Kenkälaatikot

Ostin jo jokin aika sitten urheilukengät, kahdetkin. Pyysin laatikot mukaan.

Ja näin muuttuivat kenkälaatikot Afrikka-kankaalla päällystäen aarrelaatikoiksi.

Näitä voisi olla lisää, eri kuosilla vaan. Entisessä elämässä laatikon päälliseksi

päätyneet kangaspalat olivat Malawin huoneessamme verhoina. Oi sitä tunne-

arvoa. Leikkeleminenkin tuntui vähän pahalle. Mutta hellou.. on ne seisseet siel

kaapin pohjalla jo muutaman vuoden. Ei ole enää (tai itseasiassa muutama pala on..)

 

 Hyllyäkin rumsteerasin. Kokeilin astioita kirjahyllyyn. Ei, oli ihan kakka

idea. Ja eiku takaisin, melkein. Siirtelin rojua paikasta toiseen. Kirjatukia

tarvisi vielä, muuten ne kaatuilee. Tämä äityli voisi kyllä tehdä vähän tär-

keämpiäkin juttuja, mut miksi pitäisi? Ai koska pitää? Blaaah. Näin on hyvä.

Myöhään

Vierelläni tuhisee pieni söpöys. Yksi käsi on otsallaan, 

toinen pitää kiinni tutin nauhasta. Turvassa. Rauhassa. 

Hän on ihana, kylhän niin voi sanoa? VOI ja sanonkin!

Olemme leikkausjonossa. Pojulta leikataan keuhkoista 

jo sikiöaikana löytynyt ccam- löydös. Ajankohdasta ei 

tietoa. Ilmoittavat postitse parisen viikkoa etukäteen. 

Arkea on hankalaa järjestää, kun odottaa ja odottaa ja 

odottaa. Ja pelkää ja murehtii. Ei uskoisi päällepäin, 

mut kyl se murhe siellä muhii - kokoajan. Pelottaa...

Ja niin paljon pahemmin voisi asiat olla, siksi en pelkää

ääneen. Olen vaan positiivinen. Olen tässä ja nyt, olen vaan.

Meidän joulu piti  olla Tanskassa. Ei, lippuja emme 

ole ostaneet. Joulumme taitaakin olla kotona. Toisaalta 

harmittaa toisen puoliskon puolesta.. Toisaalta..blaah..

Meidän piti mennä lomamatkalle. Ei, emme ole matkoja 

tilanneet. Saa nähdä, toteutuuko. Niin hyvää tekisi.

Töihin paluuta mietin. Kohta sekin on edessä. Mmmm..

Hyvää yötä! 

Ei muuta. 

Ei enempää asiaa.

Viikonlopun pieniä juttuja...

Ihana viikonloppu takana. Viikonloppu, jolloin ei tapah-

tunut mitään superia, mutta pieniä kivoja asioita:

• Teatterissa +illanvietossa äidin kanssa. Kyllä riittii juteltavaa ja Seela Sella on mahtava!.
•  Hautausmaalla isovanhempia muiselemassa. Kesäkukat pois ja kanervaa ja havuja tilalle.
• Ihastuttavia joululahjalöytöjä. Lapsille siis...tsihihihihi...
• Kirjastoa, elokuvia ja höpötystä lasten kanssa. Joulupukille kirjeen tekoa.
• Illanviettoa ystävien luona (ruokaa, viiniä, saunaa ja LEGO-kilpailu..Hahhahhaa!!!!!!)
• Pitkään nukkumista ja hitaita aamuja. Nukuttiin pommiin...
• Rumsteerausta ja sunnuntain-viettoa mummolassa.

Eteiseen löytyi omasta kaapista vanha pikkuhylly. Taisi

olla entisessä elämässä maustehylly. Pitkään aikaan sille

ei vaa ollut paikkaa, nyt on - yläkerran eteisen aulassa. 

Valkoinen maali pelasti senkin. Miten jotkut jutut vaan

vie aikaa, ennekuin ne päätyvät oikeaan paikkaan.

