Köhh ja sniiff ja puhh..

Monta vapaata peräkkäin. Voi, mitä kaikkea pitkikään tehdä! Koti kuntoon, opintoja, ulkoiluja, vierailuja  ja vieraita ja hilloa.. Paljon omenahilloa. Mutta ei. Vapaat  vietetään nyt hyvin hissukseen. EI riittänyt, että flunnsa vaati hoitoa, vaan maanantai iltana nukkumaan mennessä tuli se samanlainen kipu vatsassa kuin aiemminkin ollut. Lääke ei auttanut ja kipu vaan kasvoi. Ei auttanut muu kuin mennä ensiapuun. Sielä kipuilu paheni saamistani lääkkeistä huolimatta ja tämä täti päätettiin kuljettaa kipushokissa ambulanssilla isompaan sairaalaan.Päivä siellä vietettiin ja illalla tultiin kotiin. Nyt syödään lääkkeitä ja seurataan ettei kuumeilua tule..  Ei mene asiat aina ihan niin kun suunnitellaan. EI mene ei. Tällaisia vapaita täällä.

Ihanaa saada kukkia! 

Varsinkin auringonkukkia!!

Hassmark, NR2

Päivän sää oli harmaa ja sateinen. Ihmisiäkään ei juuri näkynyt. Ei tainnut olla mökkipäivä. Alueella asuu myös muutamia perheitä ympärivuoden. Voisin itsekin viettää eläkevuosia siellä.. (aikaistako vielä miettiä moisia?)

"Talohulluille", Hassmark, NR1

Vierailemme perheemme kanssa joka vuosi  Hassmarkin (Fyn/ Tanska) mökillä. Ihastuttava mökkikylä meren rannalla. Pikkuisia erivärisiä, uusia ja vanhoja taloja - ihastuttavia. Kävelyt rannalla on parasta ajanvietettä, eikä mökkiläisiä haittaa vaikka ikkunoista sisälle kurkitaan. Varsinkin ihan merenrannan mökit ovat isoineen ikkunoineen ja kävelypolku menee juuri ikkunoiden/terassien ja meren välistä.. 

Mökiton vilahtaneet ennenkin blogissani. Nyt tullee lissää ja blogini lukijaa Hebulbaa tervehtien!  :-) Ihanaa jakaa tämä hulluus!! Kunpa kehtaisi kuvata nïatä vielä paremmin, oikein ajalla. Nyt pika-klikkaukset..

ps. Jos jotakin kiinnostaa viihtyisän ja pienen 

mökin vuokraus kyseisestä paikasta, laita viestiä...

The last song

Kylmä. Kuuma. Kuume. Kurkkukipu. Päänsärky. Mahdoton yskä. Pyjama ja villasukat. Super esteettinen näky. Juuri sopiva fiilis katsoa toisen kerran tämä 'SNIIFFF' leffa. Näimme sen ensikerran joitain viikkoja sitten Maltalla. Leffateatteri oli täys nuoria tyttöjä, muutama poikaystävä mukana.. Ja sielä etupenkissä me vanhukset. Elokuvan lähestyessä loppua kuului jo selvästi itkua, Loppumusan käydessä soimaan ja valojen syttyessä näky oli melkoinen - punaisia silmiä, nenäliinoja, ISOJA kyyneleitä. Minullakin (ja se ei sitten ole todellakaan mikään yllätys). 

Mutta taas, kyllä itketti. Itseasiassa ei itkettänyt se tytön ja pojan välinen rakkaus, vaan se isi ja se ihastuttava pikkuveli... ja se musiikki. *sniiff*  Itseasiassa se kliseinen lässynlässyn rakkaustarina oli mitä oli ja rikas pojankloppi oli ärsyttäväkin.. Silti, silti se tuntui ja pisti kyyneleet valumaan. Samoin kuin teki samaisen hepun toinen leffa/kirja, 'The Notebook'..

Seventeen-year-old Veronica 'Ronnie' Miller's life was turned upside-down when her parents divorced and her father moved from New York City to Tybee Island, Georgia. Three years later, she remains angry and alienated from her parents, especially her father ...until her mother decides it would be in everyone's best interest if she spent the summer on Tybee Island with him. Ronnie's father, a former concert pianist and teacher, is living a quiet life in the beach town, immersed in creating a work of art that will become the centerpiece of a local church. The tale that unfolds is an unforgettable story about love in its myriad forms - first love, the love between parents and children - that demonstrates, as only a Nicholas Sparks novel can, the many ways that deeply felt relationships can break our hearts ...and heal them. 

 

Tästä

The Last Song

Nicholas Sparks

Tanska NR3

Illum Wikkelsø

 

Tanskasta palattuaan auto oli täysi.. Eniten tilaa vei tämä Illum Wikkelsøn tuoli.

On hassua kun ihmiset tietävät jo sen Annin, joka rakastaa rojua. Niin

kävi tälläkin kertaa. Mieheni sukulaisella on ihanne työ - se dyykkaa 

koteja (= tyhjentää vararikkoon menneiden koteja ennen talojen myyntiä)! 

Ja sieltä sitten löytyy monenmoista, roskaa ja aarretta. En voisi edes 

kuvitellakkaan, jos tekisin samaa työtä ja miltä varastoni näyttäisivät.

Sukulainen kysyi jos haluaisin kurkata autotallin puolelle, siellä löytyy yks tuoli ja 

muutama muu roju.. No halusinhan minä. Tuoli oli pölyinen ja likainen, melkoisen 

nuhjuisen näköinen. Sanottiin että saan viedä mukana. Hetken mietin, pyyhin suuremmat 

pölyt ja keinahtelin tuolissa. Se oli symppis, vähän rumakin, ei niin annimainen, 

MUTTA... Ääni päässäni sanoi: "Anni, ota se!" Mietin ja pohdin, mieskin naureskeli ja 

sanoin: "Honey, we are taking it and you can make it to fit our car!" Heh, sinne tungettiin

keinutuoli ja mahtui! Mummolassa näytettiin tuolia ja oltiin valmiina kuulemaan tuomio, 

miten hulluja ollaan, MUTTA... Ei kuulunutkaan. Sanottiinkin että tuoli on suunniteltu 

50-luvun loppupuolella ja arvoakin 2000DDK. Yeah! Yhttäkkiä tykkäsin tuolista vielä 

enemmän. ELi mitä? Vaikuttaako minun tykkäämiseen tuolin design arvo? No näköjään. 

Nyt tuoli keinuu olkkarissamme. Maalausta harkistin, mutta jää ainakin toviksi. Niinkuin 

toinen melko samanvärinen kaappi jää toistaiseksi ilman maalia. Sinne menikin suunnitelma 

valkoisista huonekaluista olohuoneessa. 50-luku astui sisälle ja jäi? Äääkk!

 

 Kävimme myös kirpparilla. Oihh, mitä ihanuuksia siellä olikin.. mukaan lähti

uusi puhelin (niitä rupeaa jo olemaan "muutama"), lastenkirjoja, leluja, muutama 

vaate ja kuvan pupuset. Tytöstä ne oli täydelliset ja sanoi että sopivat kotiin. 

Heh, tytössä mun vikaa jo nyt! Mailegit lähti kassiin.  

 

***

 (Kuva netistä...)