Klik-klik

 Toiset shoppailee ihanuuksia hienoissa tanskalaisissa lastenvaateliikkeissä. Tää shoppailee kyl kans tanskalaisissa, mut kirppareilla ja supermarketissa.. Toiset shoppailee ihanuuksia suomalaisissa nettikaupoissa. Tää shoppailee kirppareilla (ai-ai-ai,mitä löytöjä eilen kirpulta!) ja tilaa HM:ltä halpatuotanko vaatteita. Klikkailin äskettäin lapsukaisille vaatteita, ALEsta enimmäkseen. Kuvastosta ihailin kuvaa söpösti puetusta pojasta, koko setti piti tilata. Ihana! (mä en siis todellakaan harrasta tällaista paljon!!!) Paketti saapui tänään. Ilahdutti kovin.

Mä en oo ollut ihan ok lastenvaate blogien suhteen.. Siis ne on minus ta ihan ok ja joskus katselen niitä oikein ihaillen, mut itselleni en oikein.. Ja tässä sitä mennään.. Hehe... 

Jonkun mielestä varmasti tylsän harmaat. Minusta just hyvät. 

Puuvillaneuletakkeja tuli monta ja eri koossa. On muuten aivan söpöys ja kätevyys pienelle. Hinta 3,95 kpl! Miten ne voikaan olla noin halpoja?

 Pojulle 2kpl ohkasia trikoopaitoja ja tytsylle 2kpl. Oli vaan tosi reilut koot näissä isoimmissa..

 

Tytsylle (Kyllä, tytsylle!!) ulkoiluun mustat fleece kamppeet. Talvipuku 

on nimittäin niin ällön pinkki, että pakko rauhoittaa tilannetta.

******************************

 

 Näitä viimeisiä en tilannut. Söpöiltä kyllä näyttävät... Nonniiin.. Nyt nämä kirppu ja henkkamaukka lapset unten maille..

 

Ihanaa viikonloppua!

Ihana eilinen - 'Dear Frankie'

 

Kerrankin telkusta tuli elokuva, joka yllätti, miellytti ja tuntui.. 

(No on sieltä joskus toistekin tullut, mut en muista milloin.)

Liv-kanavalta 'Dear Frankie'. Todellinen helmi! Katsoitko?

Oletko katsonut joskus aiemmin? Jos et, katsothan?

After having responded to her son's numerous letters in the guise of his 

father, a woman hires a stranger to pose as his dad when meeting him. 

 

 

from: http://www.imdb.com

 
 

PS. Muutenkin elokuvista voisi

postata. Aina ihana aihe..

Viikonloppu oli perheviikonloppu.. Pihahommia yhdessä. Leikattiin naapurin 

rouvan syreenit. Palkaksi saimme herkkupiirakkaa. Ihanaa! Sukulointia mum-

molassa, leppoisaa sellaista. Ulkoilua oman perheen kanssa. Hitsit, oli ihanaa. 

Omalla jengillä on hyvä olla.  Ja metsä.. se on ihanaa!  Oli yksinkertaisen muka-

va viikonloppu. Semmoinen, mihin ei tarvitse hienouksia ja luksusta. Riittää 

vain yhdessä olo ja tekeminen. Kunpa syksyn valoa ja aurinkoa riittäisi pitkälle.

Positiivista energiaa viikkoosi!

tunnustus

 

Sain tunnustuksen Teijalta.

Kiitos!!! Bloggaamiseni on

mitä on, joskus innostuttaa,

joskus taas ei.  Joskus mietin,

kenelle tässä näpytellään ja ku-

vataan.. Aikas monelle? No aina-

kin itselleen  ja läheisillemme. 

Ja myös niille tutuille ja ystäville, 

jotka käyvät lukemassa/kurkkimas-

sa kuulumiset tai fiilikset. Blogiin

tulee vaan se pintaraapaisu, ei

koskaan kokonaisuutta...  (Tulkaa

käymään!), Tanskan isovanhemmille,

Ja "uusille" blogiystäville, joita

en ole edelleenkään ketään uskal-

tanut tavata. Mutta tästä jatketaan.

Kommentteja (pieniäkin!) on aina 

ihana saada! Kiitän ja kumarran.

Tunnustukseen kuuluu 

vastata 5 kysymykseen:

Lempiruokani on kiinalainen 

kasvisruoka ja kotoisat kalaruoat.

Lempimakeiseni on suklaa ja marsipani.

 

Lempiluettavaa tällä hetkellä sisustuslehdet ja -kirjat.

 

Kivoin tapa tehdä käsitöitä on virkkaus 

ja  väkertely (kortit, kukka/risujutut).

