Lauantai

Lauantai on luistelupäivä. Käytännössä tarkoittaa tytsyn kyyditsemistä jäähallille, olemista reipas ja aktiivinen äiti, lumihiutalehameiden jakamista kaikille ryhmäläisille ja harkkojen seuraamista. Not too bad. Edellisenä päivänä olin sopinut äitini kanssa, että haen hänet mukaan harkkoihin, minkä jälkeen suuntaamme kaupungille joulun avajaisiin ja leppoisiin tunnelmiin. No ei mennyt ihan niin leppoisasti. Edellisen illan kävelin ympäri kotiani pieni huutava paketti sylissä. Lopulta kun se nukahti, tein kahteen asti joulukortteja. Don't ask why! Jonkunsorttista terapiointia se on. Aamulla oli olo melkoinen. Hain äitini, suuntasimme jäähallille ja kaikki ok. Kaupungilla sitten se alkoi. Se (nätisti sanottuna) ärsytys. Lapsi huusi vaunuissa ja kaupungilla hengailusta ei ihan tullut sitä, mitä piti. Joulufiilis oli olematon ja älyttömät jonot jokapuolella vaan ahdisti. Ajattelin, että ruoka auttaa aina. Lapsen nukahdettua vaunuihin halusin ehdottomasti äitini maistavan erään tietyn kahvilan salaattia. Jonotimme, jonotimme ja jonotimme. Lopulta kun oli meidän vuoro tilata, saimme vastaukseksi ettei meillä ole tänään minkäänlaisia salaatteja KOSKA puutarhalla oli ollut liian kylmä ja salaattien toimitus ei onnistunut. Mitä hittoa? Sanoin, että olisitte käyneet ostamassa salaatit paikallisesta marketista. TAI edes merkanneet  pahoittelunne tiskille johonkin lapulle, että sen näkee heti eikä tarvisi jonottaa koko päivää.. No ihan sama.. siinä, näinkin "isossa" asiassa se lopulta naksahti ja kotiin oli päästävä - HETI!  Olo parani vasta kotona. Onneksi äitini otti vanhimman lapsen yökylään  ja mä sain seuraa toisesta "YH" äidistä. Phuuhh. Hei, enhän mä oo ainut, jolla naksahtaa joskus ja ei mistään? 

 

Äiti taitaa olla vähän väsynyt.

PS. Tiedän hyvin, että mulla ei ole hätää. 

Tiedän hyvin, että HALOO! Mutta silti, 

naksahti vaan ja saa naksahtaa, jos nak-

sahduttaa! Joten... ggrr-bbrrr-ssshhh... 

Ja just tälle ihanan mummon vanhan vanutäkin päälle aion köllähtää, JOS lapsonen ihana antaa..  Mutta siis se täkki on ihanuus. Miksei äitini tajua antaa mulle omaa vanhaa vanutäkkiäni lainaan? Jotta saan sen laitettua toiselle sohvalle ja meidän olkkari olisi SO ihanan Soviet Union cool!  :)

Että sellainen viikko

 

 

 

...Mä en sit tajua, kirjoitin pitkät litanjat afro-kuulumisiamme ja tallensin tuonne teksteihin..ja phuuhh.. Gone with the wind. Grrr!  Ärsyttävää! Takana melkoinen viikko, minkä kuvaileminen nyt ärsyttää niin paljon, etten jaksa. Mutta, oli hyvä viikko! Juhlittiin 35-vuotiasta miestäni moneen otteeseen. Perinteisesti ja vähemmän perinteisesti. Yllätettiin isi moneen otteeseen. Tanskan vaari ja veli sisään keskellä yötä, järkättiin iloiset afrobileet ja lahjottiin kuin pientä poikaa. 35-vee sai pleikkarin! Että sillee.. Sunnuntaina juhlittiin isiä koko jengillä päivällisen merkeissä ja lahjoilla.

Nyt on isi työmatkalla ja YH-vanhemmuus käynnissä. Phuuhh, päivä kerrallaan. Muuta en sano, ku 100% RESPECT yksinhuoltaja vanhemmille! 

Täällä oli joulukauden avajaiset.. JOULU... ajatella! Ja eka mini-lumi oli aamulla maassa. IIK!

