28.1.14

Tiistain turinat koulutehtävien välissä


Nyt pyörii samat kuvat FB:ssa ja täällä. Sorry! Alla olevassa kuvassa on vaan se kiva fiilis, mikä eilen oli. Itsuin puolisen tuntia yksikseni pajan sohvalla, kuuntelin musaa ja katselin ympärilleni. Oli van hyvä olla.

Meillä kokoontuu pajalla kässäkorneri. Ryhmä eri ikäisiä naisia kokoontuu kerran kuukaudessa väkertämään ja lörpöttelemään. Ryhmä tuli kasaan melkein itsestään. Yhteisöllisyys syntyi yhteisestä jutusta - käsillä tekemisen ilosta ja kohtaamisesta. Samalla sain ujutettua juttuun mun opparin, joka käsittelee yhteisöllisyyttä ja sen eri muotoja. Väitän, että terve yhteisöllisyys on ratkaisu moneen nykyelämän ongelmaan! 

Kässäkornerin jutut syntyvät hetken mielijohteesta, ja edellisen kerran aiheet olivatkin aikas
 koskettavia. On meillä jokaisella omat kantamukset ja luopumiset. Jakaminen tekee hyvää.
Kivaa kun on kässäkorneri, sen yksinkertaisuudessa...



Kävin tänään kampaajalla. Oihh, tekipä hyvää. Tukka on lyhyt ja tumma. Ihme ja kumma, 
mutta tuntuu siltä että olisi aina ollut. No ei ole muuten aina. Olen ollut vaaaaalea hyvin pitkään. 
Tykkäsin mun vaaleasta, kylmästä sävystä mutta myönnän että vaihtelusta tykkään vielä enemmän. 



Eikö ole ihastuttavia kasseja? Nämä tehtiin tytsymme 8 -vuotis synttäreillä, jotka olivat 
(ylläty-yllätys) pajalla. Kiitokseksi saivat jokainen kassin itselleen + sisälle valokuvia juhlista. 
 Tytölle jäi hyvä mieli.



(Kuvat: Creanda
Kollaasi: Maarja Kotkas)



Ystävämme ovat auttaneet nettisivujen tekemisessä. www.anniscreativecorner.com
Vaiheessa vielä ovat, mutta  pikkuhiljaa hyvä syntyy. Ei meillä mihinkään kiirettä.
Vaikka mielessä onkin semmoinen  jatkuva tarve luoda, uudistaa ja kehittää. 
Rauhoitu nyt!  

Hyvää tiistaita sinne, missä olettekin!

24.1.14

Mulla on kylmä, ja siksi palaan viime kesään...









Vaikka talvi on ihan jees, tää kylmyys ei just nyt oikein nappaa, mut huom hei! Mä en valita, mä vaan mainitsen. Tää on kaunista. 


Viime kesä hurahti ihan ohi. Nyt on oiva aika palata siihen takas. Vietimme hetken  ehdottomasti yhdessä lempipaikoista KOKO maailmassa. Se on vaan niin rakas, kaunis ja rauhallinen paikka. Itä-Eestissä, pienessä kylässä josta isäni on kotoisin.  Niitä lempipaikkoja on muutama, mutta jos täytyisi mainita 1 Eestistä, mä on ehdottomasti se. On se hassua, ettei se lempipaikka ole se oma koti siellä...  :)




Aikas yksinkertaisen ihanan kaunista. Ei mitään trendikästä, ei feikkiä. Aitoa ja tarpeellista... Kodikasta.



Hyvää viikonloppua!



20.1.14

Arkea



Asiat on hyvin. Nöyryys ja kiitollisuus. Vähän semmoinen olo, ettei kehtaa myöntää/ iloita että asiat on hyvin. Mitä jos se häviääkin yhtäkkiä? Joku ihmeellinen positiivisuus menossa, vaikka TOSI monessa asiassa on paranneltavaa, silti on hyvä. Onneksi näin.

Meidän viikonloput kuluu nopsaa, enimmäkseen pajalla. Eilen oli aikas leppoisaa kun mieheni kanssa väkerreltiin, molemmat omaa juttuaan. Oli ihanan yksinkertaisen hyvä olla. Minusta on aikas kiva, kun se on innostunut touhuamaan siellä - yhdessä.

Meillä kävi kavereita kylässä. Laitoin ISON lasagnen ja salaattia. Yksinkertaista, vähän kiirreessä tehtyä, mutta silti - hyvää. Tärkeintä oli se yhdessäolo. Ei ole kiva huomata myöhemmin, että ruuhkavuodet meni ja kavereita ehti näkemään vain noin ja noin vähän...    (Milloin me ollaan nähty/rupateltu kunnolla viimeksi?)



