eilisen kuvia

kuihtua ikkunanlaudalla

kalenteria

Joka vuosi ostan itselleni 2 kalenteria, yhden seinälle,
toisen käsilaukkuun. Kalentereita on ollut useanlaisia,
lempparina joko moleskinen yksinkertainen musta
tai solidaarisuuskalenterit. Tämän pian loppuvan
vuoden kalenterina kuvass näkyvä musta.. Siinä
jotain positiivisuusjuttuja, mitkä tosin oli ihan mukavia,
MUTTA.. ei tarpeeksi tilaa. Unelmoin persoonallisesta
ja ihanasta kalenterista, just oikeanlaisesta, mutta
Prisman hyllyllä oli tuo - PUNAINEN, aika iso..mutta
tuntui jo aika lähellä sitä sopivaa. Ostin. Ehkä duunaan
joskus, ehkä en. Nyt on tilaa kirjoittaa koulujuttuja,
työjuttuja ja muutenkin juttuja.

Kalenterirakkaus on perinnöllistä. Tässä
talvella 3-vuotta täyttävä Mona täyttämässä
omia kalentereita (mummolta saamia).
Ne ovat NIIN tärkeitä, ja just nyt hukassa!!!
Joka ilta Mona kysyy, missä pikku-kirjaset ovat?

Punaisella merkityt ovat TÄRKEITÄ päiviä!

Pitkät päivät!
Varsinkin perjantaisin menee myöhään!

...paha mieli

..tuli siitä, kun muistin, että annoin miehelleni viime vuonna (marraskuussa) syntymäpäivälahjaksi pienen valkoisen puisen lipaston, jossa oli kolme laatikkoa. Jokaisessa laatikossa oli 4 lupausta, jotka lupasin toteuttaa ennen seuraavaa syntymäpäivää. Aahh, en millään ehdi toteuttamaan niitä puuttuvia lupauksia. Miten olen saattanut unohtaa ne? Aahh.. :(

Jos... Jos huomenna lukaisen ne lupaukset kaikki uudetsaan ja yritän toteuttaa NIIN monta kun vaan mahdollista ja ehkä ne suuremmat vielä siinä 5-vuotis päivänämme? Pystynkö? Osan pystyn, osan en -> raha. Mutta en todellakaan käy nyt vikisemään tässä blogissa taloudellista tilannettamme, se on vaan ollut jo pidemmän ajan niin tiukilla. Talon remppaaminen ja talouden pyörittäminen yhden tuloilla ei ole helppoa ja kaikki on aina kiinni valinnoista. Masentavaa se, silti kaikki on ihan ok... onneksi. Kaikilla ei ole.

Hyvää yötä!

mietittävää

Aah, tulee 5-vuotis (parisuhteeni) merkkipäivä, ja mieheni syntymäpäivä ja isänpäivä ja sitten pian jo joulua.. Grr.. 5-vuotta on hurahtanut niin nopeasti ja paljon on ehtinyt tapahtua. Parisuhteemme alku oli hieman vaikeaa, mutta silti niin jännää ja suloista. Peittelimme ihastustamme melko pitkään muilta, mutta teinejä ei saisi aliarvioida. Oppilaamme kyllä huomasivat... Olimme siis koulussa töissä. Seuraavana vuonna olimmekin jo yhdessä Afrikassa ja viimeistään se kokemus antoi meille sen varmistuksen, että tässäs sitä nyt ollaan - yhdessä. Afrikasta palattuaan kouluni loppu lähestyi, ja jotta asiat ei muuttuisi liian helpoksi, lapsemme ilmoitti yllätykseksi tulostaan. Alkoi uuden ja niin erilaisen elämän suunnittelu ja päätimme muuttaa ainakin joksikin aikaa Tanskasta Suomeen. Löysimme vaatimattoman pikku mökin aivan vanhempieni naapurista, mistä teimme itsellemme (vuokra) kodin itsellemme. Talo oli NIIN vaatimaton, mutta tuntui oikeasti kodille. Piha oli suojaisa ja sielä oli pelle Hermannin vaunu, tai siis samantapainen.. Se oli meidän vierasmajamme. Tyttäremme syntyi Tammikuussa 2006 ja jo toukokuussa 2006 menin töihin ja mieheni jäi koti-isäksi reiluksi puoleksi vuodeksi. Seuraavan vuoden alussa hän aloitti liiketaluden opinnot AMK:ssa ja tyttäremme meni päiväkotiin. Nyt siitäkin on jo pian hurahtanut 2 vuotta ja Mona täyttää jo 3 tammikuussa 2008. Tässä välissä ostimme paritalo puolikkaan vuonna 1949 rakennetusta talosta, jota olemme rempanneet siitä lähtien. Elämämme on ollut niin erilaista kuin Tanskassa, ei parempaa tai huonompaa, vaan erilaista. Viimeiset pari vuotta vielä vähintään yhtä kiireisiäkin, mutta yksi asia puutuu - reissaaminen. Kaipaan sitä NIIN! Se jäi kesken, vaikka siitä melko reilun palasen sainkin. Sen sijaan sain kodin, mitä kaipasin niin hirveästi Tanskassa ollessani.

