Sydämiä puutarhaan

Täällä on puutarhailtu itsensä ihan kipeäksi, tai siis terveeksi. Tai siis molempia. Mieli terveeksi, flunssa paremmaksi, lihakset kipeäksi. Jumaliste on rankaa touhua. Yks perennapenkki kuulostaa melkoisen peace of cake, MUTTA... asiat ei ole aina ihan niinkuin ne kuulostaa/ näyttää.

Puut kaadettiin. Juuret kaivettiin esiin. Kärrättiin triljoona kottikärryllistä pois. Kantojenpoistajaheppu kävi kivalla koneella poistamassa kannot ja ison osan juurista. Maksoi satasen, mutta kyllä kannatti. Ilman kunnon välineitä ei sitä kuntoon oltais saatu ja pihan nurkassa kököttäisi mooonta kantoa. Sitten kaas kärrättiin kottikärryllisiä. Ja sitten pyydettiin pelastava enkeli apuun - mun isä. Oli se kyl jo auttamassa puiden kaadossa. Se on muutenkin NIIN iso osa tämän talon ja pihan laittoa. Kiitti-kiitt-kiitti! Mitä tekisimmekään ilman? (No asiat HYVIN paljon hitaammin ja/tai jäisi moni juttu tekemättä.)

Ennen kuin päästiin tähän alla näkyvän kuvan vaiheeseen, koko hässäkkä piti lapioida, poistaa romut, rojut, juuret, roskat..  Paljon hikeä!

 (Kuvassa: eikös olekin hauskat palleropäät työmiehinä? ...Hihhiii..)

Pihamme nurkkaan muodostui sydämen muotoinen kukkapenkki ja itseasiassa ihan vahingossa. Kivet olivat suurimmalta osalta ennestään siinä, nyt ladottiin ne vain "vähän" paremmin. Kasvit siirrettiin evakosta paikoilleen. Eivät meinanneet mahtua.  Yhden uuden ostin - minisyyshortensian.  Ai-ai-ai! :) Se on ihana!  Ja kukkasipuleita.

Vanhaa nurmikkoa oli paikattava melkoisesti. Itseasiassa se on vielä vähän (mutta vain vähän!) kesken.  Tiedän, kukkapenkki ei näytä hääppöiselle nyt, MUTTA ensi keväänä ja kesänä se kukoistaa. Päätin niin!  Eikä mikään (mun ottama) valokuva  esittele sitä edukseen... Tulkaa itse katsomaan!

Pojun syntymän kunniaksi istutimme isovanhempien lahjoittamana omenapuun. Jos vaikka satumme asumaan mökissämme pidempään ja saamme nauttia runsaasta omenasadosta. Who knows? :)

 (Kuva: tukikepit tulossa lähipäivinä)

Oli ihan pakko jakaa tämäkin ihanuus teidän kanssanne.. Hihihi.. Eikö olekin ällöttäviä? Hitsit on muuten paljon kastematoja. Tytsy niitä keräilee..  

 

Sama edellä mainitsemani isäni tykkää korjata kaikkea, siis oikeasti KAIKKEA. Puutarhatuoli olisi mennyt erään huonekaluliikkeen roskikseen, mutta pelastimme sen (ja paljon muutakin) tuholta.. Monen mieli siitä ilahtui.

Tällaista tälläkertaa. Ja ai niin,   -4kg..  Siitä ei enempää, sen verran vain että taistellaan.

Ihanaa loppuviikkoa! 

Ollaan reippaita  ja positiivisia, jooko?

No niitä välttämättömiä kuulumisia..

Aurinko paistaa ja kevät tuli. Ihanaa! Onneksi! Mutta silti, ahdistaa. Olo on tu-ka-la ja tus-kai-nen ja odottavan pelokaskin. Tiedän, kuuluu asiaan. Turvotus on tullut jäädäkseen. Vauvan liikkeitä on laskeskeltu ja saatu aikaisekseen murhetta ja paniikkian.  Verenpainetta mittailtu. Viime hetken painikointia? No sitä kai. Ollaan oltu pihalla melkein kaiken ajan. Mies on ahkeroinut, tytsy leikkinyt ja minä... no minä.. ähh, ei mitään.  

Päivän uutinen: Tytsy harjoittelee polkupyörällä ajamista, siis ilman apupyöriä. Taitaa viedä hetken aikaa.

No tulin vaan siis sanomaan, että yhtenä kappaleena ollaan. Ei muuta sanottavaa nyt..  Iloa sinne!

Puhkus/ Loma - Jaanipäev/ Juhannus

Pieni pätkä lomaa, liian pieni vain. Ja sekin tungettu täyteen hommia. Näin rennosti mennään meillä. (Ei-ei, kaikki hommat ei läheskään ole epämiellyttäviä tms..) Ensin juhannus ystävien kanssa kauniissa luonnossa. Se tullut jo perinteeksi. Sitten metsähommia (polttopuita talveksi) ja sukulointia Eestissä.

Juhannusta juhlittiin kotimaassani jo eilen, siis 23.6 illalla. Se on perinteisesti railakas ja iloinen juhla. Teini-iän muistot tekevät toisinaan haikeaksi, mutten niihin halua sen enempää palata muuten kuin sanomalla, että jos pitäisi mainita ihan muutama juttu Estistä ja eestiläisyydestä, juhannus kuuluu siihen suuresti. :-)

Eli:
Tagant järgi,
head jaanipäeva!

Se viime bloggauksen hyvä päivä oli muuten hyvä päivä, joten kannattaa vaan päättää että se ON hyvä päivä ja kummasti auttaa asiaan. Mekon metsästys oli "hieman" haastavaa, mutta yksi yksilö mukaan lähti (silläkin ehdolla että voi palauttaa JOS käy kaduttamaan). Ongelmana siis ei ollut pelkästään valikoima, korkea hinta, nirso maku ja ne muodot vyötäröllä vaan myös se ettei oikeastaan edes tiedä mitä hakee ja mikä sopii päälle. Olisipa oma stylisti. Tiedän, että monessa kaupassa sellaistakin palvelua tarjotaan. Nyt ei ollut sen aika. Ei ole helppoa tämä. (Ja on tässäkin sitten "ongelma"!)

Ystävälle lahja löytyi, toivottavasti on mieluinen.. Jos ja kun on, tulevat merkkipäivät onkin sitten helppoja.. Itsellenikin löytyi, ei täydellinen mutta hyvä ja tarpeellinen. Ei tullut Snö:tä tai Kalevalakorun Anna sormusta.. Halusin, mutta en halunnutkaan.

Puutarhailu on jäänyt ihan väliin. Kukkia on pihalla huomattavasti vähemmän kuin yleensä. Harmi, tykkään niistä kovasti ja viime kesänä ne tuottivat paljon silmäniloa. Tänä vuonna puulaatikossa (lue: vihreä Scania laatikko) kasvaa salaattia, tilliä, mausteita yms.. Pieni mutta oma. Pajuaita ei ole vihreä kuin ostittain.. höhh.. Kuivia oksia pitäisi vaihtaa, mutta myöhästyttiin siitä jo.. kai?

***

Nyt.. kipaisen kauppaan ja väsään kakun - itselleni ja perheelleni.
Tänäänkin siis ON hyvä päivä, mulla ja sulla!! See you!