Arkea. Vauvailua. Toisenkin lapsen kanssa puuhailua. Mitä, onko minusta tullut ihanteellisen erinomainen äityli? Se, joka jättää omat tarpeet viimeiseksi (mm vkn:lopun juhliin pääsyn), hoitaa kodin (öhömm...) ja lapsoset, pihat ja harrastuksiin kuskaukset. Siinä ohessa virkkaa lapsosille hattuja, kokkaa vihannesruokia ja käy sienimetsässä (huomenna ehkä..).. Jep-jep! Ähh, mutta näitä siis mietin. Ihan hyvin meillä menee. Jonkun mielestä varmasti tosi mälsästi, mutta musta tää on toisinaan jopa tosi/ ihan mukavaa. Siis se tunne kun ei tunne syylisyyttä siitä että koti olisi täysi kaaoksessa ja sä hengailet pikku vauvelin kanssa sängyssä, kutittelet ja hassuttelet. Olen vaan siinä - läsnä.. just NYT.
Pikku-heppu on kova hymyilemään. Ja mainitsinko jo, että on jo muutaman kuukauden ajan nukkunut kokonaisia öitä (n. klo 22:00-09:00). Jotain minä olen siis tehnyt oikein.. :) No osaa se kiukkuilla ja työntää nyrkkiä suuhun.. Ja vaatia huomiota ja syliä.
Tytsy (viisi ja puoli vuotias) on aloittanut taitoluistelun 2 kertaa viikossa. Tänään kaaduttiin ja monta kertaa. Mutta silti, tyttö luistelee nyt jo äitiään paremmin. Viime vuoden luistelukoulun ryhmästä otettiin opit mukaan ja nyt siirryttiin seuraavalle tasolle. Ihan piruetteja ei vielä tehdä, mutta semmoisia pyörähdyksiä kyllä. UHH, kyllä on äidillä sopeutumista luistelumaailmaan. Tytsy soittaa myös pikkusoittajissa kannelta. Tuntuu aikas hurjalle viisivuotiaan harrastusrumba.. mutta tytsy on ihan innoissaan. Niin kauan mennään näin kunnes tuntuu hyvälle. Sitten mietitään uudestaan, miten eteenpäin.
Syksylle tuntuu jo. Minua ei haittaa, vaikka vähän mietityttää pimeyden vaikutus omaan mieleen.. Pihahommia on vielä. Ikkunanraameja ei kerettykkään sit kunnostamaan tänä kesänä. No jos ensi kesänä sitten? Tai seuraavana? Ääähh..
Kävin juoksemassa taas. Juoksin ystävän kotoa omaan kotiin. En uskonut pystyväni ja liikutuin kyyneliin kotiin saavuttuani. En tosin ole varma, oliko kyyneleet onnen vai säälin kyyneleitä? Kävin edellisen kerran 15kg sitten. Kuulostaa kamalalle. Kävin edellisen kerran vuosi sitten. Se taas kuulostaa surulliselle. Ei auta muu, kuin jatkaa ja aloittaa nollasta taas. Kaikki tsemppi ja kannustus otetaan tässä taistelussa vastaan.
Askartelu-paskartelu innostuttaisi taas. Ja maalaaminen.. ja kortittelu. Pitäisikö jo tehdä joulukortit? Vai jätänkö kuitenkin tyyliini sopivasti viime tinkaan, siis joulukuuhun?
Näillä super-asiallisilla ajatuksilla täällä mennään. Wau!
Edessä viikonloppu kotona lasten kanssa. Jep-jep, olisin voinut olla jossain muuallakin. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Näin on.
PS. Arvatkaa mitä? Tää onkin tärkeä ja hieno juttu!
Eestin presidentti oli 1.9 avaamassa uuden koulu-
vuoden mun entisessä koulussa! Jei! Kiva isona
sanoa, että sain presidentiltä aapisen ja kädenpu-
ristuksen kun aloitin koulun. Onnea niille pikkui-
sille ja isoimmillekin koululaisille!...