Miten muistaisin miestäni 5-vuotis päivänämme? Auttakaa!!!

Tässä ja nyt

olen yksin töissä.. Siis YKSIN, koko talossa ei ole yhtään ketään! Talo tuntuu jopa hieman pelottavalta, mutta olenhan aikuinen enkä pelkää yksin oloa.. Enkö? Käytävässä on vielä liiketunnistimella varustetut lamput, mitkä menee jatkuavsti itsestään päälle ja minä luulen, että sielä liikkuu joku.. Jos liikkuukin?

Olen lukenut taas mitä ihanampia blogeja. Korvaako blogit naistenlehdet? No ei ehkä korvaa, mutta mukavaa luettavaa niistä silti löytää. Ostin 'me naiset' lehden ja sielä on tuommoinen 'tässä ja nyt' systeemi, minkä ajattelin itselleni "lainata" :

• En voi elää ilman... perhettäni. Ja tajuan sen melkein joka päivä. Tunnen myös suurta tuskaa kun ympärilläni ei ole jotain kaunista...
• Ihanin ominaisuuteni on... taito kuunnella ja "sekopäisyys".
• Liikutun... NIIN usein ja melkein kaikesta, enkä nykyään enää edes osaa hävetä tai nolostua siitä (elokuvat, hyvät teot, läheisyys, ihmisten kohtalot...). En esimerkiksi kykene pitämään edes onnittelupuheita, kun alan pillittämään.
• Minua ahdistaa... taloudellinen tilanteemme ja saamattomuuteni.
• Jos voitan lotossa... palaan Afrikkaan, enkä toivottavasti tarvitse siihen edes lottovoittoa. Mutta JOS oikeatsi voittaisin, tekisin hyvää...
• Rakkain lapsuusmuistoni... liittyy ehkä mummolani mökille kesänviettoihin. Myös lapsuusmuistot neuvostosairaalassa kielitaidottomana ovat sinänsä rakkaita, koska varmasti jo silloin muokkaisvat luonnettani ja tahdonvoimaa...
• Krapulassa... haluan olla rauhassa.
• Minua on kiusoiteltu... monta kertaa. Kiusottelun vaihtaisin ihan KIUSAAMISEEN vaan.. 7-9 luokka oli helvettiä, lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna.

That's it.. What about you?

Ihanaa sunnuntaita!

100. text!

We just got a phone call from Malawi - Mkwamba's! Aaan, unbielievable how nice it is hear form there.. that things are fine with our Malawian family and our dear friends. I miss Malawi SO much, and these people... If I could just be there again for a while, or even longer. I miss the voices, smells, sunshine, joy, laughs.. This period of my life in Malawi was for sure one of the best ones. Not the easiest, but just one period I could never forget. This period tought me a lot about myself, about my strenghts and limits. It also made Ulf's and mine realtionship much stronger...

I have been working again.. I came at afternoon from work and I go tomorrow afternoon again for the next 25 hours. it's a autumn holiday time and most of the kids are at their homes. But that doesn't mean, that there is no work.. There is plenty of tasks need to be done. My motivation for my work is quite week right now and I am feeling sometimes so tired of it... But-but-but, we need this job so much to keep our economy running, so I am doing the best out of it.

Sorry my dear friends, Anni is tired. She is also on diet, so her energy level is quite low (right now). In generally I feel very good, running often and planning to be FIT! :)

Sleep well my dear friends!

Love, Anni

tunnelmaa

kamera on kovassa kulutuksessa tänään.

..Ja mikä soi? Mmm..Oliskohan
joku Modern Talking? Hah.. en
tiedä.. ON vaan niin pirun tyylikäs
vempain ja siinä on sitä asennetta!

Remontti VOI olla kaunistakin!
Mieheni kummaksui "hieman"
ottamiani kuvia. Miksiköhän?

Mitä kaapin sisältö kertoo asukkaista?
Oikealla olevassa kaapissa roikkuu
vanhempieni wannabe kristalli (lue:muovi)
valaisin, minkä sitten duunailin mustaksi.
Nyt en ole raaskinut vielä luopua, vaikka ei sille
kyl ole paikkaa... Ehkä muovi-kristalleille on?

Kukka odottaa Monan huoneen valmistumista.
Tylsä IKEA lamppu, mutta mielestäni
jotenkin ihanan yksinkertainen, siis söpö vaan.

Aarteita, oikeita sellaisia. Ja meidän koti
on täys niitä! Asumme siis aarrearkussa!

Uusi ulko-ovi! Ja "melkein" asennettuna.
Mälsän valkoinen, ulkopuolella vähän
viiruja kyl... Sit kun on auringonpaistetta,
otetaan kuvaa julkisivustakin. Nyt taistelua,
saako uuteen oveen laittaa kranssia, vai ei?
Kuvista sitten näkyy, sainko...

