Tiistainen ensimmäinen lomapäivä

Kevätloma alkoi. Vihdoinkin. Tänään salille ja pientä siivoilua. Huomenna tulee mieheni isä Tanskasta kyläilemään loppuviikoksi. Mukavaa! Ja Mona odottaa niin. Saapi nähdä, miten tanska-suomi kieliyhdistelmä toimii, kun olemme sopineet että beste puhuu vaan Tanskaa. Kesällä ovat keskenään (ilman meitä vanhempia) kokonaisen viikon. Kielikylpyä, sitä... Opin itse lapsena Monan ikäisenä 3:nnen kielen, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. Koko meininki oli paljon rumempi, mutta välttämätön.

Lomalla olen ajatellut maalata huonekaluja, olla, liikkua, tehdä muutama koulutehtävä...ja..ja..ja.. Olen kotona. Ja hyvä näin. Keittiön keltaiset tuolit (4kpl) maalataan mustiksi, muuhun keittiöön sopivaksi. Ruokailuhuoneessa oleva puunvärinen "vaunu" maalataan valkoiseksi. Monan huoneen seinälle maalataan puu.

Häävalmisteluista:

• Hääsormukset saapuivat. Olen NIIIIIIIN tyytyväinen ja onnellinen niistä. Hienoin koru, minkä omistan. Vaikkei ole kallis, niin minulle hyvinkin arvokas. Iltaisin joskus hiivin sormusten piilopaikkaan ja kurkin, ihailen ja mallailen sormusta. Olimme niin onnekkaat sen suhteen. En malta odottaa päivää, kun voin käyttää sitä ihan joka päivä.
• Kutsuja pohditaan ja melkein tehdään. Sekin on yks loman projekti. Ei tule tekemisen puutetta ainakaan. Korttipohjat+kuoret valmiina, muu epävarmaa.. paitsi se että itse teen.
• Musiikkilista bändille 95% valmiina ja menee bändille lähiaikoina. Häätanssi siis päätetty. Onneksi on pitkä puku, niin kukaan ei näe mun askellusta.Hihh!
• Hääkuvaajan kanssa neuvoteltu.. Hyvä siitä tulee.
  

Lähiaikoina siis tehtävää:

• Seremonian varmistaminen
• Kutsut
• Biislista bändille

Nyt salille hikoilemaan.

Iloa!

..Vaikka...

...onkin vähän kiirus jo, merkinnän jätän taas. Mielummin täällä, kuin astioita koneeseen laittamassa, tai lakaisemassa eteisen kuralattiaa. Asiat täytyy sentään laittaa tärkeysjärjestykseen, eikö niin? Ensin blogi, sitten häätouhut, sitten sisustelu ja pyykkäily+ kirpparit, sitten siivoilu ja sitten opinnot. Näin se menee. Ja melkein häpeän asiaa. Mutta, toivotan silti ihanaa aprillipäivää, uhh 1. Huhtikuuta 2009!

"UUSI" kirpparilöytö - 2e

Alunperin ajattelin ihan "koristeeksi", mutta
Mona-tytöllä ei ole omaa kameraa ja aina kun
äiti häärää kameran kanssa, Mona kysyy, missä
hänen kamera. Nyt on tytöllä kamera, ja hieno on!
Mukaan tuli myös salamakone, se irroitettiinn. Hihh!

Aitoa iloa ja intoa! Paljon hienompi, kuin mikään lasten pastellinvärinen klik-klik!

..................................................................

MADE IN USSR
I just love them and don't ask why.

Herra nimeltä Aleksander Blum omisti tämän puisen matkalaukun/ arkun. Se oli hänellä mukana, kun hänet lähetettiin Siperian Vorkutaan vankileirille. Sielä hän vietti n. 2-vuotta elämästään. "Arkku" on jälkeenpäin maalattu mustaksi, ja ollut viimeiset 15-vuotta koskeassa autotallissa. Se löytyi vihdoinkin, ja sisältönä oli vanhoja valokuva-albumeita. Onneksi ne löytyi. Onneksi löytyi arkku, koska se päätyi minulle. Tämänlaista rojua arvostan kovin. Onneksi tämä herra oli isoisäni, vanaisa Sass...

Jännittää! Viikonloppuna saapuvat sormukset - Hääsormukset. Ne on teetettävänä Eestissä ihanalla kultasepällä, ja eilen sain kuulla et ne on valmiit. Mä toivon niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon, et ne on just perfect. Kunpa ne sopisi molempien sormiin täydellisesti ja ne mielyttää vaativaa silmää.

