Riga/ Latvia, part 3

Riika oli ihana. Jatketaan sillä linjalla. Henkilö-

kohtaisemmasta arjesta ei nyt postauksia. Pahoittelut.

Latvian Riikaan matkaavalle suosittelen ravintolaa

 - Desiderata. Täydellinen ruoka!

Viikonlopun ohjelmaa suunnitellessa etsin netistä

sopivaa ja tämä oli koettava. Epäilin, onko mieheni

makuun ns. liian juppipaikka, mutta-mutta... Ilta oli

täydellinen ja seuraavan illan lihapainotteinen ravintola

ei ollutkaan se lemppari, toisin kun luulin. 

Leppoisaa alkanutta viikkoa!

Riga/ Latvia, part 2

Ihania kahviloita, baareja ja ravintoloita...
Herkullisia leivonnaisia, taivaallista ruokaa.

Tyylikästä sisustusta ja stailausta:

Meidän neuvosto-kodissa oli just samainen radio monia vuosia sitten...

 Baaarin sisustus siis upposi minuun täysin! :) Juomatkin, vaikka Riga Balsam

olikin  ka-ma-laa...

 

...Jatketaan...

Our Riga, part 1

Olimme mieheni kanssa juhlistamassa meidän 9-vuotis taivaltamme.
Tälläkertaa oli minun vuoroni järjestää. Myönnän syksyn harmaudes-

sa meinasi jäädä kokonaan järjestämättä. Onneksi ei kuitenkaan- 

päädyimme Riikaan. Kohdetta mietin moneen otteeseen ja tähän

päädyin hyvinkin käytännön syistä, kuten se mielikuva (viehättävä),

aikataulut (lennot) ja hinnat. Ensi kerralla joku muu paikka.

Riika oli just hyvä!

 Call it cheesy! IT IS!

Riika oli erilainen, kuin kesällä. Rosoinen, raju, kaunis, kylmä mutta 

tunnelmallinen. Matkalaisia ja turisteja oli säästä huolimatta paljon. 

Teen myöhemmin postauksen muutamasta kokemisen arvoisesta...

Jatketaan siis vielä myöhemmin!

Terkut ja moit! 

Niin elämää

Ulkona paistaa ihanan kirkas syksyinen aurinko. Nuorimmainen tuhisee päiväunilla ja vanhempi piirtää huoneesaan - phuuuh, hiljaista. Kaunis maanantai!

Takana kiireisiä (ja monipuolisia) viikkoja: 

Kotiimme majoittui viime viikolla camerunilainen maalari, joka päivisin maalasi vapaaehtoisena ihastuttavia tuotoksia. Samaisen päivän illalla saapuivat mieheni perhe Tanskasta. Lämmin ja tunteellinen jälleennäkeminen jälleen. 

Työtunteja on ollut melkoisesti ja kahden päivän hopeasavikurssi. Se oli ihanaa! Käsillä tekeminen ja siihen tiettyyn työhön keskittyminen tekee hyvää. Kalliiksi tulisi jos harrastamaan ryhtyisin. Mutta helmikuussa menen jatkokurssille. Niin koukuttavaa se kuitenkin on.

Mietin myös keramiikkakurssia, viikottain. Säännöllinen harrastaminen on tähän asti ollut mahdotonta. Ne on juuri ne vuorotyön haitat, hyötyjäkin on monta. Enkä muutenkaan koe itse vuorotyötä raskaaksi, vaan huonosti järjestettyjä vuoroja, esimerkiksi pelkkiä iltavuoroja paljon putkeen. 

Aasin silta vuorotyöstä yleensäkin töihin - edessä on tulossa melkoinen muutos. Lopetan työt lastensuojelun parissa vuoden vaihteessa. Siiryn opintojen pariin. Irrottautuminen työpaikasta on menossa ja tunteet on pinnalla. Miten ne raskaaksikin koetut asiat tuntuvat nyt haikeilta. Mutta on aika mennä eteenpäin - sitähän minä olen halunnut! Edessä on kuitenkin myös kysymysmerkkejä ja tietämättömyyttä. Toivon kovasti että palikat asettuvat kohdalleen, unohtamatta ihania yllätyksiä ja odottamattomia jännittäviä hetkiä. Olen toiveikas ja positiivinen, uusi vuosi tulee olemaan NIIN erilainen.

Postissa tuli vihdoinkin toivomani synymäpäivälahjani - oma eames tuolini. Ihastuttava! Vielä 3 lisää, pliiiiis!

