Eikö vieläkään...?

..No ei, ei vieläkään!

Puhelin piippaa tekstaria. Puhelin soi. Facebookissa kysellään. 

Sähköpostiin tulee maileja. En ole yksin tässä odotuksessa. En ole.

Perhe ja lähisuku, ystävät, tuttavat ja kaverit, työkaverit..        (Kiitos!)

Mies sanoi, että käyttää onnenpaitaansa (sininen 6-vuotta vanha 

rugbypaita) kunnes poika syntyy. Kohta haisee jo hielle?  ;-) Heh!

Pian on taas lääkärissä käynti, jos sitten jo..? Mmm. Vappu meni

hyvin rauhallisesti, toisaalta mukavan leppoisasti oman perheen 

kanssa. Kesää on suunniteltu, Tanskassa käyntiä taas. Näin se me-

nee meillä monen maan- perheillä. Lomat kuluu jommankumman/

molempien kotimaissa sukuloimassa. Ihan mukavaa, varsinkin kun

sinne kaipaa jo. Toisaalta joskus on mukavaa myös mennä "pois",

lomalle jonnekin ihan muualle. Yritämme aina välillä sitäkin.  

Tänään 5-vuotias tytsymme pahoitti mielen, kun ei saanut syödä 

haluamaansa määrää pipareita ja ilmoitti, että muuttaa pois kotoa,

mummon luokse, jos me ei olla kilttejä sille. Ovet paukkuen ja it-

kien juoksi yläkerran huoneeseensa. Myöhemmin halittiin ja sovit-

tiin et jos ei muuttaisi kuitenkaan. Hymähdytti! Muistin yhtäkkiä

oman lapsuuden, ja ne uhkailuni. Kovin paljon meissä on samaa..

Nyt yritän nukkua... Hyviä vointeja sinne ja tänne! 

Reipasta ja positiivista mieltä! Kaikki menee hyvin!

*  *  *  *  *