..Vihdoinkin...

Näin se aika lentää. Uhh!  Tissittely meininki jatkuu. Vihdoinkin saavutettiin syntymäpaino, aika pikkuisia siis vielä ollaan. Äidin vointi koko ajan parempaan suuntaan ja kotiäitinä olo tuntuu aikas kivalle. Isompi lapsista (5-v tytsy) tuo murhetta käytöksellään. Ei ole helppoa olla isosisko, niin iso mutta pieni. Moinen uhma on nimittäin melkoista. 

 Tytsy kevätjuhlissaan. Ruskea ihastuttava ruutumekko oli jo valittu 

kevätjuhlavaatteeksi, mutta kun ystävän tuoma tyllihame olikin ihan

just se oikea..  Se PITI laittaa! Hih, melkoista vaaleanpunaista...  :-)

 Pojusta on vaikeaa ottaa kuvia. Hassua naaman vääntelyä ja irvistystä. 

Toivottavasti valokuvaajien ottamista kuvista tuli parempia..

Yöheräily väsyttää, tosin en valita. Joka yö on ainakin yksi 4h pätkä unta ja loput sitten pienemmissä pätkissä. Toissayönä poju nukkui 6h pätkän, johon sitten itse jo heräsin.. 

Alkanut viikko on kiireinen. Torstaina saapuvat vieraat Tanskasta ja lauantaina juhlistamme poikaamme muutaman sukulaisen ja ystävän kanssa. Se tarkoittaa minulle monen päivän emännöintiä, leipomista ja häsäämistä keittiössä. 

Viime viikonloppuna kävivät valokuvaajaystävät. Ottivat hassuja kuvia meistä. Odotan innolla jo näkeväni niitä. 

Nyt kakkujen tekoon.. Kotikuvia pian tiedossa kans...