31.8.11

söpöjä


Tanskasta tultaessa heinäkuun lopulla vierailimme Ruotsin puolella lasipajassa, josta mukaan lähti söpö sieni. Ei, en tarvinnut lisää koriste-esineitä. Mutta sieni kuiskasi: "Ota minut kotiisi!" Nyt se kököttää kirjapinon päällä. Pidän kovasti lasista materiaalina.



Jokin aika sitten sain ystävältä lahjaksi lisää lasia - söpöä. Ihana muoto ja väri! Ihan täydellinen valinta.  On muuten Pentikin mallistosta. Olen ihan unohtanut Pentikin olemassa olon sen jälkeen kun himoitsin sieltä erästä vitriinikaappia ja kävin sitä kuolaamassa moonta kertaa. Kaappi ei muuttanut meille. Ihan ok se, mutta kannellinen lasikippo näyttää hyvälle.



Terkut tältä pojulta, jonka seurassa 
vietän päivät...   Aikas söpö sekin...

PS: Ai niin, arvatkaa kuka voitti arvonnassa 
'peace' korikassin? IIIKK!! Me SO happy!!

30.8.11

Koistisen Kanteleen easy wing-kantele



Rakkaat siskot ja veljet, auttakaa!

Onko kenelläkään ylimääräistä Koistisen Kanteleen 5-kielistä 
(oikeakätisen) easy wing-kanteletta? Täällä olisi eräs musiikki-
harrastaja sellaista vailla. Tehdäänkö kaupat? Olemme myös kiin-
nostuneita ostamaan sopivaan hintaan mukaan kuuluvat tilpehöörit.

Odotan viestejä kommenttilootaan...

26.8.11

leppoisaa arkea


Lentääpäs aika nopsaa, on sitten kiirusta tai ei..  Aika on hurahtanut sika nopsaa. (Miks just sika, miksei esim leijona tms?) Viime viikonloppu meni Eestissä, ystävän luona ja sukuloimassa. Samalla juhlittu Eestin 20-vuotta itsenäisyyttä. Muistan sen jännittävän ajan, kun Eestin tulevaisuus oli vaakalaudalla. Mutta niin se just meni, niinkuin kansalaiset toivoi - itsenäinen kansa, jolla hyvin vahva identiteetti ja ylpeys omasta maasta. Myönnän, se aihe herkistää minutkin aina uudelleen ja uudelleen. Harmikseni en päässyt järjestettyihin tapahtumiin, mm 70 000 eestiläisen juhla laululavalla.  Eesti tuntuu vieraalle ja kotoisalle samaan aikaan.  Mielelläni siellä viihtyisin pidempääkin, mutta hyvässä seurassa...  (Ei pinnallista kakkaa. Anteeksi ruma ilmaisuni!) 

Arki on mennyt kotoillen (kumma sana), ihan leppoisasti lasten kanssa. Välillä puutarhailtu oikein urakalla, kitkien, leikkaen, nyppien. Syksy on NIIN tulossa. Meillä on edessä vielä yks isompi pihajuttu, muutaman puun kaato + uusi perennapenkki.

Olen koukussa - virkkuukoukkuun. Liukuhihnalta tulee pipoja. Nuorempana virkkasin urakalla laukkuja ja pussukoita. Nyt haluaisin kokeilla pipojen lisäksi ainakin leluja (Kiitos inspiksestä, apinalandia!).. :-)


 
 
 "vähän" iso tuo raitapipo. Muistin lapseni pään jotenkin isommaksi...


Muutama päivä sitten ostin vahingossa paikallisesta halpamarketista talolyhtyjä. Just niitä ns. väärennöksiä, joista en tykkää.. MUTTA vajosin alas - hinta ratkaisi.. Kovasti niistä olen tykännyt. Nyt saa pimeät syysillat tulla! 


Tälläistä täällä, tylsän leppoisaa. Viikonloppuna menoja..  :-)  



Hyvää 
viikonloppua 
siullekin!




23.8.11

Matkalaukullinen




Yhdeltä tämän vuoden viimeiseltä ulkokirpulta löytyi hassun ihana matkalaukku. Kerkesin tehdä erinomaiset kaupat juuri ennen kuin mies saapui paikalle. Olisitte nähneet sen ilmeen: "Meillä on jo ja monta!"

...  Hihh!

