15.10.13

Leijonasydän lehdistönäytös




Pääsin onnekkaiden joukossa Lejonasydän-elokuvan lehdistönäytökseen jo tovi sitten. En ollut koskaan moisessa ollut. Meitä oli vain n. 40 elokuvan katsojaa ja myöhemmin joukkoomme liittyivät Dome Karukoski, Peter Franzen ja Jasper Pääkkönen.

Elokuva oli pakko nähdä listalla. Piti mennä ystävän kanssa mutta pääsinkin nyt sitten näin. Aiotko mennä katsomaan?



Dome Karukosken elokuva Leijonasydän on koskettava ja särmikäs kertomus pikkukaupunkilaisesta uusnatsista, Teposta (Peter Franzén), joka rakastuu kiihkeästi temperamenttiseen Sariin (Laura Birn). Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika Ramu (Yusufa Sidibeh). Kasvaako Teppo ulos ennakkoluuloistaan? Voittaako rakkaus vai kaveriporukan luoma paine? Entä miten käy Ramun, joka saa isäpuoliehdokkaakseen uusnatsin? Elokuvan yllättävän ja kulmikkaan huumorin taustalla on suuria tunteita ja sen ytimessä sykkii rohkea ja lempeä leijonasydän.


Leijonasydämen keskeisissä rooleissa nähdään Peter Franzén, Laura Birn, Yusufa Sidibeh, Jasper Pääkkönen, Timo Lavikainen, Jussi Vatanen, Pamela Tola ja Jani Toivola. Leijonasydän on palkitun ohjaajan Dome Karukosken viides pitkä elokuva. Karukosken edellinen elokuva Napapiirin sankarit oli vuoden 2010 katsotuin elokuva Suomessa. Leijonasydämen on käsikirjoittanut ja tuottanut Aleksi Bardy.






PS: Dome on tosi sympaattinen...  :)

Inspiroiva ja karu Taideruukin ympäristö













Huomenna pajalle taas...
Huomenna mies menee monen päivän työmatkalle ulkomaille.
Huomenna menen vetämään naistenkerhoa.
Huomenna...



8.10.13

Pajalta @ Taideruukki










Jee, mä sain jääkaapin!  :) 
Ei mulla muuta asiaa ollut.

Have a good day!


7.10.13

Ajatuksen virtaa ruuhkavuosien itkuista ja iloista



Mun kalenteri on niin täys muistiinpanoja, etten löydä sieltä
sitä tärkeintä. Mun pää on niin täys asioita, etten löydä sieltä
sitä tärkeintä. Muutama päivä sitten tuli itku, kun säikähdin
ihan, etten muista asioita. Olen aina ollut vähän huonomuis-
tinen, mutta nyt oli tilanne jo pysäyttävä. Jos tämä on nyt jo
tällaista, niin miten on asian laita eläke ikäisenä? Pelottavaa.

Olen ollut tosi väsynyt. Pinna on kireä ja uupumista on ilmassa.
Monta rautaa on tulessa, ja kaikista poden jonkunsorttista syyl-
lisyyttä. Pahiten on nyt tämä koulun loppuun saaminen. 
Hävettää. Nolottaa. Itkettää. Ja vaikka kuinka monta 
kertaa on käyty läpi:  "Toimi nainen, TEE SE!" 
Teen, mutta se edistyy niin turhauttavan hitaasti.




Paja on tuonut paljon iloa, mutta myös jännitystä, kysymyksiä
ja epävarmuutta. Ei ole helpoksi tehty nämä yrittäjyyden kou-
kerot, maahantuonnit ja tullit. Jep-jep. Olen kohdannut niin
ihania ihmisiä pajan matkan varrella ja Taideruukki paikkana
on mitä inspiroivin. Olen onnekas, olemme onnekkaita. 




Viime viikon puolessa välissä olin niin uupunut. Jo herätessään
aamulla olin valmis jo iltaan ja seuraavaan yöhön. Pakotin len-
kille - yksin tälläkertaa. Itku kurkussa otin ensimmäiset juoksu-
askeleet ja juoksin ja juoksin ja juoksin. EN pysähtynyt, koska
käyntiin lähteminen olisi ollut raskaampaa kuin itse juokseminen.
Juoksin mun vanhan lenkin - 5km. Ero on vain entisestä +15kg. 
Phuuuh.  Korvissa soi mieheni musat ja täytyy sanoa, että 
Boccelli ja Rammstein jopa toimivat. Viimeisin itku tuli kun 
Kari Tapion "Olen suomalainen" kävi soimaan. Itkin Kari
Tapion poislähtöä (ei ollut mitenkään lemppareitani, mutta
lähtö kosketti silti) ja itkin väsymystä, itkin tyytymättömyyt-
tä ja itkin ylpeyttä, että jaksoin juosta. Taisin olla tosi väsynyt.




Koti on tosi rempallaan. EN jaksa. En ehdi. Vieraita on
käynyt vähän, siksi ei ole myös juurikaan siivottu. Sitä 
arjen tavaroiden roudaamista paikasta toiseen teen koko
hereillä olo ajan. Matkalla jonnekin, samalla roudaan 
jonkun rojun paikoilleen. Uuvuttavaa. Tanskan vaari
toi meille vanhan kaappinsa. Se kuului hänen isoisälleen.
Nyt sille ei ollut enää paikkaa ja se muutti Tanskasta meille.
Siitä en ole varma, että onko sille meilläkään paikkaa, mutta
paikkahan tehdään vaikka tekemällä. Kaappi on korjauk-
sessa. Toivon kovasti, että se on just se ihanuus, mitä ko-
timme kaipaa. Ja en malta odottaa sitä rumsteerausta kun
sille tehdään paikka. (Vaikka tiedänkin, että siitäkin tulee
melkoinen rumba!) Tämän hetkinen suunnitelma on,
että kaappi muuttaa olohuoneeseemme. Mutta suunni-
telmat saattaapi hyvin muuttua matkan varrella. 




Syksy on tosi pitkällä jo. Piha on ihan rempallaan. Pajalla on jo
joulujutut mielessä ja ison pinon joulukortteja olen jo sinne tehnyt.

HEEI, jos toivot helpotusta jouluun: voin tehdä joulukorttisi! 
Ja tämähän sopii vallan ihanasti tähän uupumus ja väsymyspostaukseen! 
Mutta, hihkaise jos...   :-) Tilauksia otetaan vastaan!

Kouvolan Kuusankoskella Taideruukissa järjestetään tunnelmallinen
joulutapahtuma itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Tervetuloa!!! 
Tiedossa on tunnelmaa, markkinahenkeä ja sitä joulua.

Ennen sitä osallistun muutamiin myyjäisiin. Jee, ne on kivoja!






Näin mennään täällä. Juu, juuri niissä ruuhkavuosissa.
Ja mitenköhän kuvat liittyy asiaan? No siten, että pyrin
silti päivittäin istumaan alas noiden pikkuisten kanssa.
Enkä onneksi ole yksin tässä arjessa.




Meidän siisteys on tällaista. Parempaan emme nyt pysty.
Ja olkoot näin. Ja huom, meillä on useammin kuin usein
huomattavasti epäsiistimpää, verrattuna kuviin.