Lämpöä

Taas on sen aika, kun uuni lämpiää iltaisin. Ei vielä ihan

joka päivä, mutta sillointällöin jo. Siitä hohtaa ihanaa läm-

pöä. Polttopuita tuli tehtyä ystävien kanssa toivottavasti tar-

peeksi koko talveksi. Tuntuu hyvälle, kun uunissa palaa omin

ja ystävien voimin kerätyt ja pilkotut puut. Ja metsänomistaja-

kin oli tyytyväinen. Tosin homma oli melkoinen ja taisin kirotakin 

ihan vaan parisen kertaa. Nyt se on unohtunut jo. Kylmyys saa tulla, 

me pysytään lämpöisinä. Pöydällä ja lyhdyissä kynttilöitä ja hitsit,

glögitkin voi jo laittaa lämpiämään. Kohta on joulu..  :) Eka lelu-

kuvasto tuli jo postilaatikkoon.. ÄÄÄK!  Blaah, mulla kukkii vielä

osa kesäkukista. EI vielä joululle!   ...Lämpöä & tunnelmaa!!!!!

Uunimme on vähän vajaamittainen ja selvästi kaipaa

sitä jotain. Se joku on nyt sitten  se väritön/kirkas lasi.

Toimii ja on tarpeeksi kevyt ja huomaamaton.

väkertelyä

Jotkut jutut vaan kestää. Äitini on  reilu parisenkymmentä

vuotta sitten ostanut Pietarista moooonta pallohuivia, koska

kuosi oli ollut hänen mielestä ihanan soma. No onhan se, hui-

vit jäivät kuitenkin lojumaan muiden kangaspalojen alle. Jos-

sain vaiheessa dyykatessani äidin luona nappasin huivit mukaan.

Ajatuksissa oli tehdä jotain kivaa, ehkä lähinnä tytsylle. Nyt ovat

huivit lojuneet oman kangaspinon alla, eikä mitään ole tapahtunut.

Jätänkö ne tyttärelleni, jotta hän voi niitä säilyttää ja miettiä mitä

niistä tekisi vai katkaisenko lojumiskierteen ja teen niistä jotain?

Mutta, mitä?

Väkertelyä on siis täälläkin ilmassa. Paikallisen kirpparin

ulko-oven vieressä on 'ota tästä' loota, josta saa siis ottaa

rojua ilmaiseksi. Harvemmin sieltä mitään aarteita löytää,

mutta vanhoja rikkinäisiä kirjoja olen napannut mukaan.

Viimeisessä taisi olla ihastuttavia eläinkuvia. Saa nähdä,

mihin tai kenelle päätyvät...  Joulukortteihin? Tauluiksi?

Olisipa oma iso väkertelyhuone... aaahhh... Näihin unel-

miin... Leppoisaa iltapäivää/ iltaa ja yötä!  ...Väkertä-
kää vaikka.. (=ehdottomasti parempi sana kuin askartelu-paskartelu)

taiteesta

Olen aina tykännyt lasten piirustuksista. Kun olen niitä saanut lahjaksi lapsilta, olen säilyttänyt ne. Hellyyttäviä, kauniita, koskettaviakin. Oman lapsen (pienin ei vielä ihan ...) piirustukset täyttävät laatikot ja seinät - liikaakin. Jonkun mielestä varmastikin tyhmää, rumaa tms.. Minusta kotoisaa. Muistan itse, miten innoissani olin, kun piirustukseni pääsi koulussa seinälle. Meillä siis todellakin harrastetaan tätä lasten taidetta. 

Yllä oleva piirustus on yksi viimeisimpiä - perhe. Hitsin hassua, miten 5-vuotias näkee perheensä., jokainen perheenjäsen on kuvassa läsnä. Äidillä on ainakin makee punainen PITKÄ tukka ja keltainen hame.. Taidan haluta sellaisen. Why not? Myös viereisen piirustuksen balleriina on aikas soma...

