The last song

Kylmä. Kuuma. Kuume. Kurkkukipu. Päänsärky. Mahdoton yskä. Pyjama ja villasukat. Super esteettinen näky. Juuri sopiva fiilis katsoa toisen kerran tämä 'SNIIFFF' leffa. Näimme sen ensikerran joitain viikkoja sitten Maltalla. Leffateatteri oli täys nuoria tyttöjä, muutama poikaystävä mukana.. Ja sielä etupenkissä me vanhukset. Elokuvan lähestyessä loppua kuului jo selvästi itkua, Loppumusan käydessä soimaan ja valojen syttyessä näky oli melkoinen - punaisia silmiä, nenäliinoja, ISOJA kyyneleitä. Minullakin (ja se ei sitten ole todellakaan mikään yllätys). 

Mutta taas, kyllä itketti. Itseasiassa ei itkettänyt se tytön ja pojan välinen rakkaus, vaan se isi ja se ihastuttava pikkuveli... ja se musiikki. *sniiff*  Itseasiassa se kliseinen lässynlässyn rakkaustarina oli mitä oli ja rikas pojankloppi oli ärsyttäväkin.. Silti, silti se tuntui ja pisti kyyneleet valumaan. Samoin kuin teki samaisen hepun toinen leffa/kirja, 'The Notebook'..

Seventeen-year-old Veronica 'Ronnie' Miller's life was turned upside-down when her parents divorced and her father moved from New York City to Tybee Island, Georgia. Three years later, she remains angry and alienated from her parents, especially her father ...until her mother decides it would be in everyone's best interest if she spent the summer on Tybee Island with him. Ronnie's father, a former concert pianist and teacher, is living a quiet life in the beach town, immersed in creating a work of art that will become the centerpiece of a local church. The tale that unfolds is an unforgettable story about love in its myriad forms - first love, the love between parents and children - that demonstrates, as only a Nicholas Sparks novel can, the many ways that deeply felt relationships can break our hearts ...and heal them. 

 

Tästä

The Last Song

Nicholas Sparks