6 comments:
Minäpä ostin juuri korttipohjia joulukortteja ajatellen. Hih. Tarkoitus siis jossain välissä kokeilla niitäkin. Tosin en minä ole mikään joulua aikaisin hehkutteleva. Ehtii sitä!
Ihanalta kuulostaa arkenne. Parasta se, että pienin nukkuu ja sulla riittää virtaa juoksemisen miettimiseen. Tsemppiä siis siihen. Muista vaan, että koko ajan sujuu paremmin. Ja kävelläkin saa välillä!
Mukavaa viikonloppua!
Ihanaa, että teidän pikkuinen nukkuu hyvin. meidän 1,5-vuotias vieläkin heräilee öisin :( Kuten isoveljensäkin teki parivuotiaaksi muistaakseni. Todella tylsää, mutta kai tää taas joskus helpottaa.
Omat harrastukset on tärkeitä henkireikiä ja liikunnasta kyllä löytyy puhtia! Mäkin oon alkanut käydä salilla :) Ihan mahtista.
ihanaa kun tuntuu jo syksylle, itsekin eilen laittelin pihaa pakettiin talven varalle. Ja taas on yksi kesä enemmän elämää elettynä. Aika kuluu niin nopeasti huh.
Tännekin oettaisiin sitä lenkkeilyinnostusta vastaan kiitos. miten se voikin olla niin tuskaisen vaikeaa, aloittaminn siis. Tiedän sen että sujuu kun vauhtiin pääsee, mutta se vauhtiin pääseminen... ihan toinen juttu se.
Tsempit sinne =)
Paljon samanlaisia ajatuksia täälläkin. Muutoksen edessä ollaan, kun vuodenaika vaihtuu. Pimeys kiehtoo, mutta jännittääkin. Hyvässä ja terveessä ruumissa jaksaisi ehdottomasti pimeän talven paremmin. Niinpä on itselläkin mielessä terveempi ja kevyempi olo. Helppoahan se ei ole, mutta pienin askelin. Ostin tänään ensimmäiset joululahjat. Amnestyn netti storesta. Eikä tunnu toisaalta, että liian aikaisin, koska monet tuotteet saattaa loppua kesken. Nytkin oli varastossa uupeloa ja kuukauden toimitusaika. Sehän on joulu jo silloin taas lähempänä.
-Pauliina
Kävin lueskelemassa viimeisimmät ja teidän vauvis on kyllä niiiiiiin söpö!! Aivan ihana!!
Pimeä tulee jo aikaisin. Olen ehtinyt poltella jo paketillisen Ikean vaniljatuikkuja ja paketin marjatuikkuja. Oikeastaan ollaan taas siinä vaiheessa, että sytyttelen aina ensimmäisenä aamulla tuikut palamaan.
Tsempit! Ihan kaikkeen!! Ja vauvalle pussss
NONNA
Kiitos ihana! Yritän olla itselleni armollinen.. Toisaalta positiivisena asiana mieli on hyvä ja intoa on.
TUULA
Kiitti! Lapset on niin erilaisia.. Ja kovin tyytyväinen ja onnellinen olen että perusasiat toimii.
Voimia ja tsemppiä sinne teille! :)
PEIKONLEHTI
Kiitti! Kuules, lenkkeile tänne niin .. :P Nooohh.. Yritän pistää kalenteriin omat lenkit/liikkumiset, sit tulee mentyäkin helpommin. TSEMPIT sinne!
PAULIINA
Ihanaa kuulla siusta! Kiitos, kun muistat aina kommentilla. Voihh, juteltavaa olisi ja paljon!
Amnesty store? Kiitti vinkistä! :)
NANNA
Kiitti, Hih! Teillä siis kynttilä-terapiat.. Mä yritän poltella ennen kaikki kynttilät pois, ku ostan TAAS uusia/lisää.. Syksy tulee. :) Terkut sinne!
Post a Comment