Ruokailuhuone tai toimisto tai mikä nyt onkaan - ihan kummallinen huone/ osa olkkarista. Siellä opiskellaan, pelataan, askarrellaan. Siellä syödään, ainakin kun on vieraita. Tytsy leikkii usein pöydän alla tai takana. Siellä on kirjoja, elokuvia, askartelurojua ja piano. Siellä on vaan liikaa tavaraa. Nyt sinne muutti evakkoon pihalta ISO murattikori. Kohta pöydällä on taas korttien tekoa varten askartelukamat. Jihaa. Nyt vielä yksi Afrikka-kankaista, tänään on jo toinen. Mulla on menossa projekti, pöytäliinojen testailu. Hitsin syvällistä toimintaa se. Näin tänään. 

PS. Alimmaisessa kuvassa vilahtavat 

(IKEA:n) keinutuolit etsivät uutta kotia!!!

sanoja

Tartuin haasteeseen ja sain  

Ainon majasta nämä sanat:

1. meri

Tuoksu, tuuli, ranta, rauha, hiekka, kivet...  Asuimme Eestissä meren lähellä ja rakastin sitä. Asiaan liittyy jotenkin myös isänmaallisuus - Eesti ja yleensäkin lapsuus. Maailmallakin hakeudun meren äärelle, jos sellainen mahdollista, vaikken ns. rantalomista niin pidäkkään.

2. rottinki

Afrikka, IKEA, mökki...   Malawissa ollessan kävelin päivittäin huonekalu"pajan" ohi, jossa sedät väänsi rottingista kaikkea mahdollista - pöytää, tuolia.. Tyyli hieman poikkeavaa, mihin Skandinaaviassa totuttu. Pidän matskusta. IKEA tuli mieleeni, koska juuri nyt meillä on nurkassa 2 kpl rottinkisia keinutuoleja odottamassa uutta kotia. Any one?  (Taidan ottaa kuvan ja ilmoitella..)

3. pariton

koriste-esineet, kukat, kaveriporukka, sukat...   Esim. koriste-esineissä kolme on määrältään parempi, kuin 2 tai 4.. älä vaan, kysy miksi!  :-)   Eestissä kukkakaupassa ollessani töissä, aina myytiin pariton määrä kukkia tai ISO kimppu, missä määrä ei näy. Sukkien kans AINA se pari on hävyksissä ja nytkin monet sukat ilman paria. Sniiff.

4. yö

pimeys, tunnelma, rauha, juttelumaratoonit, hiljaisuus, aikaan saaminen, väkertely, käsityöt... Yö, se on se aika, jolloin minä saan aikaan (kunhan ei vielä väsytä) ja oikeasti ra-kas-tan PIIIIIITKIÄ juttelu-

tuokioita tyttökavereiden kanssa jotka venyvät aamuyölle asti. Yö/ iltamyöhä on ehdottomasti sitä mun aikaa.

5. verkosto

perhe, ystävät, läheiset, työkaverit, voimavara...  Meidän perheessä ehdottomasti se voimavara. Autetaan ja tehdään hommia puolin ja toisin.. Se on varmasti myös yksi tärkeä fakta, mikä pitää meidät täällä... Maailmallakin NIIN hyödyllinen.

Haluatko omat sanat? 

Jätä kommenttilootaan viestiä...

100 things to do before I die

(kuvat netistä)