Mietin! Mietin hääkutsuja. Osa ratkaisuista on tehty ja hankittukin. Ei ihan niinkuin suunnittelin, mutta toivottavasti ei huonomminkaan. Innolla odotan, et pääsen näpertelemään.

Ilostuin! Ilostuin ihan just äsken niiin kovin, kun sain ystävältäni/ opiskelutoveriltani puhelinsoiton Ugandasta! Ei sitä jokapäivä soitella Uganda-Suomi väliä. Kiitos, kun soitit!! Haluan maailmalle niin, mutta sekin jo auttaa kun maailma tulee luokseni, vaikka edes puhelinsoiton, postikortin, tai kirjeen verran.

Siivoan ja järjestelen ja lähden spinningiin! Ehkä kohta bloggaan vielä lisää. On jotenkin ihan kummallinen aamu... Kohta jatkan lisää..

Surullisissa tunnelmissa näpyttelen. Eilen oli piiitkä päivä täys kyyneleitä, surua, lohdutusta - hautajaiset ovat sitä. Olin auttamassa hautajaisjärjestelyissä ja ne meni hyvin. Muistotilaisuus poismenneen tyttären kotona oli tunnelmallinen ja lämminhenkinen. Varsinkin poismenneen ystävät, joukko inkeriläismummoja/ TERÄSNAISIA olivat kertakaikkiaan mahtavia. Monenlaista elämäntarinaa kuuli, joissa oli paljon karkotuksia, nälkää, surua ja useita vuosia Siperiaa.. Uhh, eikä katkeruutta lainkaan, vaan onnea että on elossa. Paljon on opittavaa meikäläiselläkin.

Muistotilaisuuden jälkeen Minua pyydettiin poismenneen tädin kotiin ottamaan kaiken, mikä kelpaa koska muuten rojut olisivat päätyneet kuulemma kaatopaikalle. Sieltä lähti mukaan neuvosto-rojua, ihan kun tarvin niitä. Mutta en voinut jättääkään.

Samovaari, ristiriitainen vempain. Jokaisessa
neuvostokodissa oli sekin, nyt on mullakin.

Tämän alkuperä ei ole Neuvostoliitto, mutta meille se muutti.


Tädin tytär oli tämän laittanut pakettiin, erityisesti ajatellen mua.
Muistan tämän setin Lepitädin kaapissa aina.. Nyt se on mun keittiössä.

Arabian lautaset, niin väärän väriset, mutta...

Onko kenelläkään tietoa tällaisesta pullosta?
Pohjassa lukee arabia, mut ikinä en ole itse nähnyt.

Rojua, I know...

eilen

Eilen oli kummallinen, vaikea, turhauttava työpäivä. Töistä palattuaan olin hetken koneella ja tapahtui jotain kummallista. Löysin facebookista vanhan ystävän profiilin, jonka kanssa olin tekemisissä vuonna 2001. Hetken kuluttua facebookissa kävi juttelemaan toinen henkilö, johon juuri kyseisenä keväänä tutustuin. Rupattelu oli mainio ja olin juuri selliasen tarpeessa. (Kiittää vielä tässäkin..hihh!) Ja.. rupattelun loputtua ei mennyt kuin muutama minuutti, kun toinen samaisena keväänä tapaamani henkilö kävi rupattelemaan. Se tosin kesti vain hetken, koska oli pakko mennä nukkumaan. Mutta silti, kevät 2001 oli ajatuksissani kun nukahdin. Se kevät oli rankka, menevä, surullinen ja iloinen samaan aikaan.. Olin niiin hukassa. Sen jälkeen tulikin paljon muutoksia, kaikki muuttui ja muistot vain jäi... That's it.

Eilen meni monta tuntia tietokoneella, liian monta. Koulutehtävää väsersin, mut sain lopulta tehtyä ns. 'save a date' sähköpostin häävieraille. Ja julkistettua tarvittava info häitä varten myös nettisivulla. Paljon uuden oppimista on ollut. Harmittaakin vaan, ettei pysty/osaa tehdä kaikkea niinkuin haluaisi, vaan aina on joko tekninen ns. este (=osaamattomuus), tai kieli tökkii tai jokin muu vastaava. Jokatapauksessa nyt se on sielä.

Eilen oltiin 1,5tunnin reippaalla lenkillä perheeni kanssa. Kunpa saisi mentyä ihan joka päivä KOKO perheen voimin, jotta tyttö tietäisi että näin on normaalia. Ei pelkästään se, että äiti menee, vaan yhdessä. Eilen lähetin postipaketin.. ;-) Hihh!


