21.6.15

Korujenvalmistuksemme polku


Kun astuimme tähän korunvalmistuspolulle, meillä ei ollut aavistustakaan, mistä tässä on kyse. Itseasiassa ei ollut minkäänlaista tarkoitustakaan tai suunnitelmaa edes astua tälle tielle. Niin vain kävi. Homma vaan eteni asiasta toiseen. Vaikka olin aikas innoissaan, en sitä uskaltanut paljonkaan hehkuttaa. Myös ylpeyttä tästä oli jotenkin hankalaa tuntea. Ehkä siksi, että kokoajan oli jotenkin epäselvää, mitä kohti tässä ollaan menossa. Nyt on jo aavistus, fiilis varmempi ja yrittäjyyttä opitaan, tietämystä hankitaan lisää kokoajan.

Alussa (keväällä 2013) väkersin opintojeni ohella muutaman korun kotona. Koruista tykkäsi yks ja toinen ja meille tuli kotiin asti ostajia. Se järjestely ei kauan toiminut ja (alkaen kesällä 2013) meillä oli värikäs ja iloinen korupaja, minkä yhteydessä puoti Kuusankosken Taideruukin kolmannessa kerroksessa. Vanha tehdasmiljöö oli inspiroiva ja tuli rakkaaksi paikaksi tosi nopeasti. Ihan järjetöntä, meistä oli yhtäkkiä tullut yrittäjiä, käistyöläisiä tai jotain sinnepäin. Ja Kuusankosken Taideruukki kuuluu jo aikas vahvasti elämäämme.

Enimmäkseen siellä pajalla olin minä/ Anni. Mieheni Ulf tuli pian hommaan mukaan kun aloitimme tekstikorujen valmistuksen. Lapset roikkuivat ja roikkuvat edelleenkin mukana. Mukana oli hommissa joskus myös ystäviä ja harjoittelijoita, ja onneksi olikin. Se oli opettavaista aikaa. Ja otamme jatkossakin harjoittelijoita.

Keväällä 2014 muutimme uusiin tiloihin Taideruukin sisäpihan puolelle. Puoti laajentui ja koruja valmistettiin lisää. Osallistuimme muutamiin myyntitapahtumiin ja kauppa kävi mukavasti. Toki Taideruukin puolella myynti ei päätä huimannut, mutta jonkunlainen sisäinen usko siellä oli silti. Kyllä tää vielä tästä... Ympärille syntyi uusia yrityksiä, joitain jäi pois. Me jatkoimme.  Hullutta tämä kai on.

Kesällä 2014 mukaan hommaan tuli edustaja, joka päätyi tiellemme ihan vahingossa. Yhtäkkiä olimmekin menossa kohti jälleenmyyntiä kauppoihin. Syntyi LITTLEBIT DESIGN. Olimme mukana Forma messuilla (kesällä 2014) ja saimme näkyvyyttä. Uusi vaihde meni päälle ja koruja tehtiin kauppoihin ja myymälöihin ympäri Suomea. Mutta ei kuitenkaan vielä niin paljon, että elantoon asti olisi riittänyt. Opetustyön ohella pidettiin puotia, valmistettiin koruja, pakattiin ja postitettiin.. Ja kokoajan pidettiin silmät auki, mitä ympärillämme tapahtuu. Olimme ihan uudessa maailmassa ja ulospääsy päiväpäivältä tästä oli hankalampaa. Emme toki (ainakaan vielä) tästä pois haluakkaan.

Keväällä 2015 laajensimme tilojen suhteen ja puodin viereen syntyi LITTLEBIT DESIGNin toimisto, tuotantotila ja varasto. Tämä on nyt se, mihin keskitymme. Värikkään puodin pitämisestä emme halua luopua, mutta tilanne elää ja kehittyy. Toivottavasti pysyy pinnalla kuitenkin. Sen verran rakkaaksi se on tullut.

