21.9.11

Sydämiä puutarhaan



Täällä on puutarhailtu itsensä ihan kipeäksi, tai siis terveeksi. Tai siis molempia. Mieli terveeksi, flunssa paremmaksi, lihakset kipeäksi. Jumaliste on rankaa touhua. Yks perennapenkki kuulostaa melkoisen peace of cake, MUTTA... asiat ei ole aina ihan niinkuin ne kuulostaa/ näyttää.

Puut kaadettiin. Juuret kaivettiin esiin. Kärrättiin triljoona kottikärryllistä pois. Kantojenpoistajaheppu kävi kivalla koneella poistamassa kannot ja ison osan juurista. Maksoi satasen, mutta kyllä kannatti. Ilman kunnon välineitä ei sitä kuntoon oltais saatu ja pihan nurkassa kököttäisi mooonta kantoa. Sitten kaas kärrättiin kottikärryllisiä. Ja sitten pyydettiin pelastava enkeli apuun - mun isä. Oli se kyl jo auttamassa puiden kaadossa. Se on muutenkin NIIN iso osa tämän talon ja pihan laittoa. Kiitti-kiitt-kiitti! Mitä tekisimmekään ilman? (No asiat HYVIN paljon hitaammin ja/tai jäisi moni juttu tekemättä.)

Ennen kuin päästiin tähän alla näkyvän kuvan vaiheeseen, koko hässäkkä piti lapioida, poistaa romut, rojut, juuret, roskat..  Paljon hikeä!

 (Kuvassa: eikös olekin hauskat palleropäät työmiehinä? ...Hihhiii..)


Pihamme nurkkaan muodostui sydämen muotoinen kukkapenkki ja itseasiassa ihan vahingossa. Kivet olivat suurimmalta osalta ennestään siinä, nyt ladottiin ne vain "vähän" paremmin. Kasvit siirrettiin evakosta paikoilleen. Eivät meinanneet mahtua.  Yhden uuden ostin - minisyyshortensian.  Ai-ai-ai! :) Se on ihana!  Ja kukkasipuleita.





Vanhaa nurmikkoa oli paikattava melkoisesti. Itseasiassa se on vielä vähän (mutta vain vähän!) kesken.  Tiedän, kukkapenkki ei näytä hääppöiselle nyt, MUTTA ensi keväänä ja kesänä se kukoistaa. Päätin niin!  Eikä mikään (mun ottama) valokuva  esittele sitä edukseen... Tulkaa itse katsomaan!

Pojun syntymän kunniaksi istutimme isovanhempien lahjoittamana omenapuun. Jos vaikka satumme asumaan mökissämme pidempään ja saamme nauttia runsaasta omenasadosta. Who knows? :)


 (Kuva: tukikepit tulossa lähipäivinä)



Oli ihan pakko jakaa tämäkin ihanuus teidän kanssanne.. Hihihi.. Eikö olekin ällöttäviä? Hitsit on muuten paljon kastematoja. Tytsy niitä keräilee..  


 


Sama edellä mainitsemani isäni tykkää korjata kaikkea, siis oikeasti KAIKKEA. Puutarhatuoli olisi mennyt erään huonekaluliikkeen roskikseen, mutta pelastimme sen (ja paljon muutakin) tuholta.. Monen mieli siitä ilahtui.

Tällaista tälläkertaa. Ja ai niin,   -4kg..  Siitä ei enempää, sen verran vain että taistellaan.

Ihanaa loppuviikkoa! 
Ollaan reippaita  ja positiivisia, jooko?

9 comments:

Dooda said...

Ollaa reippaita juu! Paitsi että just tänään mä mietin siipan ollessa iltavuorossa, että mitä jos vaan jättäis nämä marakatit keskenään rellestämään ja menisi vaan suoraan nukkumaan. Juuei. Reippaasti laitoin ruoan ja imuroitsin ja ruokin lapset! Jehesh, erävoitto!

HItsi mä olen kateellinen teille viherpeukuille. Ens keväänä/kesänä on piharemontti edessä, mun täytyy varmaan rikastua ja palkata joku pihasuunnittelija tuota katastrofia selvittämään. ;D Ja imeä inspiraatioita muilta! Kivaa loppuviikkoa sinnekin!

Niina K said...

No hitsi siellähän ihan karistaan kiloja..hitto miks täällä meilläpäin ei tapahdu mitään tollasta???!!

Mä uskon et kukkapenkki puskee ens keväänä komeaa kukkaa minkä vaan kerkiää.

Ja hei, onneks omppupuu ei ihan hirveän montaa vuotta tarvi et se alkaa tuottaa jo muutamia omppuja. Meidän mumpalla on kaksi-kolme vuotta sitten istutettu huvitus puskenu jo kesän kaks ihan kivan sadon.

Syksyä!!

n.

Teija said...

Taistellaan ;)

Ihana kukkapenkki! Muistahan kuvailla sit ens kesänä sitä meille, ku se on loistossaan!

anni said...

DOODA
Kiitti! Hehhehh.. reippaita äitejä ja isiä.

Hitsit oikeasti se puutarhailu on fyysistä ja rankkaa touhua. Varsinkin kun ei ole kaikkia erinomaisia koneita (=kalliita), vaan lähinnä lapio+harava setti.. Näillä mennään. Menkööt kuntoiluksi sit vaikka.


NIINA
Kiitti! Täällä on PAKKO karista, ihan liian tukalaa tää muuten. Vuoden aikana tuli melkoinen lasti.. Tästä saisi hyvän (tai vähemmän hyvän) bloggauksen aikaiseksi, mutten ihan taida pystyä.
Puutarhailu maistuu, mutta ei niin yksin vaan yhdessä miehen kanssa..


TEIJA
Kiitti! No taistellaan todellakin. Uhh. Yritän muistaa, vaikka pakko myöntää että muisti tekee melkoisia kepposia. Tai on jo tehnyt pidemmän aikaa. Milloin tää normaalisoituu?

Sara said...

Tuleepas kaunis kukkapenkki!

anni said...

Sara,
KIITTI! Toivottavasti tulee. Nyt ei vielä näytä hääppöselle.. Olis jo kevät!

Tickler said...

Joskus iäisyys (=8 vee) sitten istutin kukkasipuleita silloisen kotini pihalle. Tunteroinen myöhemmin menin takapihalle ja löysin säntillisen rivin kukkasipuleita terassin reunalta. Lähellä pörräsi mäyrinkäinen, joka hännällään ilmoitti: "Mamma - mä löysin kaikki ne pallurat, jotka sä piilotit mua varten". Ei voinut kuin nauraa!
Toivottavasti teidän kukat nousee paremmin!

Tickler said...

Joskus iäisyys (=8 vee) sitten istutin kukkasipuleita silloisen kotini pihalle. Tunteroinen myöhemmin menin takapihalle ja löysin säntillisen rivin kukkasipuleita terassin reunalta. Lähellä pörräsi mäyrinkäinen, joka hännällään ilmoitti: "Mamma - mä löysin kaikki ne pallurat, jotka sä piilotit mua varten". Ei voinut kuin nauraa!
Toivottavasti teidän kukat nousee paremmin!

anni said...

Tickler,
Kiitti! HAhhhahhaaaa! Mainiota! Kukaan ei vielä tuonut mulle sipuleita, joten JOS vaikka ne keväällä sieltä kukkapenkistä nousisivat.
Kiva, kun löysit tänne!