Illum Wikkelsø

 

Tanskasta palattuaan auto oli täysi.. Eniten tilaa vei tämä Illum Wikkelsøn tuoli.

On hassua kun ihmiset tietävät jo sen Annin, joka rakastaa rojua. Niin

kävi tälläkin kertaa. Mieheni sukulaisella on ihanne työ - se dyykkaa 

koteja (= tyhjentää vararikkoon menneiden koteja ennen talojen myyntiä)! 

Ja sieltä sitten löytyy monenmoista, roskaa ja aarretta. En voisi edes 

kuvitellakkaan, jos tekisin samaa työtä ja miltä varastoni näyttäisivät.

Sukulainen kysyi jos haluaisin kurkata autotallin puolelle, siellä löytyy yks tuoli ja 

muutama muu roju.. No halusinhan minä. Tuoli oli pölyinen ja likainen, melkoisen 

nuhjuisen näköinen. Sanottiin että saan viedä mukana. Hetken mietin, pyyhin suuremmat 

pölyt ja keinahtelin tuolissa. Se oli symppis, vähän rumakin, ei niin annimainen, 

MUTTA... Ääni päässäni sanoi: "Anni, ota se!" Mietin ja pohdin, mieskin naureskeli ja 

sanoin: "Honey, we are taking it and you can make it to fit our car!" Heh, sinne tungettiin

keinutuoli ja mahtui! Mummolassa näytettiin tuolia ja oltiin valmiina kuulemaan tuomio, 

miten hulluja ollaan, MUTTA... Ei kuulunutkaan. Sanottiinkin että tuoli on suunniteltu 

50-luvun loppupuolella ja arvoakin 2000DDK. Yeah! Yhttäkkiä tykkäsin tuolista vielä 

enemmän. ELi mitä? Vaikuttaako minun tykkäämiseen tuolin design arvo? No näköjään. 

Nyt tuoli keinuu olkkarissamme. Maalausta harkistin, mutta jää ainakin toviksi. Niinkuin 

toinen melko samanvärinen kaappi jää toistaiseksi ilman maalia. Sinne menikin suunnitelma 

valkoisista huonekaluista olohuoneessa. 50-luku astui sisälle ja jäi? Äääkk!

 

 Kävimme myös kirpparilla. Oihh, mitä ihanuuksia siellä olikin.. mukaan lähti

uusi puhelin (niitä rupeaa jo olemaan "muutama"), lastenkirjoja, leluja, muutama 

vaate ja kuvan pupuset. Tytöstä ne oli täydelliset ja sanoi että sopivat kotiin. 

Heh, tytössä mun vikaa jo nyt! Mailegit lähti kassiin.  

 

***

 (Kuva netistä...)