Sydämiä puutarhaan

Täällä on puutarhailtu itsensä ihan kipeäksi, tai siis terveeksi. Tai siis molempia. Mieli terveeksi, flunssa paremmaksi, lihakset kipeäksi. Jumaliste on rankaa touhua. Yks perennapenkki kuulostaa melkoisen peace of cake, MUTTA... asiat ei ole aina ihan niinkuin ne kuulostaa/ näyttää.

Puut kaadettiin. Juuret kaivettiin esiin. Kärrättiin triljoona kottikärryllistä pois. Kantojenpoistajaheppu kävi kivalla koneella poistamassa kannot ja ison osan juurista. Maksoi satasen, mutta kyllä kannatti. Ilman kunnon välineitä ei sitä kuntoon oltais saatu ja pihan nurkassa kököttäisi mooonta kantoa. Sitten kaas kärrättiin kottikärryllisiä. Ja sitten pyydettiin pelastava enkeli apuun - mun isä. Oli se kyl jo auttamassa puiden kaadossa. Se on muutenkin NIIN iso osa tämän talon ja pihan laittoa. Kiitti-kiitt-kiitti! Mitä tekisimmekään ilman? (No asiat HYVIN paljon hitaammin ja/tai jäisi moni juttu tekemättä.)

Ennen kuin päästiin tähän alla näkyvän kuvan vaiheeseen, koko hässäkkä piti lapioida, poistaa romut, rojut, juuret, roskat..  Paljon hikeä!

 (Kuvassa: eikös olekin hauskat palleropäät työmiehinä? ...Hihhiii..)

Pihamme nurkkaan muodostui sydämen muotoinen kukkapenkki ja itseasiassa ihan vahingossa. Kivet olivat suurimmalta osalta ennestään siinä, nyt ladottiin ne vain "vähän" paremmin. Kasvit siirrettiin evakosta paikoilleen. Eivät meinanneet mahtua.  Yhden uuden ostin - minisyyshortensian.  Ai-ai-ai! :) Se on ihana!  Ja kukkasipuleita.

Vanhaa nurmikkoa oli paikattava melkoisesti. Itseasiassa se on vielä vähän (mutta vain vähän!) kesken.  Tiedän, kukkapenkki ei näytä hääppöiselle nyt, MUTTA ensi keväänä ja kesänä se kukoistaa. Päätin niin!  Eikä mikään (mun ottama) valokuva  esittele sitä edukseen... Tulkaa itse katsomaan!

Pojun syntymän kunniaksi istutimme isovanhempien lahjoittamana omenapuun. Jos vaikka satumme asumaan mökissämme pidempään ja saamme nauttia runsaasta omenasadosta. Who knows? :)

 (Kuva: tukikepit tulossa lähipäivinä)

Oli ihan pakko jakaa tämäkin ihanuus teidän kanssanne.. Hihihi.. Eikö olekin ällöttäviä? Hitsit on muuten paljon kastematoja. Tytsy niitä keräilee..  

 

Sama edellä mainitsemani isäni tykkää korjata kaikkea, siis oikeasti KAIKKEA. Puutarhatuoli olisi mennyt erään huonekaluliikkeen roskikseen, mutta pelastimme sen (ja paljon muutakin) tuholta.. Monen mieli siitä ilahtui.

Tällaista tälläkertaa. Ja ai niin,   -4kg..  Siitä ei enempää, sen verran vain että taistellaan.

Ihanaa loppuviikkoa! 

Ollaan reippaita  ja positiivisia, jooko?

Ihan pihalla

Meillä on pieni piha, siis tosi pieni (n.400m2). Tykkään puutarhailusta, mutta täytyy myöntää ettei tämän pihan laitto ole ollut helpoimmasta päästä. Johtuen monestakin syystä, lähinnä ehkä siitä, että piha vaatisi melkoisesti maanparannusta ja rahaa.  Myös pihan toimimattomuus ja koko on ollut haastavaa. Ettei siis tunge pihaa täyteen kaikkea rojua ja kasveja. Vanhaa pihaa on laitettu uusiksi melkoisesti, on raivattu ja siirretty, istutettu ja leikattu. Se näyttää ihan kivalle, ei siinä mitään... mutta...

Pihalla kasvaa joitain isoja puita, mäntyjä ja yksi koivu. Pihan nurkassa kasvoi 3 väkkäräpuuta (vinoja ja huonoja), mitkä lopulta päätettiin kaataa. Sydäntä raasti. En tykkää moisesta, mutta sinne menivät. Puiden viereen tontin rajalle oli istutettu pajupunosaita, mikä ei juurtunut lainkaan isojen puiden läheisyydestä ja kuivuudesta johtuen. Puiden alla  oli entisellä asukkaalla ns. kompostikasa, minkä me muokkasimme perennapenkiksi. Tämänhetkinen taistelu käydään siis juuri tuolla pihan nurkalla.