Tunnelmallista viikonloppua!

kuulumisia

En tiedä, miten kuva liittyy tähän postaukseen. Jos vaikka sillä, et toi pikku-heppu tuossa pimputtelee soittimellaan. Esikoisen kohdalla päätimme, ettemme hanki/toivo soivia leluja. Niitä ei juurikaan tullut, mutta tytön kiinnostus niihin oli/on suuri.  Pojun kohdalla emme tehneet päätöksiä ja soivia tulee. ÄÄK! Olisi ehkä pitänyt, kaameat äänet monessa niistä.

Arki rullaa kiireellä. Edessä mieheni 35-veet ja uhh sitä salailun määrää. Toivottavasti jotain kivaa tuloillaan. Mitä? Siitä sitten enemmän myöhemmin...Mutta hitsin kiireisenä pitää, kun kaiken touhuilun pitää ajoittaa miehen ollessaan poissa.

Joulukin on mielessä. Suuntaamme Tanskan mummoloihin. Monta järjestelykysymystä päässä. Meillä taitaa käydä pukki muutamaan otteeseen. Tanskan pukki Tanskassa ja Suomen pukki sitten palattuamme Suomessa. Neuvosto-Eestissä juhlimme uutta vuotta ystäväperheen kanssa, jolloin pukki/ näärivana kävi ilahduttamassa lahjoillauuden vuoden aattona. Oi niitä muistoja. jengiä oli ja iloa riitti!

Joulukorttitehdas on lakossa tämän viikon ajan. Jatketaan ensi viikolla, jolloin alkaa n.2-viikon pituinen yksinhuoltajuus mieheni työmatkan takia. Taidan arvostaa toista taas vähän enemmän sen ajan jälkeen.

Nyt...pyllyn pesuun ja nurkat puhtaammaksi, ei kuitenkaan liian puhtaaksi, ettei mies käy epäilemään jotain..

By the way, IIIIK mikä päivämäärä! Vois mennä taimisiin, jos ei jo olis? Vai onko sillä nyt väliä...

Hyvää 

viikonloppua!

8-vuotta

...yhdessä. Alku oli "vähän" monimutkaista, mutta ihanaa. Hankalaa ja haasteellista. Antoisaa ja NIIN erilaista. Nyt ollaan tässä ja NIIN normaaleja.  En vaan aina tiedä, onko se hyvä juttu. Mutta sen tiedän, että yhdessä on hyvä olla.

Teimme kaiken väärässä järjestyksessä, mutta se sopii meille. Näin on hyvä. Me ollaan aikas kiva jengi ja tää jengi menee eteenpäin.

Viikonloppuna oli mieheni vuoro järkätä tekemistä vuosipäivän juhlimista varten. Meillä juhlitaan siis molempia, seurustelun vuosipäivää & hääpäivää! 

Lyhyesti: Kaikki siis mulle yllätyksenä. Taas.

Kohde: Helsinki.    :-)

Mies oli järkännyt ihanan majoituksen Helsingin keskustan hotellista.   :-)              (Kiitti ystävälle!)

Lounas ystävien kanssa.   :-)

Yhdessä hengailua kahdestaan.   :-)

'FORK' show Helsingin Casinolla + illallinen.    :-)     (Suosittelen!!! Mainio show!!)

Erityisen ihanaa teki siitä se, että mies oikeasti joutui miettimään, mistä minä tykkään. 

Ja minähän tykkään  ja tykkäsin. Ja mitä parasta, hän itsekin tykkäsi. 

Eli, yhteenveto - Ihana viikonloppu! Helsinki on kiva! Aika rakaskin. 

Ja lapset oli hyvässä hoidossa..   Honey, milloin taas?

Mun piti postata ihmisten juhlapukeutumisesta. Mustaa-mustaa ja mustaa.  Mitä oli itsellään päällä? Mustaa-mustaa-MUSTAA! Great, SO colorful! Nonniiinn..MORO!

 

 

 

 

 

Tiedän, huono kuva.. MUTTA heppu oli melkoisen vauhdikas! FORK siis.. Menkää katsomaan!

PS. Onko silloin bloggaus-riippuvainen, 

jos miettii bloggausta, kun on viettämässä 

laatuaikaa rakkaan kanssa? ÄÄK! No vastustin. 

Sitä bloggausta ei tullut. EIkä tule. Inspis meni 

enkä siis IHAN ole riippuvainenkaan...vielä.

6 kuukautta sitten...

...tapasin pojuni ensi kerran. Kaikki oli uutta ja myllertävää.