 

Lempielokuvia on monta, viime aikoina näkemistäni 

mieleeni jäivät 'Vettä Eleantille', 'Invictus', 'The Wronged man', 

The Waiting city... lempi-lempi-lempielokuva on 

' LOVE ACTUALLY'. Raakaa draamaa ja hömppää 

- sekaisin.

Tunnustuksen pitäisi lähteä eteenpäin 5:lle bloggarille, MUTTA ei lähdekkään.

Tunnustus lähteekin lukijoille, ilman niitä tuskin kukaan bloggaisi.  TAK!!!

perjantain löpinöitä

• Langat odottavat virkkausta, muutamalle tytölle ja pojalle..  
• Pöydällä odottaa kasa lehtiä lukemista..
• Ruokailutila odottaa raivaamista..
• Tekstiilikaappi, astiakaappi ja oma vaatekaappi odottavat raivausta..
• Kuvien printtaus odottaa..
• Valokuvakirjan teko odottaa..

Monta odotusta ja odottajaa.  Mä vaan pöritän arkea. Touhuan ja teen, puuhaan ja väsään. Eikä mikään tule valmiiksi. Edessä viikonloppu. Ei suunnitelmia. Tänään tulee tytsyn ystävä meille leikkimään, muuten ei suunnitelmia. Mahdollisesti puutarhailua, jos sää ok.. Boring? Ehkä. Rentoa? Joo! Ja hyvä näin.

MUTTA,

Help, mitä antaa 35-vuotta 

täyttävälle miehelleni syntymäpäivälahjaksi? 

Oikeasti, tämä ei ole helppoa...

 

PS. Ette usko, mutta arvomme jo nyt 

joululahjan antajat/saajat. Ja tehdään jo 

pienimuotoisia listoja.. ÄÄÄK! Mitä 

mulle on tapahtunut?

Sydämiä puutarhaan

Täällä on puutarhailtu itsensä ihan kipeäksi, tai siis terveeksi. Tai siis molempia. Mieli terveeksi, flunssa paremmaksi, lihakset kipeäksi. Jumaliste on rankaa touhua. Yks perennapenkki kuulostaa melkoisen peace of cake, MUTTA... asiat ei ole aina ihan niinkuin ne kuulostaa/ näyttää.

Puut kaadettiin. Juuret kaivettiin esiin. Kärrättiin triljoona kottikärryllistä pois. Kantojenpoistajaheppu kävi kivalla koneella poistamassa kannot ja ison osan juurista. Maksoi satasen, mutta kyllä kannatti. Ilman kunnon välineitä ei sitä kuntoon oltais saatu ja pihan nurkassa kököttäisi mooonta kantoa. Sitten kaas kärrättiin kottikärryllisiä. Ja sitten pyydettiin pelastava enkeli apuun - mun isä. Oli se kyl jo auttamassa puiden kaadossa. Se on muutenkin NIIN iso osa tämän talon ja pihan laittoa. Kiitti-kiitt-kiitti! Mitä tekisimmekään ilman? (No asiat HYVIN paljon hitaammin ja/tai jäisi moni juttu tekemättä.)

Ennen kuin päästiin tähän alla näkyvän kuvan vaiheeseen, koko hässäkkä piti lapioida, poistaa romut, rojut, juuret, roskat..  Paljon hikeä!

 (Kuvassa: eikös olekin hauskat palleropäät työmiehinä? ...Hihhiii..)

Pihamme nurkkaan muodostui sydämen muotoinen kukkapenkki ja itseasiassa ihan vahingossa. Kivet olivat suurimmalta osalta ennestään siinä, nyt ladottiin ne vain "vähän" paremmin. Kasvit siirrettiin evakosta paikoilleen. Eivät meinanneet mahtua.  Yhden uuden ostin - minisyyshortensian.  Ai-ai-ai! :) Se on ihana!  Ja kukkasipuleita.

Vanhaa nurmikkoa oli paikattava melkoisesti. Itseasiassa se on vielä vähän (mutta vain vähän!) kesken.  Tiedän, kukkapenkki ei näytä hääppöiselle nyt, MUTTA ensi keväänä ja kesänä se kukoistaa. Päätin niin!  Eikä mikään (mun ottama) valokuva  esittele sitä edukseen... Tulkaa itse katsomaan!

Pojun syntymän kunniaksi istutimme isovanhempien lahjoittamana omenapuun. Jos vaikka satumme asumaan mökissämme pidempään ja saamme nauttia runsaasta omenasadosta. Who knows? :)

 (Kuva: tukikepit tulossa lähipäivinä)

Oli ihan pakko jakaa tämäkin ihanuus teidän kanssanne.. Hihihi.. Eikö olekin ällöttäviä? Hitsit on muuten paljon kastematoja. Tytsy niitä keräilee..  