Koko lopputalvi ja kevät meni hioen yrityssuunnitelmia, kannattavuuksia ja mitä ihmeellisimpiä laskelmia. Myönnän rehellisesti, että monta kertaa meni ja menee vieläkin yli hilseen. Onneksi vierelläni on kumppani jonka talousasioiden ymmärrys on vahvempaa sorttia kuin omani. Mulla taas vahvempana se luovuus. Lopputulos  - aikas hyvä työtiimi.

Nyt olemme ottaneet suuremman vaihteen päälle ja tällä mennään. Ja toimintasuunnitelmaa seuraaville vuosille hiotaan. Elokuussa 2015 valmistuu 3. mallisto ja osallistumme Ruotsin messuille.

Kaikki ei ole sujunut ihan niin mutkattoman sujuvasti kuin teksti ehkä antaa ymmärtää. Verta ja hikeä plus mooonta tuntia raakaa duunia. Mutta aina on asiat järjestyneet, vaikkei sillä hetkellä ole siltä tuntunut ja usko puuttunut. Jokin silti vaan pistää jatkamaan. Kunnianhimo? Aito uteliaisuus? ..Jokin.

Mukana ovat kulkeneet perheemme, ystävämme ja puodissa hommissa olleet. Piirit ovat laajentuneet ja uusia mahtityyppejä on tullut jengiin mukaan. Yes, iloitsen niistä! LITTLEBIT DESIGN siirtyy kohta loman viettoon..



ILOA! 



9.6.15

Kesäkuun kuulumisia/ Missä mennään?



Kuva:
MIMAGE OY 

Tuotteet: LITTLEBIT DESIGN rannekorut.





Mennään jo kesässä, vaikkei siltä tunnu. Tää jengi ravaa Kuusankosken Taideruukin (jossa on työtilat) ja kodin väliä. No on se akseli vähän pidempikin. Mietin usein, mitä mun bloggaukselle on käynyt? Eikö elämässäni tapahdu mitään mainittavaa? Ei ole totta. Kyllästyinkö? No en niinkään. Into hiipui? Ehkä. Onko NIIN kiirusta ettei vain jaksa? No myönnän, että yritän selkeästi vähentää koneella vietettyä aikaa.

Opetustyöt jäivät kesälomalle. Niiden jatkuminen elokuussa on vielä auki. Kaikki on auki. Epävarmuus kaikesta on se varmin juttu. Miten tässä mennäänkään kuitenkin aikas stressaamattomalla asenteella. On näyttänyt toimivan. Yrittäjyys on tullut niiiiiin meihin kiinni, että se on mukana melkein kaikessa. Uh! 

LITTLEBIT DESIGNilla on uudet työtilat Kuusankosken Taideruukissa. Esittelen ne teille kuvissa lähiaikoina. Uutta mallistoa luodaan, materiaaleja hankitaan, tuotteita kuvataan ja diilejä tehdään. Jännittää! Pelottaa! Mutta on myös hiton kivaakin. Lähiaikoina selviää isoimmat kuviot, seuraavat elokuussa. Elokuussa olemme menossa Ruotsiin messuille.

Koti on kaaoksessa. Loppuviikosta tulee sukulaisia kylään Kanadasta asti. Vähän olisi ehostettavaa. Sen teen nyt - pikaisen ehostuksen. Siivoukseksi sitä ei voi kutsua!

Teen pienen lupauksen itselleni. Bloggaan taas enemmän. Itselleni. 


ps. Kuvia meidän arjesta löytyypi
INSTAGRAMin puolelta! 

