Hiihtoloman kotoilua

Meillä on menossa hiihtoloma. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapset ei ole päivähoidossa/ koulussa, eikä mies töissä. Ja mun opetustyöt on viikon tauolla. Puotia pidämme avoinna muutaman päivän vähemmän, kuin normaalisti. Tarkoituksena on ollut OLLA kotona ja yhdessä. Ollaan siivottu, "yeah"! Ihan vaan välttämättömät nurkat.  Ihan kamala hinku laittaa kotia uusiksi. Kellarikerroksen rakentaminen ei ole "Ihan" vielä mahdollista, mutta jos hyllyä saisin seinään, se jo vähän auttaisi asiaan...

Kamala 'levottomat jalat' olo.. henkisesti siis. Asioita tapahtuu, monta juttua avoinna. Mieli levoton. Kunpa asiat vaan järjestyisi. Kunpa vaan tietäisi, että kaikki menee vaan hyvin...

Lisäsin sivupalkkiin INSTAGRAM linkin, siellä kuvia arjesta... On ollut kivaa napsia kuvia, sen kummemmin ajattelematta/ suunnittelematta sitä. Huomaan katselevani kuvia sillointällöin itsekseni. Joukossa kuvia sekä pajalta/ puodista, kahvimukeista ja ipanoista. Siitä se elo koostuu...

retuperällä

Blogi on NIIN retuperällä, enkä oikein tajua miksi? Mulla on niin paljon ajatuksia päässä, paljon tapahtuu niin meillä kuin myös ympärillämme ja kuvamatskuakin olis vaikka kuinka.. Mikä mättää?

Nyt lähden pienin askelin avaamaan tätä pakettia, just niinkuin tuntuu ja ehtii.

Yrittäjyys imee aikas tyhjäksi. Kyllähän se tiedettiin, mutta tosiasia on. Toisaalta, tämä blogikin voisi olla NIIN hyvin osa tätä kokonaisuutta. Ystävänpäivän iltana istuimme rakkaani kanssa punaviinin äärellä ja pohdimme tätä menoa. Meillä menee hyvin, kaikesta epätäydellisyydestä huolimatta. Ja se tuntuu hyvälle. Mulla on se perushyvä olo kokoajan eikä stressi ole samanlaista kuin vuosina, jolloin bloggailin enemmän. En osaa sanoa, mistä johtuu tunne se. Taloudellinen huoli on sata kertaa suurempi kuin aiemmin, mutta olkoot. Kuuluuhan se yrittäjyyteen. Työ ei tunnu työltä vaikka sitä paljon on. (ok, paperihommat ON TYÖTÄ!!!)  

Ympärille on muodostunut joukko ihania tyyppejä, joiden kanssa ollaan tekemisissä melkein päivittäin. Tuntuu hyvälle. Vaikkakin ikävä niitä kohtaan on suuri, ketä näkee ihan liian harvoin...

Jatkan taas, kun ehdin.

Kuva: A.J-M

Littlebit design rannekorut/ kevät 2015
Pian myynnissä ympäriämpäri Suomea/ suoraan meiltä!