Tanskasta palattuaan auto oli täysi.. Eniten tilaa vei tämä Illum Wikkelsøn tuoli.
On hassua kun ihmiset tietävät jo sen Annin, joka rakastaa rojua. Niin
kävi tälläkin kertaa. Mieheni sukulaisella on ihanne työ - se dyykkaa
koteja (= tyhjentää vararikkoon menneiden koteja ennen talojen myyntiä)!
Ja sieltä sitten löytyy monenmoista, roskaa ja aarretta. En voisi edes
kuvitellakkaan, jos tekisin samaa työtä ja miltä varastoni näyttäisivät.
Sukulainen kysyi jos haluaisin kurkata autotallin puolelle, siellä löytyy yks tuoli ja
muutama muu roju.. No halusinhan minä. Tuoli oli pölyinen ja likainen, melkoisen
nuhjuisen näköinen. Sanottiin että saan viedä mukana. Hetken mietin, pyyhin suuremmat
pölyt ja keinahtelin tuolissa. Se oli symppis, vähän rumakin, ei niin annimainen,
MUTTA... Ääni päässäni sanoi: "Anni, ota se!" Mietin ja pohdin, mieskin naureskeli ja
sanoin: "Honey, we are taking it and you can make it to fit our car!" Heh, sinne tungettiin
keinutuoli ja mahtui! Mummolassa näytettiin tuolia ja oltiin valmiina kuulemaan tuomio,
miten hulluja ollaan, MUTTA... Ei kuulunutkaan. Sanottiinkin että tuoli on suunniteltu
50-luvun loppupuolella ja arvoakin 2000DDK. Yeah! Yhttäkkiä tykkäsin tuolista vielä
enemmän. ELi mitä? Vaikuttaako minun tykkäämiseen tuolin design arvo? No näköjään.
Nyt tuoli keinuu olkkarissamme. Maalausta harkistin, mutta jää ainakin toviksi. Niinkuin
toinen melko samanvärinen kaappi jää toistaiseksi ilman maalia. Sinne menikin suunnitelma
valkoisista huonekaluista olohuoneessa. 50-luku astui sisälle ja jäi? Äääkk!
Kävimme myös kirpparilla. Oihh, mitä ihanuuksia siellä olikin.. mukaan lähti
uusi puhelin (niitä rupeaa jo olemaan "muutama"), lastenkirjoja, leluja, muutama
vaate ja kuvan pupuset. Tytöstä ne oli täydelliset ja sanoi että sopivat kotiin.
Heh, tytössä mun vikaa jo nyt! Mailegit lähti kassiin.
***
(Kuva netistä...)