 

Sama edellä mainitsemani isäni tykkää korjata kaikkea, siis oikeasti KAIKKEA. Puutarhatuoli olisi mennyt erään huonekaluliikkeen roskikseen, mutta pelastimme sen (ja paljon muutakin) tuholta.. Monen mieli siitä ilahtui.

Tällaista tälläkertaa. Ja ai niin,   -4kg..  Siitä ei enempää, sen verran vain että taistellaan.

Ihanaa loppuviikkoa! 

Ollaan reippaita  ja positiivisia, jooko?

Hiljaisuus

...No melkein. Yskin, köhin ja örisen, mut muuten kuuluu vain kellon tikitys.

Perjantai. Ystävä haki pojun illaksi hoitoon (ihanaa!) ja mies ja tytsy menivät 

mummolaan.  Ajatelkaa, ulkona paistaa aurinko! Pyykkinaruilla kuivuu valkoi-

set sohvan päälliset ja minä bloggaan sohvatyynykasan päältä. Kaunis näky. Jos

olisin terve, menisin kaivamaan perennapenkkiäni. Siellä se odottaa mua ja ne eva-

kossa olevat perennat. Mutta kun en ole terve, eli menenkö siivoamaan ruokailu-

huoneen pöydän päällä olevaa ikuisuuskasaa? Pitäisi, mutta pitäisi levätäkin. Tä-

nään piti viettää iltaa ystävien luona, mutten jaksanut. Eli todellakin, mene ämmä

lepäämään! Nyt kun mikään ei estä sitä! Mene jo!!! NYT!!!!

ok-ok-ok. Leppoisaa viikonloppua! Älkää sairastuko! Ei oo kivaa.

*

Pakko heti kertoa tärkeä uutinen...

Söpö, eiks niin? Joo, meillä on pärekoreja nyt jo 3,

mutten vaan voinut jättää sitä sinne. Se hinta oli se,

mikä pakotti.. ja se että tykkään niistä vaan niiiin.

2 euroa ja 20 senttiä ISOSTA korista. Poju mah-

tuu sinne nukkumaan. Tuskin siihen sitä kuiten-

kaan käytän. En ole vielä ihan paikkaa keksinyt.

Yksi kori on lastenhuoneessa lelukorina. Toinen

olkkarissa LEGO-korina. Pahoin pelkään, että tä-

mäkin päätyy lelujen säilytyspaikaksi, tai sitten 

rojukoriksi....  mmm, se ei kuulosta arvokkaalle 

lainkaan. Aarteiden koriksi... parempi niin. 

Nyt kysnilakkojen poistoon. Eihän neuvolaan

voi mennä mustissa kynsissä? Siis huomenna.

Luulevat vielä, että tämä äityli ei ole ihan tasa-

painoinen.. hehe. Ja mustat kynsilakat ovat sor-

missa vielä viikonlopun häistä. Ovathan ne mel-

koisen romanttiset, siis ne mustat hääkynnet..

Atsihh ja köhh. Nyt se on minulla. Toivottavasti

menee pian pois. Ja toivottavasti pikkuinen ei saa

sitä. Hyvää torstaita! Torstai on toivoa täynnä! 

:-)

Kotona

*  *  *

Takana mukava viikonloppu. Iloittelua häissä

ja leppoisaa sunnuntaita. Nyt on arki, NIIN arki.

Arki kotona. Tänään tuli postissa punainen kante-

le tytsylle. Nätti, ku mikäkin. Tytsy ilahtui kovin.

Ulkona odottaa monta hommaa. Pensaan siirto,

omenapuun istutus ja perennapenkin teko. Uhh.

Puutarhailu on ihanaa, mutta hiton raskastakin.

Kotikin on rempallaan. Sillee pikku kaaoksella

koko ajan. En jaksa stressata, ihan hyvä meillä

 on näinkin. Kodikasta, rentoa ja hyvää. Tänään

istuin yläkerran eteis-aulassa (vai mikä se nyt 

onkaan?) keinutuolissa, kun tytsy oli kylvyssä 

ja mietin, että hitsit kun ihanaa että on koti, jos-

sa on hyvä olla. Ei haittaa ettei oo ihan tiptop,

tai kovin fiini ja tyylikäs, tai eteisessä on edel-

leenkin se inhoamani lastulevyhirvitys. Kunhan

on paikka, minne on aina hyvä tulla ja se paikka

jossa on hyvä olla oman jengin kanssa. Yeah,

kuulostaa vallan lässytykselle. Taitaa olla kuu-

les niin, että äitiysloma on tehnyt tehtävänsä. 