Lauantaina on Lempitädin hautajaiset. Lempitäti oli mulle koko laspuuteni kuin mummo, joka oli arjen jokaisessa päivässä mukana. Teininä se ruokki/ huolehtii minusta kun vietin lomat Eestissä. Lempitäti oli oikeastaan isäni täti, mutta läheinen meille kaikille. Perjantaina vanhempani menevät Vantaalle auttamaan hautajaisvalmisteluissa ja lauantaina aamulla me loput. Huohh, hautajaiset ovat raskaita... aina. Huohh, jo 2 häävierasta on poistunut luotamme...

Lempitäti, olet rakas!

Spring!!!

K e v a d !

S p r i n g !

Kevät tuli! Vaikkei lumet ole ihan sulaneet, kevät on tullut. Se kevään haju/tuoksu, valo, auringon lämpö ja lumen alta paljastuvat "aarteet"!!! Kohta on pihahommia ja paljon.. Kohta istutetaan kukkia, kohta istutetaan muutakin.. Kohta voi taas grillata naapureiden kanssa pihalla aamuyöhön! :-)

Keskiviikkona tehty monta kirpparilöytöä - lähinnä vaatteita, mutta kummasti piristi. Työkavereiden kanssa jutusteltiin kahvilassa palaverin jälkeen aiheesta kuka ostaa ja mistä. Yksi työkaverini ostaa 90% vaatteistaan alennusrekeistään. Toinen kirpparilta (minä), joku toinen ostaa niin harvoin ja harkitusti, ettei sillä ole juurikaan merkitystä. Ostan itse toki kaupoistakin, mutta huomattavasti harvemmin. En halua suostua maksamaan jostain monikertaista hintaa, mutta kirpparilta ei vaan aina löydy, muttei saa antaa periksi. Ei missään tapauksessaan. Don't give up! Järjestelin vaatekaappiani ja noin 70% vaatteistani on kirpparilta. Vaikken kovin kummoisesti pukeudu, enkä tunne enää vastaavaa tarvetta kuin parikymppisenä ilmaista itseäni radikaalilla pukeutumisella, haluan/ toivon löytäväni persoonallisia ratkaisuja. Usein ne on kuitenkin ne ns. järkevät ja tylsät - mustat trikoopaidat, mustat ohuet neuleet, polvipituiset hameet, farkut...

Perjantaina sain hääpukuni kotiin. Nyt se odottaa malttamattomana kaapista pääsyä. Ahh, nyt tää on koko ajan enemmän konkreettisempaa.

Lauantaina kävin kaasoni kanssa katsastamassa taas hääpaikkaamme. Sielä juhlittiin silloin häitä ja näimme paikan hääkoristeluineen. Hyvältä näytti!

Tänään maanantaina, pitäisi kirjoittaa mukava postaus, tehdä kaksi verkkoviesinnän tehtävää, jatkaa kirjastokirjojen laina-aikaa ja mennä juoksulenkille. JA....! Ja lähettää 'Save the date' sähköpostit.. Sen aloitan tänään! Kaaso, näetkö.. !?!?!

Tekemistä siis löytyy.
Jatketaan taas....

Iloa teille ihanaisille!

Arjen harmautta ja pieniä väripilkkuja... Tiskit odottaa pesijää, joko koneessa
tai pöydässä. Tai sitten puhtaat odottavat koneesta pääsyä. Uhh!

Vuoden polttopuut rupeaa olemaan lopussa, kun taloa lämmitetään moisilla...

Ja korvis: Aaargghh.. se on hukkunut! Toinen korvis hävisi!!! Etsintäkuulutus!!!

Meille saapui hedelmälähetys! Herkullisia, eikö ole?

Miksei tällä "emännällä" ole kaikkien osoitteet yksissä kansissa,
jotta kirjoittaminen olisi hieman helpompaa? Oi, miksi?

Vaatteiden järjestelyä, kun hääpuvulle piti saada tilaa ja kevätvaatteita piti etsiä kätköistä.

Ugiksesta tuli IHANAA postia!
Zikomo!

Uudet saappaat tarvitaan.
Äidin saappaat vielä vähän isot.


Uudet saappaat saatiin. Taas voitti hinta,
eikä ulkonäkö.. Mutta vain tälläkertaa.

ps. Pahoittelut "pienestä"
kuvareportaasista. Ihan
pakonomainen pakko
oli vain laittaa kaikki..Grr..