1. Hyväksyn itseni.
2. Matkustan perheeni kanssa säännöllisesti.
3. Sisustan unelmieni kodin.
4. Opetan lapsilleni eestin kielen. 
5. Opin neulomaan.
6. Reissaan tyttöystävieni kanssa kaupunkilomille (vielä yhdellekään en ole päässyt).
7. Opetan lapsilleni erilaisuuden hyväksymisen.
8. Käyn pitkällä pyörämatkalla.
9. Omistan täydellisen laukun.
10. Ostan vanhan kuplavolkkarin. 
11. Laulan kuorossa.
12. Suunnittelen, luon, toteutan. 
13. Puhun venäjää sujuvasti (sujuvammin kuin nyt).
14. Luen kaikki P.Coelhon kirjat.
15. Teen korun hopeasavesta. 
16. Annan täydellisen lahjan.
17. Näen ja koen Broadway show'n. 
18. Nautin käsillä väkertämisestä.
19. Osallistun monipäiväiselle safarille.
20. Omistan täydellisen korun.
21. Karkaan mieheni kanssa kaupunkilomille. 
22. Valokuvaan.
23. Omistan täydelliset kengät/ saappaat.
24. Teen mahdottomasta mahdollisen.
25. Teetän juhlapuvun ompelijalla.
26. Kirjoitan  lapsilleni jokavuotisen kirjeen ja annan sen heille, kun aika on siihen oikea.. 
27. Matkustan omalla kulkuneuvolla Afrikan halki. 
28. Olen kukkakauppias/ kahvilatäti/ kauppatäti/ oma puoti.
29. Opin melomaan.
30. Pysyn tavoitepainossani.
31. Reissaan Eestin nurkilla.
32. Hankin moottoripyörän + ajokortti.
33. Harrastan geokätköilyä. 
34. Teen omat keramiikka-astiat. 
35. Minulla on mukavan kokoinen lempparielokuva-kokoelma.
36. Maalaan ison seinämaalauksen.
37. Teen teatteria.
38. Osallistun ruoanlaittokurssille.
39. Kasvatan omat vihannekset. 
40. Luon uudet perinteet perheelleni/ ystävilleni.
41. Olen hyvä äiti ja vaimo.
42. Vaellan erämaissa mieheni kanssa. 
43. Pelastan ihmishengen.
44.  Couch surfing - reissaan ja majoitan vieraita kotiini.
45. Matkustan yksin lomalle.
46. Asun vanhassa isossa talossa.
47. Teen työkseni hyvää...
48. Soitan pianoa.
49. Opin oppimaan. 
50. Ohjaan lentokonetta.
51. Opin neulomaan/ virkkaamaan. 
52. Kotiani ympäröi terassi/katos, jossa on täydellinen vanha keinutuoli.
53. Opin purjehtimaan.
54. Sisustan ihanan kotini.
55. Palaan Intiaan Rajasthanin pieneen tiettyyn kylään...
56. Luen kirjoja.
57. Matkustan ystävien kanssa.
58. Vietän pidempiä ajanjaksoja Malawissa ja/tai muuallakin maailmassa.
59. Opin valokuvausta.
60. Käyn säännöllisesti teatterissa.
61. Osaan ommella.
62. Omistan täydellisen  keittiön.
63. Teen kehitysyhteistyötä.
64.  Maalaan tauluja.
65. Rakastan kumppaniani.
66. Omistan puutarhan, jossa paljon kukkia, hedelmiä ja vihanneksia.
67. Kokeilen purjeliitoa.
68. Istutan puun.
69. Tapaan ihailemani ihmisen.
70. Osallistun ystäväni kanssa erilaisille kursseille.
71. Olen kummi.
72. Lennän kuumailmapallolla.
73. Opin sanomaan tarvittaessa EI.
74. Varmistan, että elämässäni on ihmisiä, joita haluan siinä olevan. 
75. Näen Afrikan auringonlaskun.
76. Teen keskeneräiset hommat loppuun.
77. Halaan rakkaimpiani.
78. Osallistun TV-ohjelman tekoon.
79. Kouluttaudun oikeaan (?!?) ammattiin.
80. Leivon leipää.
81. Vuokraan vanhan talon Italiasta lomanviettopaikaksi.
82. Olen ns. muuttumisleikissä.
83. Pidän hyvän ja antoisan puheen.
84. Näen lempparibändejä livenä.
85. Yllätän.
86. Säästän lapsilleni pienen pääoman.
87. Hemmottellen elämänkumppaniani.
88. Lähetän viestin pullossa.
89. Kirjoitan elämästäni muistelman.
90. Matkustan Kuubaan.
91. Järjestän täydelliset/ viihtyisät juhlat.
92. Säilytän positiivisen elämänasenteen.
93. Opin hyvin uimaan.
94. Juon viiniä mummo-ystävieni kanssa.. (tsihihi, tuutko jengiin?)
95. Opin laitesukeltamaan.
96. Juoksen puolimaratoonin. 
97. Kirjoitan kirjeitä ja postikortteja ystävilleni. 
98. Tapaan (Tanskan koulun) koulukaverini.
99. Matkustan Etelä-Amerikkaan.
100. Olen mummo ja mummoilen oikein kunnolla.
101. Teen sponttaaneja reissuja.
102. Vien äitini matkalle.
103. Opin tanskankielen.
104. Olen kiitollinen/ nöyrä/ onnellinen.
105. Neulon villatakin.
106. Opin tanssimaan.
107. Pelaan seurapelejä hyvän jengin kanssa.
108. En kuole yksin/ yksinäisyydessä.

