Ihan pihalla

Meillä on pieni piha, siis tosi pieni (n.400m2). Tykkään puutarhailusta, mutta täytyy myöntää ettei tämän pihan laitto ole ollut helpoimmasta päästä. Johtuen monestakin syystä, lähinnä ehkä siitä, että piha vaatisi melkoisesti maanparannusta ja rahaa.  Myös pihan toimimattomuus ja koko on ollut haastavaa. Ettei siis tunge pihaa täyteen kaikkea rojua ja kasveja. Vanhaa pihaa on laitettu uusiksi melkoisesti, on raivattu ja siirretty, istutettu ja leikattu. Se näyttää ihan kivalle, ei siinä mitään... mutta...

Pihalla kasvaa joitain isoja puita, mäntyjä ja yksi koivu. Pihan nurkassa kasvoi 3 väkkäräpuuta (vinoja ja huonoja), mitkä lopulta päätettiin kaataa. Sydäntä raasti. En tykkää moisesta, mutta sinne menivät. Puiden viereen tontin rajalle oli istutettu pajupunosaita, mikä ei juurtunut lainkaan isojen puiden läheisyydestä ja kuivuudesta johtuen. Puiden alla  oli entisellä asukkaalla ns. kompostikasa, minkä me muokkasimme perennapenkiksi. Tämänhetkinen taistelu käydään siis juuri tuolla pihan nurkalla.

ELI:

• puut kaadetaan (kaadettu jo)
• vieressä oleva  hiekkalaatikko siirretään toiselle puolelle pihaa 
• puun kannot ja mahdollisimman paljon juurista poistetaan  (poistettu jo, kantojen jyrsiä - setä ävi hienolla koneella "syömässä" kannot)
• kivien ryöstöretki
• perennapenkkiä laajennetaan ja kasveja siirretään paikasta toiseen (perennat evakossa)
• maanparannus
• pajupunos-aidan uusiminen (ensi keväänä)

 Taistelukenttämme - kivillä rajattu perennapenkki.

(taustalla oleva valkoinen pihavaja on naapurin)

Tämänhetkinen tilanne on se, että puut kaadettu, kannot poistettu, suurin osa juuristakin. Perennapenkin tilalla kasa kantojen jyrsimisestä tullutta möhnää ja puun juurella löytynyt ISO kivi.  Hommaa on. Kovin ankealle ja tyhjälle nurkka näyttää. Mutta, toivossa on hyvä elää. Toiveena siis on, että pihamme ja naapurimme välissä kasvava aronia-pensas kasvaa nyt pika-pika vauhtia ja ensi kesänä uudistettu pajupunos-aita vihertää hienosti ja kukkaset rehottaa hyvin.

Tänään sataa vettä. Onneksi tajusin peittää kasan pressuilla, jotta vältämme mutalammet. Tänään ei siis roudata eikä lapioida. Huoh. Tänään katsellaan ikkunasta ja kaivataan vanhoja puita..

Tämä kuva on vilahtanut jo aiemminkin täällä. Piti laittaa uudestaan ja kehua tätä 'nimeä en muista' kesäkukkaa. Kesti koko kesän erinomaisesti varjoisella puolella ja rehottaa oikein hienosti. Kastelu oli mitä oli eikä kukalle tarvinnut tehdä yhtikäs mitään. Tätä hankin ensi vuodeksikin. 

Olen uskollisesti käyttänyt ikkunan alla olevissa koreissa valkoisia petunioita, paitsi juuri tuossa ylempänä varjossa viihtynyt kukka.. Paviljongin sivuissa oli pienikukkaista valkoista petuniaa ja reunoissa murattia. Muratti villiintyikin oikein hienosti ja siirsin sen jo kuihtuneiden petunioiden luota pois, omaan  ruukkuun. Talveksi siirrän sisälle evakkoon. :)

Puutarhailu on kivaa, syksylläkin.

Heiputihei!

ps. Voi ei, taisin innostua uudesta pyykkitelineestä 

pihalla vähän liikaa. Nyt ne siellä roikkuu kaato-

sateessa, 2 koneellista. Huohh. Kannattaisi ehkä 

seurata säätilannetta... EHKä. Mut kai ne selviää?

Huuhdellaan  uudestaan pesuaine-jäämät pois.....