Tää on niin mama ku olla ja voi.. Ja hyvä näin.

*  *  *

Kaunista alkanutta viikkoa!  Syksyn haistaa jo!

Ei haittaa mua, mutta loskaa en odota. Salaa

unelmoin lomamatkasta aurinkoon.. ehkä...

*

Ihan pihalla

Meillä on pieni piha, siis tosi pieni (n.400m2). Tykkään puutarhailusta, mutta täytyy myöntää ettei tämän pihan laitto ole ollut helpoimmasta päästä. Johtuen monestakin syystä, lähinnä ehkä siitä, että piha vaatisi melkoisesti maanparannusta ja rahaa.  Myös pihan toimimattomuus ja koko on ollut haastavaa. Ettei siis tunge pihaa täyteen kaikkea rojua ja kasveja. Vanhaa pihaa on laitettu uusiksi melkoisesti, on raivattu ja siirretty, istutettu ja leikattu. Se näyttää ihan kivalle, ei siinä mitään... mutta...

Pihalla kasvaa joitain isoja puita, mäntyjä ja yksi koivu. Pihan nurkassa kasvoi 3 väkkäräpuuta (vinoja ja huonoja), mitkä lopulta päätettiin kaataa. Sydäntä raasti. En tykkää moisesta, mutta sinne menivät. Puiden viereen tontin rajalle oli istutettu pajupunosaita, mikä ei juurtunut lainkaan isojen puiden läheisyydestä ja kuivuudesta johtuen. Puiden alla  oli entisellä asukkaalla ns. kompostikasa, minkä me muokkasimme perennapenkiksi. Tämänhetkinen taistelu käydään siis juuri tuolla pihan nurkalla.

ELI:

• puut kaadetaan (kaadettu jo)
• vieressä oleva  hiekkalaatikko siirretään toiselle puolelle pihaa 
• puun kannot ja mahdollisimman paljon juurista poistetaan  (poistettu jo, kantojen jyrsiä - setä ävi hienolla koneella "syömässä" kannot)
• kivien ryöstöretki
• perennapenkkiä laajennetaan ja kasveja siirretään paikasta toiseen (perennat evakossa)
• maanparannus
• pajupunos-aidan uusiminen (ensi keväänä)

 Taistelukenttämme - kivillä rajattu perennapenkki.

(taustalla oleva valkoinen pihavaja on naapurin)

Tämänhetkinen tilanne on se, että puut kaadettu, kannot poistettu, suurin osa juuristakin. Perennapenkin tilalla kasa kantojen jyrsimisestä tullutta möhnää ja puun juurella löytynyt ISO kivi.  Hommaa on. Kovin ankealle ja tyhjälle nurkka näyttää. Mutta, toivossa on hyvä elää. Toiveena siis on, että pihamme ja naapurimme välissä kasvava aronia-pensas kasvaa nyt pika-pika vauhtia ja ensi kesänä uudistettu pajupunos-aita vihertää hienosti ja kukkaset rehottaa hyvin.

Tänään sataa vettä. Onneksi tajusin peittää kasan pressuilla, jotta vältämme mutalammet. Tänään ei siis roudata eikä lapioida. Huoh. Tänään katsellaan ikkunasta ja kaivataan vanhoja puita..

Tämä kuva on vilahtanut jo aiemminkin täällä. Piti laittaa uudestaan ja kehua tätä 'nimeä en muista' kesäkukkaa. Kesti koko kesän erinomaisesti varjoisella puolella ja rehottaa oikein hienosti. Kastelu oli mitä oli eikä kukalle tarvinnut tehdä yhtikäs mitään. Tätä hankin ensi vuodeksikin. 

Olen uskollisesti käyttänyt ikkunan alla olevissa koreissa valkoisia petunioita, paitsi juuri tuossa ylempänä varjossa viihtynyt kukka.. Paviljongin sivuissa oli pienikukkaista valkoista petuniaa ja reunoissa murattia. Muratti villiintyikin oikein hienosti ja siirsin sen jo kuihtuneiden petunioiden luota pois, omaan  ruukkuun. Talveksi siirrän sisälle evakkoon. :)

Puutarhailu on kivaa, syksylläkin.

Heiputihei!

ps. Voi ei, taisin innostua uudesta pyykkitelineestä 

pihalla vähän liikaa. Nyt ne siellä roikkuu kaato-

sateessa, 2 koneellista. Huohh. Kannattaisi ehkä 

seurata säätilannetta... EHKä. Mut kai ne selviää?

Huuhdellaan  uudestaan pesuaine-jäämät pois.....