* * *

..Nonniin.. Tässä se nyt oli, siis se mun jymypostaus.

Oli mietittävää, mut kovin syvällisesti en sit tehnyt.

En tiedä, miksi tämä piti tehdä juuri nyt. Piti vaan.

Listalta puuttuu varmasti joku tärkeä. Lisätään se 

sitten, kun muistuu mieleen. Onko sinulla tämän-

laista? Jos ei TEE SE!   Haluatko tulla messiin

johonkin listalla olevaan? Mihin? 

What do you think?  :)

Ihan täydellistä sunnuntaita!

saappaat

 Hehhee, melkoinen malli tää täti!  (siis tuossa alem-

massa kuvassa).. Joo, ei pelkoa, mitään vaateblogia tai kenkäblogia

tästä ei ole tulossa, vaikka vaatteet ja kengät onkin ihania. Nyt on 

vaan projekti menossa - saappaiden muuttamine/ venyttäminen mu-

kaviksi. Kyse siis ihan halpsi ale-saappaista parin vuoden takaa. Tyk-

kään, ovat kivan arkisen rosoiset. Mukavat jalassakin, MUTTA...   

jalkaan laittaminen ihan tuskaa. Ovat sen verran kapeat, jäykät ja

ilman vetskaria. Raskaus ja "parin kilon" ylipaino ei auttanut asiaan.

Hetken mietin jo suutarille viemistä, ns venytykseen. Ensiksi käys-

kentelen täällä kotosalla. Jep-jep, syksyn tamineet jo melkein käy-

tössä, paitsi takki vieläkin hukassa (varastossa jossain). Rupeaa

olemaan villatakissa jo melkoisen vilu..  Mut näin siis taas.

Se on moikkelis-poikkelis.

Lastenhuone löpinää

Se taitaa kuulkas olla sillee, että sisustelussakin kannattaa vaan antaa joskus olla ja se homma valmistuukin vähän niinkuin itsestään - kypsymällä. Lastenhuoneesta on tullut viihtyisä sekametelisoppa huone, jossa huomaan viihtyvämme lasten kanssa. Sinne on kerääntynyt kaikki jämähuonekalut ja koko huone on hieman kuin väliaikaisessa tilassa, mutta ihan hyvälle tuntuu Tytsy on mitä ylpeämpi huoneestaan, leikkii siellä itsekseen, mutta pitää myös siistinä. Siivoaa siis jälkensä leikkien jälkeen. Olispa asia näin teininäkin. Pojunkin tavaroita on kertynyt ja tyttö/poikahuone status on muuttumassa. Se on molempien huone, jossa dominoivana näkynä  toki vielä tytsyn kamat.. Mut siis asiaan, tulin esittelemään muutaan jutun - PÄÄN seinällä...

 

Ensin saatiin tuo sarvikuono (!?!?) hyllyllä - lahjaksi Tanskasta. Sitten kirppuilessani Tanskassa löysin sen pään.. Pakko sen oli tulla mukaan 10kr:lla. Isi ei oikein TAAS tajunnut, mutta tytsy tajusi. Taitaa olla minuun.