Matkalaukun pinnassa oli melkoinen hippikuvio, josta osa minusta tykkäsi aika paljonkin. Toinen osa minusta sanoi: "TOO MUCH!" Matkalaukku oli ollut vanhan rouvan kansantanssipuvun säilytyspaikkana. Sitä rouva kertoi harrastaneensa nuorempana. Rouva huokasi syvään, myydessään matkalaukun. Hetken kuluttua kuulin kun eräs kirppuilija kysyi toiselta myyjältä myynnissä olevan matkalaukun hintaa ja jätti kaupat tekemättä korkean hinnan (20e)  takia. Itse maksoin vitosen. 

Tarkoitus oli rapsuttaa eriväriset iloisen rempseät tarrakuviot pois ja säilyttää vanha pinta. Ehkä maalata laimmennetulla maalilla harmahtavaksi. Tarrat olivat tuhonneet pinnan ja päätin tylsästi maalata kaiken valkoiseksi. Matkalaukku ei siis mennytkään siihen muiden matkalukkujen päälle pinoksi vaan erikseen. 

Jep-jep, milloinkohan on tarpeeksi matkalaukkuja? Voisin ihan hyvin ottaa reilusti niitä lisää - säilytyslaatikoiksi.



ps.   Matkalaukku 
löytänyt jo paikkansa...






15.8.11

Kasvimaalla





 
Mietin aiemmassa postauksessa, voiko kasvimaa olla heti ulko-oven edessä? No nyt se on! Vielä pientä viimeistelyä ja se on valmis. Toiset perustaa kasvimaan keväällä, me taas syksyllä. Siitä tulee turvapaikka osalle perennoille, jotka joutuu siirtymään myllerryksen alta pois. Keväällä laatikoissa kasvaa yrttejä, raparperia ja mansikoita. Ja leikitäänkö niin, että ette näe laatikon "melkein näkymättömiä" SCANIA-tekstejä?  Tai jos näette, ne kuuluu asiaan.

Nyt on lonkka ja alaselkä NIIN kipeä että vauvailupäivä ollut melkoista tuskaa. Ei riitä se, että synnyttää vauvan. Sen lisäksi KOKO kroppa menee rikki... uhh. Eli niillä vaivoilla mennään vieläkin. Mutta rampailuhan ei estä askartelua, kirppulöytö on työn alla...

Viime viikolla

  • Kuunneltiin musaa
  • Vauvailtiin
  • Käytiin kaupungilla
  • Kirppuiltiin
  • Ulkoiltiin
  • Käytiin kylässä
Ihan leppoisa viikko.

12.8.11

Tekeekö tavarat tytön huoneesta lasten/ tytön ja pojan huoneen?




Emme ole koskaan yrittäneet tehdä tytön huoneesta kovin tyttömäistä, vaan lähinnä lapsen oloista huonetta. Myönnän, sisustukseen ei ole panostettu lainkaan, vaan huoneessa vallitsee melkoinen sekametelioppa. Erlaiset huonekalut eri huoneista ovat päätyneet sinne. Jokin siinä myös viehättää - rentous ja tyylitön tyyli? Mutta kyllä se nyt niin tyttömäiseltä kuitenkin vielä näyttää, kun naulakosta roikkuu perhosen siivet, tyllihameet ja loputon määrä laukkuja. 




Nyt ollaan käyty  tietoisesti poikamaistamaan huonetta. Ärsyttää moinen muotteihin laittaminen, mikä on tytön ja mikä pojan. Mutta tarkoitan nyt sellaista selkeätä pimukrääsään esillelaittoa. Tytölle asiaa selitetty että hän on jo kasvamassa isommaksi (just joo, 5-vee!) ja pikkuveljenkin tavarat tulossa pikkuhiljaa omille paikoilleen. Tytön kanssa ollaan sovittu, ettei barbie ja my little pony julisteita seinille ei tule, leikkiä niillä tosin saa ihan rauhassa. Tyttö totesikin ylpeänä, että on jo isosisko ja ottaa mielellään pikkuveljen huoneeseensa kaveriksi. No katsotaan! En meinaa uskoa, että rauha säilyy..




Mietinnässä on nyt, miten huoneeseen saa mahtumaan kahden lapsen vaatesäilytyksen + lelut. Onneksi huoneen matalaan osaan rakennettu piiitkä sänky on myös oiva säilytyspaikka. Sängyn alla laatikoittain rojua, eli tilaa niille leluille. Kunpa osaisi itse luopua leluista, millä ei enää leikitä. Nyt on huoneessa koreja ja laatikoita, jossa yhdessä barbiet, toisessa muut pikkunuket, kolmannessa junarata, neljännessä.. no neljättä pikkuautolaatikkoa ei VIELÄ ole. Mutta tulee. 