Lapset leikkivät koko viikonlopun eamesin laatikossa. Sitä kun ei saa nyt hävittää koskaan. Hyvin mahtuu tähän taloon, eiku lisää eameksia laatikoissaan! Sitten voi rakentaa vaikka kerrostalon!  ;)  

Edessä kiva viikko:

Vain yksi pitkä työvuoro ja loput päivät vapaita! Viikonloppuna menee lapset hoitoon ja me suuntaamme juhlistamaan 9-vuotta kestänyttä parisuhdetta. Matkakohde vielä yllätys miehelleni. Yllätämme toisemme joka syksy (Heh, ensi vuonna edessä 10-vuotta ja miehen vuoro...hihhihiiiii...) Toivon matkan olevan mukava breikki tähän arkeen. Koko syksy on mennyt vähän niin kuin ohitse, näkemällä toisiaan vain lennossa.

Edessä myöhemmin vielä isänpäivä ja miehen synttärit - sama hässäkkä JOKA loka-marraskuussa.  Tänä vuonna juhlistamme pienimuotoisesti.

Joulukin on mielessä. Eilen illalla väsäilin jo muutamia joulukortteja. Ne ei tosin kovin jouluisia ole. Lahjahankinnatkin jo mielessä, siihen palaan vielä.. Tänä vuonna vietämme joulun ko-to-na! Meille tulee sukulaisia Tanskasta ja täältä läheltä.. :-)

..Ei muuta nyt! Palataan!  

Enjoy!

Harmaa ja sateinen päivä...

Mitä tehdä silloin, kun on juuri palanut aamulla töistä yövuorosta? 

Vettä sataa, pää ihan jumissa ja väsynyt, mutta unia pitää säästää yöhön? 

a) rumsteeraa

b) siivoaa oikeasti

c) menee kirpparille 

Cee vei voiton! Meidän paikallinen kirppu on ihan mahtava, enimmäkseen. Tavara vaihtuu

nopsaa ja hyviä läytöjä voi tehdä melkein joka kerralla.  Sen lisäksi kirpulla on mainio

setä myymässä, joka rupattelee aina jotain kivaa, just semmoinen hyvän mielen asiakas-

palvelia! Tällä kertaa hän kyseli minulta mun vanhojen kameroiden kokoelmasta, koska 

sattui muistamaan, että olen aiemminkin ostanut vanhoja kameroita kyseiseltä kirpulta!

Setä kertoi, että useimpiin vanhoihin kameroihin saa vielä valokuvausliikkeistä filmiä ja 

että hän harrastaa joskus sitä vanhaa oikeanlaista kuvailua.

En tiedä, mikä näissä vanhoissa vempaimissa viehättää, kun ne on aina saatava mukaan.  

Ne vaan on niin sympaattisia, mitä vanhempi sitä parempi. MUTTA, paljon en suostu mak-

samaan, tällä kertaa kamera meni pussiin 2:lla eurolla. Ei ole ainakaan kallista hulluutta se.

Joskus mulla vielä on se oikeanlainen kaappi/vitriini, johon pistän ne vempaimet nättiin riviin.

Nyt ne vaeltaa ympäri kotia, toisinaan lasten leikeissä. Täydellistä vitriiniä odotellessa...

Tein monta kivaa löytöä. Kaverille valkoisia pieniä pitsiliinoja, itselleni muutaman 

euron puseron, ja lapsille kierrätyspaperista tehdyn korin muovi numeroilla.

Ja taaaaaas moooonta lastenkirjaa. Perustan kohta kirjaston lasten-

huoneeseen!  ;-) Onneksi niille on käyttöä. Varsinkin tytsy hamstraa

sivutolkuilla. Itse ei vielä osaa lukea, mutta joka ilta luemme yhdessä - 

isi tanskaksi, äiti suomeksi. 

 Meidän kirpun ulko-oven vieressä on ota tästä-  laatikko, jossa on usein paljon kirjoja,

vanhoja kauniita kirjoja. Olen jo muutaman vuoden ajan  ohi mennessäni napannut muu-

taman mukaan lähinnä askarteluun/ joulukorttitehtailuun. Nyt nappasin taas. Sydäntä

raastaa vaan repiä näitä! Kauniita ovat, eikö olekin?

Phuuuuhh, joulukortteilu on jo mielessä - äääk!

Syksyistä perjantaita!

:-)

Arkea

Poju syö hyvin - kaikkea. Ja jos ei syö,

jokin mättää. Siitä sen aina tietää. 