6.5.15

Äiti


Kohta se on taas - äitienpäivä. Mun päivä, miun äidin päivä. Mummonkin päivä... 
Päivä, joka saa huokailemaan ja miettimään äitiyttä ja omaa äidiksi tulemista. 
Millainen olisin, jos en olisi äiti? Olisiko elämä kurjempaa tai niin paljon 
helpompaa? Olisiko tyhjempää mutta paljon vapaampaa? En tiedä, enkä välttä-
mättä haluakkaan. Saan itseni usein iltaisin kummalliseen melankoliseen 
olotilaan kun käyn kurkkaamassa nukkuvia lapsia pedeissään, ihan joka ilta. 
Ihana, mutta myös jotenkin surullinen tunne. Siihen tunteeseen liittyy pelkoa
ja murhetta, huolta ja niitä mitä jos' seja.. Olen yleensä aikas rento äiti, 
luotan siihen että kaikki järjestyy. Mutta nämä illan hetket saa minut joskus 
kamalaan olotilaan. Mitä jos kaikki menee pieleen, eikä mistään tule mitään?

Tässä yrittäjyyden epävarmuudessa miettii että oliskohan todellakin ollut 
järkevämpää olla kunnon duunissa ja hoitaa talous hieman paremmin? 
Sillä turvannut lapsilleen mahdollisesti taloudellisesti vakaamman tulevan, 
tai olisiko? Tai näyttääkö esimerkkiä sillä että kaikki on mahdollista ja 
riskejä kannattaa ottaa? Ja vaikka epäonnistuisikin, se on parempaa kuin se 
ettei kokeile ollenkaan? Huohh, näillä mennään ja parhaamme yritämme. 

*love* 

5.5.15

Meidän poju

Hän täytti tänään 4-vuotta. Hän on vilkas hyväntuulinen ja hirmuinen hurmuri. Hän on äkkipikainen ja rämäpää huomiota rakastava poika. Hän on se, joka tuli maailmaan monen mutkan kautta. Lääkäri ehdotti jopa aborttia ja ennuste ei aina ollut hyvä. Nyt on tilanne hyvä, vaikka meille hän tulee aina olemaan se ei ihan terve ja mitä jos...- lapsi. Noah'lla oli syntyessään CCAM diagnoosi. 1 keuhkolohko poistettiin ja viimeinen jälkitarkastus on ensi maanantaina. Nyt hän voi hyvin ja siitä muistan olla kiitollinen varsinkin syntymäpäivinä. Tai toki olen kiitollinen aina, mutta näin syntymäpäivänä asia tulee mieleen uudestaan ja uudestaan.  

Noah'n puheen kehitys oli hitaanlaista, tai on ehkä vieläkin. Asiaa hidastaa varmastikin myös monikielisyys. Perheessämme puhutaan jatkuvasti kolmea kieltä. Noah on päiväkotilainen ja Taideruukkilainen. Hengailee vanhempien mukana usein yrityksessämme Kuusankosken Taideruukilla. Toivottavasti hänelle ei jää traumoja yrittäjyydestä..  


Onnea on olla tämän pojan äiti!




10.3.15

...Kunpa...

..Voisi hallita omia tunteitaan. Kunpa ei olisi niin tunteellinen ja tunteella eteenpäin menevä. Kaikki tuntuu aikas raskaalle ja pienetkin asiat tuntuvat isoille. Olemme painineet isojen päätösten äärellä ja vaikka päätökset on tehty ja juna lähti liikkeelle, oma mieliala on niin vaihteleva. Mikä mättää? Hormoonit? Epätasapainoinen ämmä? Yrittäjän epävarmuutta? Pelkoa? Vai vaan sitä ns. normaalia?  Sen olen päättänyt että blogiin pistän ylös asioita...

Terv. epävakaa yrittäjä-ämmä

5.3.15

...Tiedätkö....

Mikä on parasta kun on oma puoti?
...No se on se, kun sinne kävelee sisään niitä samanhenkisiä tyyppejä, jonka kanssa on vaan hyvä olla. Ja se klik vaan tapahtuu...  Sitä on tapahtunut hiljalleen koko ajan, mutta viimeaikoina varsinkin häkellyttävän monta kertaa. Ihmiset näillä nurkilla helposti luulee, että täällä nyt asuu niitä vähän juroja ja sisäänpäin kääntyneitä, mutta ei oo totta se. Hyviä tyyppejä löytyy melkoisesti! 