ELI:

• puut kaadetaan (kaadettu jo)
• vieressä oleva  hiekkalaatikko siirretään toiselle puolelle pihaa 
• puun kannot ja mahdollisimman paljon juurista poistetaan  (poistettu jo, kantojen jyrsiä - setä ävi hienolla koneella "syömässä" kannot)
• kivien ryöstöretki
• perennapenkkiä laajennetaan ja kasveja siirretään paikasta toiseen (perennat evakossa)
• maanparannus
• pajupunos-aidan uusiminen (ensi keväänä)

 Taistelukenttämme - kivillä rajattu perennapenkki.

(taustalla oleva valkoinen pihavaja on naapurin)

Tämänhetkinen tilanne on se, että puut kaadettu, kannot poistettu, suurin osa juuristakin. Perennapenkin tilalla kasa kantojen jyrsimisestä tullutta möhnää ja puun juurella löytynyt ISO kivi.  Hommaa on. Kovin ankealle ja tyhjälle nurkka näyttää. Mutta, toivossa on hyvä elää. Toiveena siis on, että pihamme ja naapurimme välissä kasvava aronia-pensas kasvaa nyt pika-pika vauhtia ja ensi kesänä uudistettu pajupunos-aita vihertää hienosti ja kukkaset rehottaa hyvin.

Tänään sataa vettä. Onneksi tajusin peittää kasan pressuilla, jotta vältämme mutalammet. Tänään ei siis roudata eikä lapioida. Huoh. Tänään katsellaan ikkunasta ja kaivataan vanhoja puita..

Tämä kuva on vilahtanut jo aiemminkin täällä. Piti laittaa uudestaan ja kehua tätä 'nimeä en muista' kesäkukkaa. Kesti koko kesän erinomaisesti varjoisella puolella ja rehottaa oikein hienosti. Kastelu oli mitä oli eikä kukalle tarvinnut tehdä yhtikäs mitään. Tätä hankin ensi vuodeksikin. 

Olen uskollisesti käyttänyt ikkunan alla olevissa koreissa valkoisia petunioita, paitsi juuri tuossa ylempänä varjossa viihtynyt kukka.. Paviljongin sivuissa oli pienikukkaista valkoista petuniaa ja reunoissa murattia. Muratti villiintyikin oikein hienosti ja siirsin sen jo kuihtuneiden petunioiden luota pois, omaan  ruukkuun. Talveksi siirrän sisälle evakkoon. :)

Puutarhailu on kivaa, syksylläkin.

Heiputihei!

ps. Voi ei, taisin innostua uudesta pyykkitelineestä 

pihalla vähän liikaa. Nyt ne siellä roikkuu kaato-

sateessa, 2 koneellista. Huohh. Kannattaisi ehkä 

seurata säätilannetta... EHKä. Mut kai ne selviää?

Huuhdellaan  uudestaan pesuaine-jäämät pois.....

syksyn tunnelmaa

Kävimme tänään mummon ja ukin haudalla.. Vaihdoimme begoniat kanerviin ja laitoimme kynttilät. Aika on vierähtänyt NIIN nopeasti ja heidän poismenosta on jo monta vuotta. Silti se saa mielen niin kovin haikeaksi. Monta tarinaa olisin vielä voinut kuunella ja monta keittolautasta syödä.. Puhumattakaan kaalipiirakoista ja muista herkuista..

Kaipaan...

Siivosimme tänään myös hieman pihaa, vaikka olenkin edelleen flunssainen. Ei vaan malttanut pysyä sisällä, kun ulkona oli vihdoinkin aurinkoista. Tyhjensin ikkunoiden alla olleet kukkakorit, joissa oli valkoiset petuniat. Nyt näyttää tyhjältä. Leikattiin nurmikko..

Lounaaksi laitoin tänään kana-pesto-kasvis couscousia... Nam! Mona söi 2 isoa lautasellista, ihan ku ei ois ruokaa ennen nähnyt! Illalliseksi teimme taas daisy-grillissä (lehmän näköinen pikkuinen voileipägrilli) lämpimiä voileipiä, joissa oli välissä oli mm. lounaasta jäänyttä cousousia, tai sitten eilistä lohta, tai Monan leivissä mm. nakkia ja juustoa.. :) Maistui sekin.

Laitoimme pihalle joskus aikaisemmin mainitsemani öljylyhdyt, mitkä ostettiin viimeisellä Tanskan reissulla.. Tässä syystunnelmaa pimeästä!