6.5.15

Äiti


Kohta se on taas - äitienpäivä. Mun päivä, miun äidin päivä. Mummonkin päivä... 
Päivä, joka saa huokailemaan ja miettimään äitiyttä ja omaa äidiksi tulemista. 
Millainen olisin, jos en olisi äiti? Olisiko elämä kurjempaa tai niin paljon 
helpompaa? Olisiko tyhjempää mutta paljon vapaampaa? En tiedä, enkä välttä-
mättä haluakkaan. Saan itseni usein iltaisin kummalliseen melankoliseen 
olotilaan kun käyn kurkkaamassa nukkuvia lapsia pedeissään, ihan joka ilta. 
Ihana, mutta myös jotenkin surullinen tunne. Siihen tunteeseen liittyy pelkoa
ja murhetta, huolta ja niitä mitä jos' seja.. Olen yleensä aikas rento äiti, 
luotan siihen että kaikki järjestyy. Mutta nämä illan hetket saa minut joskus 
kamalaan olotilaan. Mitä jos kaikki menee pieleen, eikä mistään tule mitään?

Tässä yrittäjyyden epävarmuudessa miettii että oliskohan todellakin ollut 
järkevämpää olla kunnon duunissa ja hoitaa talous hieman paremmin? 
Sillä turvannut lapsilleen mahdollisesti taloudellisesti vakaamman tulevan, 
tai olisiko? Tai näyttääkö esimerkkiä sillä että kaikki on mahdollista ja 
riskejä kannattaa ottaa? Ja vaikka epäonnistuisikin, se on parempaa kuin se 
ettei kokeile ollenkaan? Huohh, näillä mennään ja parhaamme yritämme. 

*love* 

2 comments:

Tuula / Oman katon alla said...

Oihh, niin ihana ja haikeakin teksti... Mulla on niin samoja aatoksia. Äitiys on ihanaa ja kipeää, yhtä isoa tunnemöykkyä. Joskus haluaisi matkustaa Timbuktuun karkuun kaikkea sitä arjen sählää. Joskus haluaisi, että tämä pikkulapsivaihe jatkuisi ikuisesti.
Ja teitpä miten tahansa, aina on se tunne, että pitäisi olla enemmän, parempi... Voi meitä äitejä... :)

anni said...

Tuula,
Kiitos! Miul on niin moni kommentti jonnekin hävinnyt.. Kiitos kun käyt täällä kurkkaamassa & kommentoimassa, eli kuljet mukana..