Pää on just passeli meidän lastenhuoneeseen. Toinen juttu - viirinauha. Tanskassa paikallisessa supermarketissa  ruokaostoksilla katseemme kohtasivat. Paketillinen viirinauhaa. - halpaa ja söpöä.  Lukaisin paketin kyljestä, aaa... 10m... kiva. En ajatellut todellakaan sitä metrimäärää kovinkaan syvällisesti. Kyllähän näitä pitää ostaa..mm..olisiko 3 paketillistä sopiva määrä.. joo.. 

Nonniin... 3 x 10 m! Kertokaa mulle, mihin minä tungen lastenhuoneessa 30 metriä värikästä (ohutta muovista) viirinauhaa? Taisin "ihan vähän" hamstrata, kun oli katsos aika makoisat kuosit?!?  Huhh. 

Kesällä Tanskassa reissussa ollut kaveri oli ostanut samaisen viirinauhan, mut pysyi järjissään 1:llä paketilla.. Nyt molempien lastenhuoneissa roikkuu samaiset nauhat.. Heh! Mut.. ei haittaa mua,...  Puutarhajuhlissa (ensi kesänä) pistän pihan täyteen - viirinauhaa siis! Olen valmistautunut aikas hyvin. Ehkä käytän nauhaa jo  kaikissa muissa mahdollisissa pippaloissa?

Käytännöllisyys - en ole aina kovinkaan järkevä siinä. Asettelen rojut ja tavarat sillee et näyttää silmää miellyttävälle, sen enempää asiaa ajattelematta. Esimerkiksi lastenhuoneessa lasten kirjat näyttivät kivalle seinässä olevalla hyllyllä. Hyllystä tytsy ei ylettänyt ottamaan itse kirjoja, vaan joutui aina pyytämään apua. Mitä mäkin olen ajatellut? No lopulta tajusin siirtää kirjat alemmas ja hopsaa - tytsy "lukee" kirjoja itsekseen. No kyllä kesti taas tajuta moinen yksinkertaisuus.

 

Ja sit se lempparijuttu. Lopultakin oveen kiinnitetty tekstiilitaulu/ pyjamapussi. Äitini on sen saanut lahjaksi naapuriltaan (Eestissä asuessamme) minun synnyttyään. Muistan sen olleen huoneeni seinällä lapsuudessani. Nyt se on mulla, lapsiemme huoneessa. Ei sängyn vieressä - ovessa.  Siksi siinä, koska meidän ovet eivät ole todellakaan vielä valmiit, viimeistelemättömät siis.  Mutta, taulusta huokuu nostalgiaa. Muistoja. :)  

Näihin ajatuksiin vielä.. Ystävälle on syntynyt eilen poikavauva.. IIIk! Täällä me odotellaan teitä leikkimään...  Hihhh!    

    Onnea!!!

Leppoisan 

ihanaa 

viikonloppua!

Asiaa koruista..

Sain ystävältäni lahjaksi T.Sabon rannekorun poikani syntymän kunniaksi.

Tykkäsin ja tykkään edelleen siitä erittäin paljon. Annoin samanlaisen korun 

aiemmin lahjaksi toiselle ystävälleni ja tein jokavuotisesta merkkipäivien muis-

tamisesta hieman helpomman. Koru on ihana ja jokaisella hilulla on merkitys.