No, mikä on parasta siinä, kun se oma puoti on Kuusankosken Taideruukin kaltaisessa paikassa?
..No se on se, kun ei ihan tarvitse sopia oikein mihinkään muottiin. Voi olla ei niin tyypillinen puoti ja vedota siihen ettei täällä tarvitse olla ns. kauppakeskuksen kaltainen puoti. Mutta bisnestä voi silti tehdä ihan vakavastikin.  Voi nauttia tästä oikeasti IHANASTA ympäristöstä ja tuntea että on oikeassa paikassa, vaikkei tässä aina ihan järkeä olekaan. 

Hyviä asioita on tosi paljon. Mutta muistakaa pliis, että tässäkin hommassa (niinkuin kaikessa) on myös se toinen puoli. Siitä toiste sitten.
Hyvää torstaita!





Kuvat: vanhoja kuvia Kuusankosken Taideruukin alueelta..

24.2.15

Hiihtoloman kotoilua



Meillä on menossa hiihtoloma. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapset ei ole päivähoidossa/ koulussa, eikä mies töissä. Ja mun opetustyöt on viikon tauolla. Puotia pidämme avoinna muutaman päivän vähemmän, kuin normaalisti. Tarkoituksena on ollut OLLA kotona ja yhdessä. Ollaan siivottu, "yeah"! Ihan vaan välttämättömät nurkat.  Ihan kamala hinku laittaa kotia uusiksi. Kellarikerroksen rakentaminen ei ole "Ihan" vielä mahdollista, mutta jos hyllyä saisin seinään, se jo vähän auttaisi asiaan...

Kamala 'levottomat jalat' olo.. henkisesti siis. Asioita tapahtuu, monta juttua avoinna. Mieli levoton. Kunpa asiat vaan järjestyisi. Kunpa vaan tietäisi, että kaikki menee vaan hyvin...

Lisäsin sivupalkkiin INSTAGRAM linkin, siellä kuvia arjesta... On ollut kivaa napsia kuvia, sen kummemmin ajattelematta/ suunnittelematta sitä. Huomaan katselevani kuvia sillointällöin itsekseni. Joukossa kuvia sekä pajalta/ puodista, kahvimukeista ja ipanoista. Siitä se elo koostuu...

16.2.15

retuperällä

Blogi on NIIN retuperällä, enkä oikein tajua miksi? Mulla on niin paljon ajatuksia päässä, paljon tapahtuu niin meillä kuin myös ympärillämme ja kuvamatskuakin olis vaikka kuinka.. Mikä mättää?

Nyt lähden pienin askelin avaamaan tätä pakettia, just niinkuin tuntuu ja ehtii.

Yrittäjyys imee aikas tyhjäksi. Kyllähän se tiedettiin, mutta tosiasia on. Toisaalta, tämä blogikin voisi olla NIIN hyvin osa tätä kokonaisuutta. Ystävänpäivän iltana istuimme rakkaani kanssa punaviinin äärellä ja pohdimme tätä menoa. Meillä menee hyvin, kaikesta epätäydellisyydestä huolimatta. Ja se tuntuu hyvälle. Mulla on se perushyvä olo kokoajan eikä stressi ole samanlaista kuin vuosina, jolloin bloggailin enemmän. En osaa sanoa, mistä johtuu tunne se. Taloudellinen huoli on sata kertaa suurempi kuin aiemmin, mutta olkoot. Kuuluuhan se yrittäjyyteen. Työ ei tunnu työltä vaikka sitä paljon on. (ok, paperihommat ON TYÖTÄ!!!)  

Ympärille on muodostunut joukko ihania tyyppejä, joiden kanssa ollaan tekemisissä melkein päivittäin. Tuntuu hyvälle. Vaikkakin ikävä niitä kohtaan on suuri, ketä näkee ihan liian harvoin...
Jatkan taas, kun ehdin.



Kuva: A.J-M

Littlebit design rannekorut/ kevät 2015
Pian myynnissä ympäriämpäri Suomea/ suoraan meiltä!