Tutustuimme ja rakastuimme. Hän on NIIN yksi meistä -

meidän perheestä. Luulin, että kun äitiys on koettu jo ker-

ran, sitä tietää mitä se on. Olin väärässä. Se on aina erilais-

ta, ainutlaatuista - ihanaa ja kamalaa. Ihanaa on se katse ja

suuri hymy aina heti herättyään aamulla ja 100 kertaa päiväs-

sä. Kamalaa on se murhe, huoli ja pelko, jos kaikki ei meni-

sikään hyvin. Hän on opettanut elämään just nyt. Se on opet-

telua vielä, mutta ollaan jo edistytty melkoisesti. Äidiksi tule-

minen on ihmeellistä. Olen onnekas, kun saan olla äiti. Ei, en

ole unohtanut sitä kipua ja tuskaa odotusaikana. Se on vaan

siellä takana - jemmassa muiden kokemusten kanssa. En

vaihtaisi pois! Vaikka joskus mietinkin, millaista olisi elää

ilman vanhemmuutta.. Tässä ollaan ja kaikella on tarkoituk-

sensa. Poikani, toivon elämääsi onnellisuutta, hyvää terveyt-

tä ja tasapainoa! Toivon, että teet hyvää ja tuot hyvän mielen

muille! Toivon... toivon... toivon, että kaikki menee hyvin.

*sniiff*

5.11.2011

Noah, 6 months

*---------------------------------------------------------------*

Tämä postaus on ajoitettu.
TAI piti olla, muttei toimmut... (6.11.2011)


Tähän aikaan pojumme

on ystäviemme hyvässä hoidossa
(joo, kyllä uskallamme jättää pojun hoitoon/ yökylään 6kk iässä)
ja me mieheni kanssa olemme jossain
(ei mulle vielä tietoa?!?) juhlistamassa mei-

dän 8-vuotta yhdessä oloa. Not bad, yeah?

Onnea meille ja onnea siule - pojumme!

*------------------------------------------------------------*

viikonloppuja ja...

Juhlistamme mieheni kanssa 8-vuotta yhdessäoloa. 

Nyt oli miehen vuoro järkätä ohjelma.  Lapset hoitoon

ja auto kohti... en tiedä mitä. selviää sitten. Edellisinä

vuosina olemme olleet Fiskarsissa, Tampereella ja Porvoos-

sa. Jännää. Kivaa. Tekee NIIN hyvää, vaikka oikeasti tyk-

käänkin hirmuisesti olla kotona. Home sweet home.

Viikon vanhat 'muuten vaan' kukkaset mieheltä vetävät

viimeisiä. Siltikin ihan ihanat. Nuhjuuntuneet oksat pois

ja muutama päivä lisää kauneutta...

 

No sitten, on roikkunut yks DIY projekti - kynttilänjalat.

Koska meidän piti laittaa pöydäksi vanha nuhjuinen ovi,

niin pöydälle piti saada kivat kynttilänjalat + kynttilät. 

Niitä meillä ei tietenkään ollut valmiina, mutta kirpulla oli. 

Ihanat, punaiset vaan. Askartelu-paskartelu kamaa hankkies-

sa löytyi paikallisesta tiimarista lisää, ihan kivat nekin, mut-

ta turhan maalaisromanttiset harmaina.  Maalia pintaan ja 

tadaaa!!! No ei ihan, mutta melkein. Eli  valumakohdat ei

tietenkään ole jaksettu hioa pois, koska hiomapaperi on jos-

sain.. ja maalin tarttumisessa on hieman haasteita. Eli 1 ker-

ros maalia lisää ja sitten.. Mutta anyway, yhteensä 7,-  + 

tilkka maalia. Not too bad! Eihän?

*

ennen

 

 

*

 

jälkeen

Ja hui kauhistus, kuvat ilman minkäänlaista stailausta... ääk!

*

Joulukortteja varteen on kopioita karttoja. Tekeminen

jotenkin hidasta vaan. Ensi viikolla mielessä lähinnä

mieheni 35-veet. Joulukuvioita on pyöritetty ja pää-

tökset tehty. Onneksi Norwegian lentää ja halvalla ja

vie meidän pesueen Tanskan mummoloihin. Näin täl-

lä kertaa. Tytsy haluaisi nähdä tanskalaisen pukin, on-

nistuukohan?  Toivottavasti. Sitä ennen monenmoista

 ja melkoisesti. Mm. 11 päivän pituinen yksinhuoltajuus.

Miehen työmatkan ajan. Nyt.. bye-bye.. See you later!

