Sydämiä puutarhaan

Täällä on puutarhailtu itsensä ihan kipeäksi, tai siis terveeksi. Tai siis molempia. Mieli terveeksi, flunssa paremmaksi, lihakset kipeäksi. Jumaliste on rankaa touhua. Yks perennapenkki kuulostaa melkoisen peace of cake, MUTTA... asiat ei ole aina ihan niinkuin ne kuulostaa/ näyttää.

Puut kaadettiin. Juuret kaivettiin esiin. Kärrättiin triljoona kottikärryllistä pois. Kantojenpoistajaheppu kävi kivalla koneella poistamassa kannot ja ison osan juurista. Maksoi satasen, mutta kyllä kannatti. Ilman kunnon välineitä ei sitä kuntoon oltais saatu ja pihan nurkassa kököttäisi mooonta kantoa. Sitten kaas kärrättiin kottikärryllisiä. Ja sitten pyydettiin pelastava enkeli apuun - mun isä. Oli se kyl jo auttamassa puiden kaadossa. Se on muutenkin NIIN iso osa tämän talon ja pihan laittoa. Kiitti-kiitt-kiitti! Mitä tekisimmekään ilman? (No asiat HYVIN paljon hitaammin ja/tai jäisi moni juttu tekemättä.)

Ennen kuin päästiin tähän alla näkyvän kuvan vaiheeseen, koko hässäkkä piti lapioida, poistaa romut, rojut, juuret, roskat..  Paljon hikeä!

 (Kuvassa: eikös olekin hauskat palleropäät työmiehinä? ...Hihhiii..)

Pihamme nurkkaan muodostui sydämen muotoinen kukkapenkki ja itseasiassa ihan vahingossa. Kivet olivat suurimmalta osalta ennestään siinä, nyt ladottiin ne vain "vähän" paremmin. Kasvit siirrettiin evakosta paikoilleen. Eivät meinanneet mahtua.  Yhden uuden ostin - minisyyshortensian.  Ai-ai-ai! :) Se on ihana!  Ja kukkasipuleita.

Vanhaa nurmikkoa oli paikattava melkoisesti. Itseasiassa se on vielä vähän (mutta vain vähän!) kesken.  Tiedän, kukkapenkki ei näytä hääppöiselle nyt, MUTTA ensi keväänä ja kesänä se kukoistaa. Päätin niin!  Eikä mikään (mun ottama) valokuva  esittele sitä edukseen... Tulkaa itse katsomaan!

Pojun syntymän kunniaksi istutimme isovanhempien lahjoittamana omenapuun. Jos vaikka satumme asumaan mökissämme pidempään ja saamme nauttia runsaasta omenasadosta. Who knows? :)

 (Kuva: tukikepit tulossa lähipäivinä)

Oli ihan pakko jakaa tämäkin ihanuus teidän kanssanne.. Hihihi.. Eikö olekin ällöttäviä? Hitsit on muuten paljon kastematoja. Tytsy niitä keräilee..  

 

Sama edellä mainitsemani isäni tykkää korjata kaikkea, siis oikeasti KAIKKEA. Puutarhatuoli olisi mennyt erään huonekaluliikkeen roskikseen, mutta pelastimme sen (ja paljon muutakin) tuholta.. Monen mieli siitä ilahtui.

Tällaista tälläkertaa. Ja ai niin,   -4kg..  Siitä ei enempää, sen verran vain että taistellaan.

Ihanaa loppuviikkoa! 

Ollaan reippaita  ja positiivisia, jooko?