Olemme hyvinsyöjä-perhe, heh! 

*

Arki kulkee, välillä sutjakkaasti ja

toisinaan tökkien. Omaa jaksamista työs-

tetään. Toivottavasti lähiaikoina edessä

olevat jutut on kivoja ja onnistuneita.

Eniten ehkä odotan hopeasavikurssia! :)

Tänään kävin ostoksilla - kaloja ostamassa!

Akvaarioon uutta elämää! Lapset tykkää ja

minä tykkään. Joskus vielä sukellan ka-

lojen joukossa, enkä omassa akvaariossa

vaan iha jossain muualla.    *unelmoi*

*

Bloggaillaan lähiaikoina lisää!

uutta

Minulla on mahdollisuus olla mukana luomassa jotain uutta, tarpeellista ja tärkeää.  Tiedättekö, miten paljon haluaisin käyttää energiani ja taitoni tähän? Kunpa ei olisi taloudellisesti riippuvainen ja voisi VAIN tehdä! Ihan vapaaehtoisvoimin ollaan nyt liikenteessä tosi pienin askelin, monien vuosien jälkeen. Uskon vahvasti vapaaehtoisuuteen ja hyvyyteen.

Se uusi tuo mukana paljon hyvää, ei niinkään minulle henkilökohtaisesti vaan hyvin monelle. Siinä on riskinsä ja pelkoja, mutta hurjasti myös mahdollisuuksia. Se innostaa ja turhauttaa. 

Ja mikä on raskainta, no juuri se priorisointi - aika ei riitä! Miten yhdistää vuorotyö, vanhemmuus, perhe ja 1:n lapsen aikaavievä harrastus, parisuhde, koti ja ai niin, ne rästissä olevat opinnot + itsestä huolehtiminen (mitä lienee se sitten onkaan?!?)...Apua!

• Kunpa voisi sulkea silmänsä ja nähdä vilauksen tulevasta. Missä sitä olisi n. 3-vuoden päästä? 

• Kunpa toimeentulo olisi turvattu!

• Kunpa...  kunpa ei jämähtäisi, vaan uskoisi siihen, mihin uskoin joskus ennenkin! 

• Kunpa se olisi mahdollista!

Mistä tämä blogihiljaisuus johtuu?

...Sanottavaa olisi niin paljon,ajatuksia vielä enemmän. Kynnys näpytellä ajatuksia tänne on kavsanut kovasti. Harmi. Väkisin tätä ei voi/ kannata tehdä, eihän? 

Missä mennään sitten?

Työni on muuttunut hyvin iltapainoitteiseksi ja olen väsynyt, melkein koko ajan. Tunnen riittämättömyyttä. Väsymys on henkistä, mikä vaikuttaa kuitenkin kaikkeen. Voisin nukkua koko syksyn ja herätä joskus kevät-talvella, ehkä...

Arki menee nopeasti ja priorisoin kovalla kädellä.

Asioita, mistä olen meinannun blogata on monta. Ajatusten siirtäminen tekstin muotoon on ollut hankalampaa kuin koskaan ennen. Vaikka tiedän hyvin etten ole kovinkaan lahjakas kirjallisess ilmaisussa, nyt se vasta tuntuu siltä ja voimakkaasti. En pysty ilmaisemaan sanoin ajatuksia, en ääneen enkä paperille/ tietokoneen ruudulle. Olen jumissa, syytä siihen tietämättä.. arvailuja kyllä.

Ne blogattavat tai bloggaamatta jääneet asiat:

• Puutarhailu (=IHANAA!) ja syksyn tulo.
• Meillä on ollut akvaario jo monta kuukautta.
• Kesän unelma -> Afrikan matka.
• Parisuhde ja 9-vuotis merkkipaalu lähenee.
• Lastensuojelu ja sosiaalityö.
• S. Oksasen 'Puhdistus' ja elokuvakokemus, mikä oli sanoinkuvaamattoman koskettava ja tuskaisa.
• Sivistys ja sivistymättömyys: 
  
  Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta. Tässä mielessä puhutaan opillisesta tai muodollisesta sivistyksestä,humanistisesta ja luonnontieteellisestä sivistyksestä, yleissivistyksestä tai akateemisesta sivistyksestä, sekä toisaalta ihmisen sisäisestä kehittyneisyydestä ja kypsyydestä. Jälkimmäiseen saatetaan viitata ”sydämen sivistyksenä” tai viisautena. Sivistyksen sisällöstä on erilaisia käsityksiä. Sana sivistys voi tarkoittaa myös korkeakulttuuria,sivilisaatiota. (Lähde: Wikipedia)
• Vapaaehtoistyö ja sen merkitys.

