had asked my father to marry his daughter –me. In last summer they were joking, that if he paints their house, he can marry me. So he did, painted a house and asked again!

Our daughter went to grandma (my mother) and we left home. We drove to Helsinki and spent many nice hours in the spa and water park.. Finally we were just 2 of us! After the spa treat we drove to the town called Porvoo. We stayed in the old town, in very cute and small hotel, where every room was different and called by people who used to live there. Our room was nr.9 and called Jakob Falin’s room. We had booked a table in famous escargot restaurant.. Where we enjoyed lovely dinner – still just 2 of us! After many hours dinner we enjoyed Sangria in a lovely bar, in the old warehouse building.. We were dreaming how it could be the place for our wedding, or even for a home.. ;)

Next day we enjoyed walking the streets of old Porvoo (check the photos from last posting). I could easily imagine to live in this town – OLD town. After some hours I had to go to work again..

The thought of getting all the friends together and celebrate OUR wedding feels good. It’s something we have talked with some of our friends again and again. Now it’s one step closer. Even the thought, that we don’t have any economical chances to have such a party we are dreaming about can’t ruin it. But I believe, I hope, I dream.. One day we will get all our dearest family and friends together……. One reason why I am writing about it here, is to share the joy with you but also to tell, HOW much I dream (and I want!!!) to get you all, even from so far away to spend this special time with us!

When? Where? How? Just wait.. One day it will happen… we will let you know many months ahead!

With happy thoughts, anni

raportointia

...Niinkuin blogi-ystäväni sanoi: "jään odottamaan raportointia!" viikonlopusta... Tässä tulee raportointia ja vähän muutakin. Kärsikää ja iloitkaa!

Uhh, ensin jurputukset. Miten onkaan ollut hektistä. Sen voisin vaikka mitata siinä, että vietin eilen ensimmäisen illan tyttäreni kanssa viime torstain jälkeen (+la:na aamupiirretyt!!). Sen jälkeen olen joko nähnyt häntä vain vilauksella ovella (lue: pusu ja hyvää tarhapäivää!) tai jo nukkumassa. Kamalaa! Olen ollut paljon töissä. Olen ollut työpaikan virikepäivällä ja palaveroimassa. Ja sit se kauan kaipaamamme viikonloppumme mieheni kanssa. Ja by the way, huomenna 3 päiväksi lähiopetusjaksolle. Toisaalta odotan, toisaalta haluaisin NIIN vaan olla kotona! No nyt loppuu jurputukset!

Tulin viime perjantaina työpaikan virikepäivältä pikkuhuppelissa, puhetta tuli kilometrikaupalla, vaikka väsynyt olinkin. Meloin ja kävin uimassa! Varmaankin viimeinen kerta tänä vuonna.

Lauantaina aamulla heräsin aikaisin. Tytsy katsoi aamupiirettyjä ja minä peiton sisälle paketoituna myöskin.. "Isi" heräsi vähän myöhemmin ja tuli kukkasineen. :) :) :) Polvistui eteeni ja sanoi suomeksi käännettynä jotain vastaavaa: " Anni, 5-vuotta on pitkä aika... sinä teit sun siirron jo aikoja sitten, nyt on mun vuoro. Tuletko vaimokseni?" Minulla valui kyyneleet, enkä saanut sanottua mitään.. Mona kysyi, että miksi äiti itkee. Pyyhki äidin kyyneleitä ja ihasteli kukkia.. Se oli.. se oli nyt se meidän hetki. Pyjamissa, tukka sekaisin ja henki haisi pahalle.. Mutta yksinkertaisen kaunista. (En siis edelleenkään ollut vastannut muuten kuin nyökkäämällä ja suukoilla.. vastaus tuli myöhemmin kirjallisena miehelleni tekemään korttiin).

Mieheni oli kysynyt luvan isältäni myös. Kesällä nauroivat, että jos/kun maalaa heidän talon, niin lupa on myönnetty. Talo maalattiin ja lupa varmistettiin..

Tyttö meni sovitusti mummolle hoitoon ja me matkasimme kohti pääkaupunkiseutua. Matkalla saimme jo känää aikaisekseen (säälittävää, eikö niin...?!?) ja mieheni isäkin soitti ihan sattumalta, joten hänellekin kerrottiin.. Olimme päivän Flamingon spa + vesipuistosysteemeissä. Ahh, kerrankin hakestaan! Spa hemmottelun jälkeen matkasimme kohti Porvoota. Majoituimme "Porvoon Mitta" hotelliin ja huoneenamme oli kauppias Jakob Falin'in huone. Pöytävaraus oli etanaravintolaan.

Nautimme monenmoisesta herkusta ja laadusta yleensäkin. Ilta jatkui sangrian parissa Porvoon paahtimossa. Molemmille niin mieluinen paikka, että kuvittelimme sitä jopa mahdolliseksi hääpaikaksi. Pidämme molemmat Porvoosta niin kovin. Voi teitä onnekkaita, ketkä sielä asuu.. Ja voi meitä onnekkaita, kun voimme sielä vierailla ja räpsiä satoja kuvia kotienne ikkunoista ja sisäpihoista.. Sunnuntain aamu oli vilpoisa mutta kaunis. Nautimme toistemme seurasta.. Porvoon merkitys meille kasvoi entisestään..

Sunnuntaina palasin suoraan töihin pitkaän vuoroon ja kotiin pääsin vasta maanantaina iltapäivällä. Uhh.. mutta näin se nyt vaan on.

Ajatus hääjuhlasta tuntuu niin hyvälle. Sitä ei pilaa edes se, ettei meillä ole minkäänlaista taloudellista mahdollisuutta pitää moisia juhllia.. mutta uskon, toivon ja unelmoin..

Mikä paine hänellä aina on
minulle kukkien tuonnin
suhteen.. Ei se ole vaikeaa
kun vaan TIETÄÄ...

Olisiko se se meidän..?

Kylmä, mutta kaunis aamu.

"meidän" paahtimo.. Sangrian jälkeen
puhetta oli sekä mahdollisesta juhlapaikasta,
mutta myös kodista..Hah..Näin ne kasvaa..

Ohikulkija liukastui tähän... JÄÄTÄ!

Katse ylös!

En siis ole kovinkaan kriittinen kuvaustaitoni suhteen. Kunhan saan ilmaistua edes osan siitä, mitä linssin läpi ajattelin. Porvoosta jatkan vielä... Nyt kiitän!