Ähh, itseasiassa koko huone on aikas keskeneräinen. Mietinnässä siis:
  • Lelusäilytys
  • Vaatesäilytys
  • Yhteensopivat tekstiilit
  •  Seinään hyllyt



Leikkitilaa onneksi löytyy ympäri taloa. Ja niinkuin tähänkin asti, menoa ei haittaa muutamat majat ruokailutilan pöydän alla ja keskeneräiset leikit - elämänmakuista sotkua saa olla. Kunhan ei tarvisi vaan muuttaa omaa makuuhuonettaan alakertaan ja ottaa käyttöön ruokailutilana oleva huone makuuhuoneeksi. Ei-ei-ei! Mutta, kuinka pitkään tyttö- ja poikalapsi suostuvat olemaan samassa huoneessa?
 








Miten pian n.115 neliömetrin koti jää pieneksi 4:lle hengelle?  Vai onko se vaan asenne- ja järjestelykysymys? Saako pienen olohuoneen näyttämään tilavalta, laittamalla ovet ruokailutilan ja olohuoneen välille? Ja tekemällä entisestä ruokailutilasta vanhempien makuuhuone? Huohh.. Ollaanko me totuttu liian hyvään?



 Kotijuttuja miettii tämä kotiäiti. Ja pihajuttuja. (Mm. voiko heti ulko-oven eteen tehdä kasvimaan? Semmoisen kauniin?) Heh! Hyvää viikonloppua!

10.8.11

Ennen ja jälkeen

Eteisen rappuset
Taisin mainita aiemmin, että rappuset maalattiin? Kuluneen kesän aikana tapahtunut suurin muutos kotona oli eteinen  ja eteisen rappuset.  Seiniin ripustettiin reilu satsi valokuvia (huom! ei valmis edelleenkään) ja vanhat rappuset hiottiin ja maalattiin. That's it. Elämää nähneet ja hyvin monet askeleet kestäneet rappuset muuttuivat kutsuvaksi. Ennen rappusilla oli muovimatto ja metallilistat. Matto lähti nopeasti ja alta paljastui hieman kuluneet ja vähän vinksallaan olevat rappuset.  Nyt ne on vaaleat ja  just sopivan rosoiset, naarmuiset ja reikäiset. Ihan kuin sisustuslehdessä, sanoi mummo.  Enää puuttuu vain ne listat, mut hei... who cares?   ;-)  Here they are:




8.8.11

..äiti saa..

  • Äiti tarvii rilluttelua. Sain ja oli kivaa. Hihh.
  • Äiti tarvii hiluja ranteeseen. Sain ja sekin oli kivaa. Haluaa lisää, sinne mahtuu vielä monta. 
  • Äiti tarvii sormeen lisää bling-blingiä. Sain. Kivaa. Ei tarvi enempää. No ehkä yksi..hihihh.
  • Äiti halusi uuden ripsarin. Sai, mutta on vielä paketissa. Laitetaan illalla simmuihin.
  • Äiti tarvii kellon. (minä sydän kellot) Sain. Ihana!  
  • Äiti tarvii tavoitteen. Sain. Urakkaa on. Huohh.
  • Äitu hyväksyi, ettei kaikkea tarvi saada tehtyä kerrallaan, vaan kotia voi siivota 1 huone päivässä. Mihin meillä on kiire? No ei ainakaan vauvajumppaan tms.
  • Äiti tarvii parin tähän arkeen. Sain ja tunnen kiitollisuutta.
  • Äiti tarvii ne vaaleat rappuset. Sain. Jippiii! Vinot, reikäiset ja elämää nähneet. Mummo sanoi että ihan kuin sisustsuslehdessä. Hihhiii...
  • Äiti tarvii ohjelmaa ja menoa. On synttäriä, konserttia ja häitä. Jihaa! Miten tehdä kompromisseja.
  • Äiti tarvii omaa aikaa jatkossakin. SAAN...


  • Äiti saa olla turhamainen, eikö niin?
  • Äiti saa olla itsekäs, eikö niin?
  • Äiti saa olla itsensä, eikö niin?
  • Äiti saa sanoa, ei nyt, eikö niin?
  • Äiti saa vaan olla, tuntematta syylisyyttä, eikö niin?

-Eikä VAIN äiti vaan ÄITI ja vielä paljon muutakin... Eikö niin?


IHANAA MAANANTAITA!


5.8.11

Noah, 3 months



3 kuukautta on mennyt hurjan nopeasti. Poju hymyilee, oppii 
ja on kovin utelias. Nukkuu kokonaisia öitä ja itkee iltaisin. 
2:n lapsen äitinä olo tuntuu hyvälle ja kiitollisuutta tunnen.
Minusta ei edelleenkään ole tullut 'lässyn-lässyn' äitiä vaikka
kotona itsekseni salaa lässyttelenkin. Heh! Pojuni on ihana!