Monta juttua. Tärkeitä ja vähemmän tärkeitä. Enempään en pysty. Pahoittelut. Jos täällä vielä joku käy, ilahdun kovatsi kommentista...

Positiivista energiaa!

Hyvää viikonloppua!

Heh, eikö olekin hauska löytö kirpulta (euron)  ja niin välttämätön pikku-pojalle!

Hitsit se jäbä onkin sitten melkoinen riiviö. Söpö olemus pettää: kepposia keksi-

mässä ja rajoja kokeilemassa KOKO ajan. Phuuh! Tavarat lentää, maidot kaa-

detaan kerta toisensa jälkeen lattialle... IIK! Sen sanon, hommaa riittää! Onko

se sitten totta, että pojat on erilaisia kuin tytöt? Tai onko se näin, että lapset vaan

on erilaisia? Hoidossa menee hyvin, paremmin siis kuin kotona! Muuten ollaan

terveitä ja reippaita, 1 vuosi ja 4 kk (melkein). Sanoja ei juurikaan tule, juoksen-

nellaan vauhdilla. Puoli vuotta sitten olleen keuhkolohkon poistoleikkauksesta ei

ole muuta jälkeä kuin arpi. Onneksi näin. Nyt juhlatamineet päälle ja synttäreille!

Erinomaista 

viikonloppua!

Me ollaan niin rumsteerattu, että...

...kaikki rojut ja aarteet on vinksinvonksin. Eikä hyvälle näytä se. No heeei, kyl se arki pyörii, vaikka ruokailuhuoneen iso ruokapöytä on täysi tavaraa, yläkerran "aula" näyttää kaatopaikalta ja-ja-ja... Olkoot!

Eli projekti alkoi sillä, että alakerran ruokailuhuoneesta oli siirrettävä (mun upea päähänpisto!) valkoinen työpöytä lastenhuoneeseen. Asusteleehan siellä 1 eskarilainen, joka tarvitsee kunnon työpöydän. Pöytä siirrettiin ylös. Ja alakerran ruokailuhuoneen iso ruokapöytä saa toimia varastona kaikelle tavaralle, mitkä oli ennen pöydän hylyköissä. 

Lastenhuoneesta siirrettiin pois taso (se etsii uutta kotia!), minkä päällä oli nukketalo , ja toinen apupöytä/ hyllykkö, jossa ennen säilytettiin kirjoja.

Lelujen säilytykseen piti ukin rakentaa hyllykkö huoneen takaseinään, sitä ei jostain syystä tapahtunut. Siihen hätään saatiin humanitäärinen avustus:  Ystävältä saadut billy-hyllyt menivät lastenhuoneeseen. Itseasiassa 3kpl hyllyjä sinne ja 1 vielä etsii paikkaa (eli on siis ylimääräinen!). Vaatii hieman tottumista ne hyllyt, en siis ole ihan ihastunut vielä, mutta melkoisestihan ne tavaraa imee sisälleen.

IKEAsta ostamani kangas (aikaisemmassa postauksessa mainitsemani) päätyi verhoksi lastenhuoneeseen. Jännitin sitäkin, miltä se näyttää. Me happy!  Peittää taakseen sängyt ja sängyn alla olevat lelukorit/ laatikot. Kätevää, vaikka huonetta pienentääkin. Kankaan ostaminen (mittaaminen+leikkaaminen) vei tältä super-naiselta yli tunnin. Jotenkin en vaan pystynyt laskemaan sopivaa määrää ihan hetkessä. Ikkunan kapan kankaat jäi ostamatta, ehkä hyvä näinkin. Sinne vielä jotain saatava, mutta voisihan kuosi olla jotain muutakin?

Lastenhuoneessa ennen ollut punainen matto vaihtui harmaaksi: Ihan jees sekin! Edessä siis hommaa vielä: makuusopin seinien panelointi, pojun sängyn osuudelle kaide ja sänkyjen seinään 2kpl tauluhyllyjä..

Lastenhuoneemme ei ole kovinkaan hemaiseva, mutta se on nyt toimivampi. Ikkunaan verhoja hän jää nyt pohtimaan. Not easy!

 PS.  Isot pahoittelut huono-

laatuisista kuvista. Phuuh!