Hilut kolisee ranteessa, mutta onnellinen harakka kantaa hilunsa ylpeästi. Vaik-

ka Sabon hilut ovat just ne oikeat, kelpuutan muitakin. Hilut roikkuvat korussa

saantijärjestyksessä (oikealta vasemmalle). Monta mahtuu vielä. Muutenkin ko-

ruissa mennään aikas simppelillä linjalla - hopeaa (jo vuosia) ja valkokultaiset 

renkulat avioliiton merkiksi. Toisessa sormessa hopeisia 'Spinning' sormuksia 

pienimuotoinen kokoelma. Osa mieheltäni, toinen osa mieheni vanhemmilta lah-

jaksi saatuna. Ovat Tanskassa jo vähän out, niin halvalla lähtee..  :)  (n.7e/sormus)

Niitä on kiva vaihdella ja yhdistellä eri tavalla - aina erinäköinen kokonaisuus.
En omista superkoruja, mutta arkikoruja jonkinverran.  Yritän pysyä hopeassa,
vaikka olen ostanut ihan rihkamaakin. Kaikki menee. Myös etniset korut on mie-
luisia, varsinkin eräältä ystävältä saamani Caring Hands korut. Ihanuudet!

Eli, mitä tämä kaikki kertoo? Tää täti vaan tykkää koruista, semmoisista ns. 

arkisista koruista.  Turhamaiseksikin mua voisi sanoa.  Sanokaa vaan...
Kuvissa nyt vaan nuo...

 

Toki kuvassa näkyvä kellokin on  yksi koruista.. Tosi mieluinen vielä.   :)


*  *  *

Mulla on tekeillä  jymypostaus ja siinä kestää. Jo monta ilta/yötä pyörittänyt
sitä päässäni  ja näpytellytkin. Loppuun asti on vielä matkaa. Toivottavasti
lähipivinä valmistuisi. Ehh, jo torstai.. Kohti viikonloppua mennään taas.

Be happy!

Aarre

 

 Täplikkäitä Neuvostoliitto-purkkeja löytää

kirpulta. Mulla on oma (mummun vanha)

kuiva-aine purkkisarja, jossa lukee eestiksi

ja "tietenkin" venäjäksi myös sisällön nimi.

Muunlaisia vastaavia on myöskin kertynyt.

Yhdessä pojun maitojauhe, toisissa pikku-rojua.

Tässä viimeisin. Iso, leveämpi kuin aiemmat,

matala, hieman ruosteinen. Ei haitannut mua.

Tää on taas näitä 'mies ei tajua' juttuja. Hihihh.

Purkki päätyi tuikkupurkiksi eteisen rappusille.

Lähelle ulko-ovea, minkä edessä lyhtyjä ja kyntti-

läkuppeja..  Perfecto! Minä sydän purkit+korit.

Tunnelmaa ulkona

Hämärissä (siis pimeissä) illoissa on kyl hitsin

paljon tunnelmaa. Kynttilöitä poltetaan päivit-

täin, sisällä ja ulkona. Taas lähti satsi kesäkukkia

pois, ja muratit siirrettiin isoon koriin. Valmiiksi

siirrettäväksi sisälle, jos/kun tulee kylmä. Kohta!

Toivottavasti en missaa pakkas-öitä ja tajuan rea-

goida ajoissa. Selviäisipä muratit sisällä uudessa

hankkimassani korissa. Keväällä kasvukauden

alkaessa pääsisivät sitten taas pihalle. 

Jee, ukki korjasi lisää puutarhatuoleja ja kodikas

kahvittelunurkka on aika kiva paikka lukea vaikka

postit. Muutama päivä sitten kuului rummutusta

ja näkyi roihuja. Paikallinen jokavuotinen tapa.

Tytsy oli ihan innoissaan. Viimeinen kuva siis

tyylikkään epätaidokas, mut kiva.

uusi keltainen

Aikas tyytyväisen oloinen heppu, eiks niin?

Iloinen veitikka se onkin enimmäkseen. Nyt

oli aihetta iloon - uusi keltainen istuin. Hassu.

Kummallinen. HYVIN värikäs. Lapsellinen.

Olin kokonaan unohtanut kyseisen istuimen

olemassa olon. Muistan sitä katsovani esikoi-

selle aikoinaan, mutta kauppaan jäi. Nyt ei jää-

nyt. Kirpulta se oli kotiin tuotava. Epäilytti kyl-

lä, mutta tämä onkin yllättänyt kätevyydellään.

