12.8.11

Tekeekö tavarat tytön huoneesta lasten/ tytön ja pojan huoneen?




Emme ole koskaan yrittäneet tehdä tytön huoneesta kovin tyttömäistä, vaan lähinnä lapsen oloista huonetta. Myönnän, sisustukseen ei ole panostettu lainkaan, vaan huoneessa vallitsee melkoinen sekametelioppa. Erlaiset huonekalut eri huoneista ovat päätyneet sinne. Jokin siinä myös viehättää - rentous ja tyylitön tyyli? Mutta kyllä se nyt niin tyttömäiseltä kuitenkin vielä näyttää, kun naulakosta roikkuu perhosen siivet, tyllihameet ja loputon määrä laukkuja. 




Nyt ollaan käyty  tietoisesti poikamaistamaan huonetta. Ärsyttää moinen muotteihin laittaminen, mikä on tytön ja mikä pojan. Mutta tarkoitan nyt sellaista selkeätä pimukrääsään esillelaittoa. Tytölle asiaa selitetty että hän on jo kasvamassa isommaksi (just joo, 5-vee!) ja pikkuveljenkin tavarat tulossa pikkuhiljaa omille paikoilleen. Tytön kanssa ollaan sovittu, ettei barbie ja my little pony julisteita seinille ei tule, leikkiä niillä tosin saa ihan rauhassa. Tyttö totesikin ylpeänä, että on jo isosisko ja ottaa mielellään pikkuveljen huoneeseensa kaveriksi. No katsotaan! En meinaa uskoa, että rauha säilyy..




Mietinnässä on nyt, miten huoneeseen saa mahtumaan kahden lapsen vaatesäilytyksen + lelut. Onneksi huoneen matalaan osaan rakennettu piiitkä sänky on myös oiva säilytyspaikka. Sängyn alla laatikoittain rojua, eli tilaa niille leluille. Kunpa osaisi itse luopua leluista, millä ei enää leikitä. Nyt on huoneessa koreja ja laatikoita, jossa yhdessä barbiet, toisessa muut pikkunuket, kolmannessa junarata, neljännessä.. no neljättä pikkuautolaatikkoa ei VIELÄ ole. Mutta tulee. 

Ähh, itseasiassa koko huone on aikas keskeneräinen. Mietinnässä siis:
  • Lelusäilytys
  • Vaatesäilytys
  • Yhteensopivat tekstiilit
  •  Seinään hyllyt



Leikkitilaa onneksi löytyy ympäri taloa. Ja niinkuin tähänkin asti, menoa ei haittaa muutamat majat ruokailutilan pöydän alla ja keskeneräiset leikit - elämänmakuista sotkua saa olla. Kunhan ei tarvisi vaan muuttaa omaa makuuhuonettaan alakertaan ja ottaa käyttöön ruokailutilana oleva huone makuuhuoneeksi. Ei-ei-ei! Mutta, kuinka pitkään tyttö- ja poikalapsi suostuvat olemaan samassa huoneessa?
 








Miten pian n.115 neliömetrin koti jää pieneksi 4:lle hengelle?  Vai onko se vaan asenne- ja järjestelykysymys? Saako pienen olohuoneen näyttämään tilavalta, laittamalla ovet ruokailutilan ja olohuoneen välille? Ja tekemällä entisestä ruokailutilasta vanhempien makuuhuone? Huohh.. Ollaanko me totuttu liian hyvään?



 Kotijuttuja miettii tämä kotiäiti. Ja pihajuttuja. (Mm. voiko heti ulko-oven eteen tehdä kasvimaan? Semmoisen kauniin?) Heh! Hyvää viikonloppua!

2 comments:

Peikonlehti said...

On pohdintaa on. Mutta kyllä asiat loksahtaa kohdilleen. Ymmärrän tuon pohdinnan mutta ajattele jos voisi olla tyytyväinen (ja pohtimatta) siihen mikäli lapsoset viihtyvät samassa huoneessa vaikka parikin vuotta. Mutta eihän sitä osaa olla, kaikenlaista pitää aina pohtia vaikka sitten ihan vaan varmuuden vuoksi =)

Hyvä ystäväni asuu 5 hengen taloutta n. 80m2 asunnossa ja ahdasta on. Kaikkeen tottuu mutta on ihanaa jos on ympärillä tilaa hengittää ja elää väljästi.

anni said...

Hihh, kiitti! En mä vielä pohdi sillee stressaavasti. Meillä on hyvä täällä olla..