Leppoisan ihanaa viikonloppua! 

Ehkä törmätään jossain? Ehkä ei.

*  *  *

Sottapytty

No voihan *piiip*, mitä hommaa tämä syömään opettelu on. 

Koko talo vauvan ruoassa ja... plääh, valitanko minä? 

Valitanko, että joudun syöttämään tuota suloisuutta? 

*Nöyrtyy*

No en vaan oikeasti muistanut, että homman opettelu

kestää noin pitkään (ainakin tässä tapauksessa), eikä

touhu ole ihan yhtä siistiä kuin esikoisen kanssa. Joo-

joo, kaikki lapset on erilaisia. Huomattu ollaan. 

ja PS 

  Kyllä, ruokin pojua keittiön pöydällä dumbo-bumbo

tuolissa just sillee, miten ei keskustelupalstojen mukaan

saisi tehdä. Homma nyt vaan on muulla tavoin vielä han-

kalampaa ja minä uhoan...

Tieto

Tosi pimeää. Poltan kynttilöitä. Poju tuhisee kehdossa.

Neuvolassa käynti. 6kk, 7660g, 66,5cm. Rauhallinen 

poju. Hymy sulatti neuvolatädin sydämen. Hyvin kasvaa.

Puhelu lastenklinikalle taas. Vihdoinkin aika leikkauk-

seen - 24.1.2012. (Varmistetaan vielä tammikuun alussa.)

Samoihin aikoihin, kun ystävän pitäisi synnyttää. Hitsit, 

NIIN elämää.. repivää ja pelottavaa. Jatkan mantraa:

kaikki menee hyvin - kaikki menee hyvin - kaikki menee hyvin!

Nyt se on konkreettista. Sitä tietoahan mä toivoin. Sain.

Kyyneleet. Pelko. Kauhukuvat. Totunhan tämän tunteeseen?

Varataan paikka Ronald Mc Donald talosta. Phuuhh.

Arjen suunnittelua. Joulua Tanskassa? Tytsyn syn-

tärit tammikuussa - kunnon kaverisynttärit, kun viime 

vuonna jäivät äidin huonon voinnin takia väliin. Opin-

tojen jatkaminen. Mistä aika? Mistä energia? Ja sitten

se töihin paluu. Ihan tarpeeksi mun päähän ja sydämeen.

Kaikki menee hyvin - kaikki menee hyvin - kaikki menee hyvin!

askartelu-paskartelu, väsääminen tai mitä tahansa

Puolet olkkarista on vallattu. Korttipajan järjestys ja luovuus on

käsillä kosketeltavissa. Monta on jo tehty, hyvin monta vielä teke-

mättä. Monta juttua päällekkäin. Niin tyypillistä minua, epäjärjes-

telmällisin tyyppi olen. Voi niitä, jotka joutuvat elämään sen kanssa.

 

Tässä siis mennään ja eteenpäin on mentävä. See you!

Nyt siis lenkille lapsukaisen kanssa. Koska kunnon äiti

ulkoilee säännöllisesti, eiks niin? Eikä unohda itseään 

paskartelujen ääreen. Let's go - marraskuu, täältä tullaan...

juhlittiin

Vietimme halloweeniä ystäväni kotona viime lauantaina.

Jenginä lapsia ja aikuisia puettuna rinsessoiksi, piruiksi,

merirosvoiksi, noidiksi yms.. Koti oli koristettu teeman 

mukaisesti ja ruoaksi söimme  paljon hyvää ja ruman pe-

lottavaa. Viihdyimme seuraavaan päivään asti ja maailma 

parantui ainakin vähäsen.... Sunnuntai menikin toipuessaan.

Tämä olikin elämäni ensimmäinen halloween. Not too bad.

Ehkä joskus taas. Kivaa varsinkin tähän synkkään ja pimeään

aikaan. Kaikki juhlat niin tarpeellisia. (Meillä niitä riittää nyt

marraskuun aikana..phuuhh..) Eli yksi juhla takana, 5 edessä.

Alla vielä halloween ihanuutta. Kattaus monipuolistui illan

aikana aika radikaalisti ja ilahdutti aikuis-juhlioita melkoi-

sesti. Pöydältä voit löytää kaiken Halloween juhliin tarpeel-

lisen tuttipullosta hiusharjaan, Drakulan hampaista aikuisten

virvokkeisiin. Että näin tyylikkäästi juhlimme me.  :-)  Kiitos!