Mälsää, mutta uutta. Ja ehkä "hieman"
turvallisempi, kuin edellinen vaihtoehto.
Siitä kuvia myöhemmin.

Niinkuin aikaisemmassa postauksessa
joitain päiviä sitten mainitsin, olen
maalaillut juttuja.. Tässä ennen ja jälkeen
entinen maustehylly (kai?!?) MONTA
muutakin juttua muuttui valkoiseksi,
niinkuin peilinkehys, naulakko ja toinenkin
sellainen, ja ne monet valokuvakehykset..
Niistä todistusaineistoa joskus...

...Ja jälkeen...

Mikäköhän valkoisuus-tauti minuun
on iskenyt? Värien yliannostus tullut?

Eteiseen tuli vihdoinkin PEILI! Aah..
pitkästä aikaan mulla on peili, josta näen
itseni kokonaan. Duunattu peili, mikä oli
tässä talossa meidän muutettua tänne.

Eteinen on hyvin keskeneräinen, mutta

se tärkein on sielä - peili! Hah, no en tiiä,
onko se tärkein, mutta tärkeä on...

Kuuluisa kenkähylly! Tyyliä sen olla
pitää, olkoon sit vaikka romutyyliä!

Otetaan kaikki irti peilailusta! :)

Niinkuin huomaakin, kuvia on tullut blogiin... :) ja vähän remppatekstiäkin, enkuksi tosin jotta Tanskan sukulaiset ja ystävät tuolta kauempaakin saavat ajankohtaisen "raportin" nykytilanteesta. Uhh, hommaa riittää edelleenkin. Tosin uskon kyllä, että se valmistuu. Toisin oli, kun remppasimme kylpyhuonetta - epätoivoista oli se.

3.päivä ateriankorvikkeilla. Uin reilun kilometrin tänään ja olo on hyvä... vesisateesta huolimatta. Mieheni yritti opettaa uimahallissa uimatekniikoita. Ahh, haluan oppia uimaan paremmin! vaatii vielä harjoittelua...

Renovation at Mona's room - moves further, but SLOWLY

Back wall of the Mona's room,
where is going to be her in built
bed. Gips boards are allmost there..

Gips boards on the wall in Mona's room

The corner of Mona's bed, in built
(original/old) closets and window.

I really like these closets, and luckily
we have many of them in our house.

The view from the door to Mona's room

As you can see, there is plenty of work need to be done. If you ask, are we sick and tired of all this renovation? The answer is YES. I can't wait to get it done. In an other hand, that's the only way we can do it - little by little. The man who we have hired to help, comes 1-2 times/week and it's not much. But he is good, so we are patient. So, (we really hope!!) before end of this year we will have this one upstairs room done and we can move to sleep ut there. It means our dining hall/ library/ office which is in downstairs will NOT be anymore our bedroom and we can use it for its real purpose. We have also many furnitures still in boxes, because we just haven't had space to put them up...

Dear friends, SOOOOOOOOON you can stay at our place bit more comfortable than until know. We really hope to see you here soon!

The beauty of renovation

joitain päiviä sitten kävin metsässä

myöhää

Palasin töistä ja tyhjennän päätäni blogistanissa. Perheeni nukkuu jo.. Huohh. Ystävieni kanssa samalla vaihdan kuulumisia mesessä ja facebookissa. Sitä se nykyään on. Toisaalta niin helppoa ja toimivaa, kun ei tarvitse esim. puhelimitse.. TOISAALTA.. haluaisi nähdä ihan fyysisesti niin paljon useammin, mutta kun on ne välimatkat... ne IKÄVÄT välimatkat, inhottavat sellaiset.

Aah..en saa nyt mitään järkevää tähän.. eli siis täysin järjetön bloggaus ja ihan yhtä tärkeä kuin ne järjelliset bloggaukset.

cold...

Few last days has past at home.. There has been plenty of things to do, but still nothing too special. I have been cleaning garden, doing sports, painting "million" picture frames (+ other little things) white, doing some school tasks and not missing work at all...

My good friend is going to Uganda next spring and I am dreaming visiting her.. Please, somebody make my dream come true! I need some travelling!!!

We have a new (white) door!!! The work is not completely finished, but it's there. Some photos will be taken tomorrow.

I have promised (and it's public now!) to loose about 7kg until the 1st of december. So, I have started my project of taking better care of myself. Trying to do at least 30min of sports every day (= walking everywhere/ trying to minimise of using a car) + every second day about 45min run or 1,5km swim! One day... one beautiful day I will run a half marathon!!!

I have been learning scanning, and I have scan some of my drawings for my blog, as you can see. They are old.. and I found them in my boxes.. My blog looks now bit special and silly.. maybe like me?

Anyway, it's very late.. time to z zzz zz....

arki kuvina