Koti on retuperällä ja mälsä. Odottaa uutta kaappia korjauksesta. Tanskan vaarin vanha kaappi muutti Tanskasta meille ja meni AMK:lle korjaukseen. Toivottavasti siitä tulee kiva. Toivottavasti se läytää arvoisensa ja kivan paikan meidän kotoota. Paikka on vielä "vähän" hakusessa, mmm...  Toivottavatsi siitä tulee jonkunlainen "wow!" -fiilis. (Ja sit se ei kuitenkaan sovi ja blaahh.. HEI, eku mähän olin positiivinen! Pistetään sopimaan!) 




Jouluksi ostamani harsokukat ovat vieläkin korkeassa kapeassa lasimaljakossa. Ehdottomasti paras tämän joulun (jo menneen, tiedän!) koriste. Yksinkertaisen herkkä ja silti näkyvä, kun olivat niiiin korkeassa maljassa. Nyt ne ovat jo ihan kuivuneet. Piäsiköhän nippu spreijata vaikka keltaiseksi?  



Listaa-listaa-listaa. Sillä saan jotenkin arjen pysymään kasassa. Muisti pätkii ja unohtelen asioita. Kirjoitan listoja. Keltaisessa repussa raahaan mukana kalenteria, muistivihkoa, kameraa ja tablettia - melkein KOKO ajan. Huomaan olevani usein tilanteessa, jossa tuleekin muutos ja pitääkin olla jo menossa toisessa paikkaa. No ratkaisu siihen sitten on, että "kaikki" välttämätön on mukana. 



Kivoja juttuja:
-Tytsyn kanssa pian 'Disney on Ice' VIP paikoilla!
-Uusia matskuja väkertelyyn
-Pakko sanoa...mieheni. Ette sit kerro sille!  ;)




Have a HAPPY week!



16.1.14

Näillä mennään!


Ulkona paistaa IHANA aurinko. Onneksi valoa tuli! 
Täällä kökötetään tietokoneen äärellä ja päällimmäisenä
mielessä oppari. YES, oppari... eiku OPPARI!

Muita juttuja:
Tekemättömien asioiden lista kalenterissa
(ja se ei ole lyhyt se)

Kodin rumsteeraus ja ehkä joskus mahdollinen
kellariremontti (huom, EHKÄ!)

Seinän maalaaminen keltaiseksi (Hih, pajalla!)
Uudet viritykset pajalla (Osan "tuotanto"
/ prototyyppien kehittely aloitettu)
Nettisivut (kesken vielä, mutta edistyvät kyllä:
www.anniscreativecorner.com)

Yrittäjyys  (?!?  Voehh sitä. Ollakko tässä näin, 
vai muuttaako suuntaa?!?)

Yhteistyökumppaneiden "etsiminen"

Juhlien suunnittelu (35-v! Wohoo!)

Ystävien tapaaminen ja sen ajan järjestäminen

Tanskan reissu (josta en alussa ollut kovin innostunut,
mutta nyt tuntuukin taas jo ihan kivalle. Tuulettuminen 
tekee hyvää, eiks niin?)

Näillä mennään!










Kuvina siis viime aikoina puotiin tehtyjä hiluja...
Muutahan täällä ei juuri olla kuvattu.

Alapuolella olevien korujen kuvituksena 
60-luvun APU-lehteä.













14.1.14

Vuoden viimeinen/ensimmäinen


Voiko tässä vaiheessa enää toivottaa HYVÄÄ UUTTA VUOTTA? No voi..

Vuosi vaihtui melkoisen joulu-urakan jälkeen. Meidän taloudesta ei lähtenyt edes joulukortteja, vaan tällainen kirje:

Kuusankoskella, Joulukuussa 2013

Hei rakkaat ystävät!
Tänä vuonna moni asia on toisin kuin viime jouluna ja hyvä näin. Yksi näkyvä muutos on se, että meidän perheen joulutervehdys tulee meille hyvin poikkeavalla tavalla - sähköisesti. Meiltä ei siis tänävuonna perinteistä korttia lainkaan. Toivottavasti se ei ole vähemmän arvokas. Päätimme lahjoittaa kortteihin ja postimaksuihin menevää vastaavan summan hyväntekeväisyyteen -  uudelle lastensairaalalle. (http://uusilastensairaala2017.fi/justuksenenkelit/). Vietimmehän itsekin siellä useita jaksoja ja saimme tuntea tarpeen myös omissa nahoissamme. Mm. nukuin itse(=Anni) yöt sairaalan neuvotteluhuoneen lattialla, koska koin tärkeäksi olla pojan lähellä hänen saadessaan tarvitsemaansa hoitoa. Eli, rahat sinne minne sitä niin paljon tarvitaan ja sen kummemmin selittelemättä enempää.
Loppua lähentyvä vuosi on ollut melkoinen. Siihen on mahtunut suurta surua ja toivottomuutta Ulfin äitipuolen Anna Greten poismenon takia. Vietimme alkuvuonna monta jaksoa Tanskassa. Suru oli meissä ja me olimme surussa - yhdessä. 
Lapset ovat kasvaneet, niinkuin heidän kuuluukin tehdä. Mona kävi eskarin loppuun ja aloitti koulun. Muutos on ollut tytölle melkoinen. Koulu on tuonut uusia kavereita, itsenäisyyttä ja hän on kehittynyt huimasti. Silti, kaipaa päiväkotia ja tätejä käy halaamassa aina kun haetaan pikkuveli päiväkodista. Mona on jatkanut luistelua, nyt muodostelmaluistelun harrasteryhmässä. Tyttö pääsi opiskelemaan myös musiikkiopistoon ja soittimeksi hän valitsi sellon. Ensimmäinen "konsertti"/ julkinen esiintyminen on takana, Hih!  Noah on 2,5 vuotias päiväkotilainen. Alkuvuonna vain muutaman päivän viikossa, nyt jo vähän enemmän.  Poika on melkoinen rämäpää, ihana sellainen. Tahtoa riittää ja kodissamme tapahtuukin hänen siellä häärätessään.  Autot ja junat ovat rakkaita ja itsenäinen leikki onnistuu jo hienosti. Puhumista ja uusia sanoja harjoitellaan pienin askelin.   
Ulf on ollut kiireinen työssään. Iloitsimme kovasti, kun Ulfin työsopimusta jatkettiin.

Anni jäi pois työstään lastensuojelun parista vuoden vaihteessa. Se muutos oli ristiriitaisia tunteita herättävä, mutta näin jälkeenpäin katsottuna se on tuonut paljon hyvää meidän perheelle. Ja niinhän se yleensä elämässä meneekin, kaikessa pahassa  on jotain hyvää ja päinvastoin. Anni on ollut mukana Monikulttuurikeskus Saagan toiminnassa ja suorittanut pienin askelin opintojaan eteenpäin. Ennenkaikkeaan hän on ollut läsnä perheelleen (ainakin ensimmäisen puoliskon vuodesta). 
Annin tuntien tiedätte että hän rakastaa väkertelyä.  Sitä on tehty tänävuonna aiempaa enemmän - Anni's creative corner paja & puoti avasi ovensa Kouvolassa, Kuusankosken Taideruukissa  elokuussa 2013. Meidän perheen "uusi vauva" / harrastus/elämäntapa.. tai mikä tahansa se onkaan. Mukavaa se on ollut ja se on tärkeintä. Mukavan lisäksi myös opettavaista. Se paikka on tuonut uusia haasteita ja opeteltavaa,   iloa ja onnea sekä monta uutta ihmistä. Taideruukki on IHANA! Jonkunlainen unelmienkin täyttymys se on ollut. Silti, ei niin vakava tai välttämättä loppuelämän projekti.    
Tällaista on elo meillä.  Vapaa ajan puutetta ei ole ollut. Kesästä asti melkein kaikki viikonloput ovat olleet varattuja. Elämässä tapahtuu ja se on hyvä se. Nyt rauhoitumme perheen ja lähisuvun kesken joulun viettoon. Tänä vuonna omassa kodissa, Kuusankoskella.

Tunnelmallista joulunaikaa  ja erinomaista uutta 2014 vuotta!
t: Anni, Ulf, Mona, Noah



..........................................................................

Olen ollut TOSI huono bloggaaja. Aika vain rientää ja sanottavaakin olis, mutta blogiin näpyttely ei ole ollut tärkeimpänä mielessä. Täällä on kaikki hyvin. Kiirettä toki ja monenmoista säätöä. Suurin haaste on opintojen, pajan ja arjen yhdistäminen. Ja täytyy sanoa, ettei kovin hyvin mene, siis juuri se yhdistäminen. Aina jollain osa-alueella on puutetta. Silti, kaikki on aika hyvin. Mieli on ollut hyvä ja monia kivoja juttuja on ollut, Pajan kautta elämääni on tullut ihania ihmisiä. Harmittaa kun haluaisin luoda/tehdä/väkertää NIIIN paljon enemmän kuin nyt teen. Tuntuu tosi hyvälle että pajailu on yhdistänyt minua ja miestäni. Siitä onkin tullut meidän yhteinen juttu! Pajaa edistyy ja kehittyy, ehkä muuttaa vähän muotoakin mutta aikaa se kaikki vie. Tosi inspiroiva ympäristö se on. Ja koska siellä käyttämäni aika on rajallinen, en malta edes lähteä. Kaikki aika käytetään hyödyksi.

Nyt päällimmäisenä on mielessä ne opinnot ja niiden edistyminen.. AAARGGHH! Enkä muuta sano.

Kiva, jos/kun vielä käytte lukemassa kuulumisia... Kirjoitteeln kyllä taas pian!

<3 br="">