Pojun odotus oli rankka enkä mielelläni haluaisi vastaavaa 
enää kokea. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että odotuksen ja
synnytyksen jälkeen ei ole enää sama ihminen. Jos mukaan
otetaan oman terveyden reistailu (sappileikkaus), tonnikau-
palla kipua ja tuskaa ja huoli pojusta koko vuosi oli aika-
moinen. Toivottavasti edessä ei ole enää mitään vastaavaa.

Hänellä on CCAM diagnoosi (löydös keuhkoissa) ja leikkaus
odottaa edessä vielä tämän vuoden puolella. Elämme tavallista
vauva-arkea, vaikka myönnänkin pelkoa on ilmassa toisinaan.
Vältämme pöpöjä minimoidaksemme infektioriskiä ja yritäm-
me olla murehtimatta. Kaikki menee hyvin! Kaikki menee hyvin.

Kiitos rakas ja onnea elämääsi!

Turistikuvia Tanskalandiasta..













Harmittaa NIIIIIIIIIIN kovasti, että onnistuin hävittämään ISON satsin ihania kuvia.
Miten voinkaan olla NIIIIIN tumpelo? Kuvissa oli muistoja ainutlaatuisista hetkistä.
Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän harmittaa. Just ne kuvat, mitkä piti lähettää
asianomaisille. Just ne, mille olisi naurettu vielä vuosienkin päästä. Sniiiiiff... Ottaa
päähän... Harmittaa... Potuttaa... En sit tykkää yhtään. (Siirtäessäni kuvia kamerasta 
koneelle tallensin kaikki samaan kansioon ja samalla nimellä. Kun lisäsin kuvia toi-
sesta kamerasta painoin YES-YES ja korvasin samalla nimellä olevat kuvat uusilla.
Ja ehdin poistaa kuvat kamerasta, tietenkin heti. Kun mieskin usein valittaa, etten kos-
kaan tyhjennä kameraa vanhoista kuvista. No todellakin tyhjensin oikein urakalla. Uhh.

Pahoittelut vielä heille, jotka nähneet osan kuvista FB:n puolella..

4.8.11

Tanskailua






...Tanskailua, niinkuin monessa muussakin blogissa. Meidän Tanskailut ei vaan oo pelkästään ihania sisustusliikkeitä ja nähtävyyksiä.. Meille se oli isovanhempien ja sukulaisten kanssa yhdessäoloa ja matkalaukkueloa kuukauden ajan. Mukavaa ja rankkaakin ja kotiin oli ihanaa palata. Toisaalta kyynelissä pois lähettiin, TAAS pitkä aika ennenkuin nähdään. 

 Lapset jaksoivat matkaamisen hyvin. 2kk matkalla täyttänyt poju reissasi hienosti (lue: söi ja nukkui, iltaisin itki). 5-v tytsy olisi kaivannut enemmän leikkikavereita, mutta nautti selvästi isovanhempien huomiosta ja uusista paikoista. Itse olisin kaivannut enemmän omaa/kahdenkeskeistä  aikaa, mutta kai senkin aika tulee..joskus.

Reitti:  Turku-Tukholma-Kööpenhamina-Odense-Vejle-Hederslev-Vejle-Aalborg-Odense/Hasmark-Kööpenhamina-Halmstad-Tukholma-Turku...

Aika: 1kk, Heinäkuu 2011

Sää: Sateinen ja viileähkö

Välineet/varustus: Auto+suksiboksi, vaunut ja ihan liikaa tavaraa. Paluumatkalla auto ääriään myöten täys. Heh, TAAS! Aina sama juttu.

Tekemiset: sukulointia isovanhemmilla ja uusien sukulaisten tapaamista, mökkeilyä, vauvailua, rannalla hengailua ja kivien keräämistä, ostoksia, turistina oloa, ystävien tapaamista, pitkiä keskusteluja ja yhdessä oloa, lepoa, tonnikaupalla juustoja ja kalaa, kirppuilua, puutarhailua..

Vejlessa oli paljon suomalaisia. Bon' a Parte  kaupan myyjän kanssa juteltuaan sain tietää että erityisesti tänä kesänä on ollut paljon.. On muuten aika kiva puoti (myös postimyyntiä: http://www.bonaparte.dk/).. Edullisia lastenvaatteita lähti mukaan 70% alessa. 

Nonniin.. That's it. Yks vikisee tuossa. Jatketaan. Ihanaa olla takaisin blogistanissakin. See you!