Lapsi istuu lyhyitä hetkiä (!) ns.syvällä ja hyvin

tuettuna. Kummasti helpottaa mm. lusikalla syö-

misen opettelussa. Ja se kankainen sitteri ei ole

ihan porkkanassa. Eli yksi vekotin lisää. Hitsit, si-

tä muka välttämätöntä ja arkea helpottavaa vauvan 

tavaraa kerääntyy. On sitteri, ja keltainen pallero,

kehto ja lattialle laitettava (puinen/IKEAn) lelu-

kaari, vaunut ja rattaat, vaipanvaihtoteline, pinna-

sänky... Ja tiedän ihan hyvin, ettei meillä edes ole 

kaikkea. MUTTA, niin paljon pienemmälläkin pär-

jäisi, muttei ilman ihanaa keltaista istuinta. Eihän?

 

syksyn ihanuus

Syys-sunnuntait on olleet pöyristyttävän ihastuttavia.

Väriä aurinkoa ja leppoisaa yhdessäoloa. Mutta kohta

ollaan kurasäissä ja pimeydessä. Sitten fiilisteltävä si-

sällä. Onnistuuhan sekin! Nyt mennään ystävälle kylään,

jonka poju saanut juuri nimen.. Hihhhihiiii! Taidan ki-

paista ihanan puodin kautta.. Kiva viedä jotain söpöä..

Leppoisaa ja mukavaa alkanutta viikkoa!

Telkussa pyörii Afrikka-dokumentti.. Tietäähän sen jo, minkä se saa aikaisekseen minussa.. no ikävän maailmalle.  Oma koti ja ns.turvallinen ympäristö, perhe ja ystävät suht lähellä on ihana juttu, mutta tulen varmaan aina kaipaamaan muuallekin. No minne sitten? Mitä tekemään? Mnjaaa... Elämä on elämää kaikkialla.

Haluaisin elää ja näyttää lapsilleni esimerkkiä, että ei ole yhtä oikeaa tapaa elää. Kunhan tekee hyvää ja saa siitä hyvän mielen.. (no ei ihan niin mustavalkoista, mutta..) Silti jatkan/jatkamme turvallista ja "helppoa"  tavallista arkea. Ei, tavallisuus ei missään tapauksessa ole huono asia, eikä aina tarvi pyrkiä erikoisuuteen itse erikoisuuden takia. MUTTA, myönnän että niiiin usein huomaan pysähtyväni miettimään, että mitä hittoa mä teen.. munhan piti...

Mulla on hyvä elämä (jonkun mielestä varmaan ihan mälsä= kotona pienen lapsukaisen kanssa & kirppuilut yms..), mutta se ongelma taitaakin olla siinä, että haluan liikaa juttuja ja niillä ei usein ole yhteistä tekijää.. Ääripäitä ja järjettömyyksiä. Tehdä sitä ja tehdä tätä, mennä sinne ja olla siellä.. 

Teini, kasva aikuiseksi ja lopeta toi!

Kaikella on aikansa? No jos ei nyt ihan kaikella, niin olispa ainakin edes osalla.. Ja älä pliis luule, että mä höpisen vaan jostain maailman pelastamisesta...vaikka sekin olis tosi jees!

Just tällä hetkellä tosi JEES on:

-oma jengi (perhe, lähimmäiset, ystävät)

-koti

-jonkunsorttinen tasapaino

-hyväksyminen & kiitollisuus

-puutarhailu

JOSKUS olisi tosi JEES:

-Tyytyväisyys

-Loppuun saatetut hommat (koulu)

-Luovuus osa elämää/ arkea

-Oman paikan löytäminen

Just joo.. Tällainen perjantai-ilta. Don't take it too seriously. Mutta erilaisia yhteistyö ehdotuksia otetaan vastaan. Yeah! (tyyliin: Anni, pakataanko kamppeet ja lähdetään  Tiibettiin! No sit kun ollaan viiskymppisiä...)