Mun kalenteri on niin täys muistiinpanoja, etten löydä sieltä
sitä tärkeintä. Mun pää on niin täys asioita, etten löydä sieltä
sitä tärkeintä. Muutama päivä sitten tuli itku, kun säikähdin
ihan, etten muista asioita. Olen aina ollut vähän huonomuis-
tinen, mutta nyt oli tilanne jo pysäyttävä. Jos tämä on nyt jo
tällaista, niin miten on asian laita eläke ikäisenä? Pelottavaa.
Olen ollut tosi väsynyt. Pinna on kireä ja uupumista on ilmassa.
Monta rautaa on tulessa, ja kaikista poden jonkunsorttista syyl-
lisyyttä. Pahiten on nyt tämä koulun loppuun saaminen.
Hävettää. Nolottaa. Itkettää. Ja vaikka kuinka monta
kertaa on käyty läpi: "Toimi nainen, TEE SE!"
Teen, mutta se edistyy niin turhauttavan hitaasti.
Paja on tuonut paljon iloa, mutta myös jännitystä, kysymyksiä
ja epävarmuutta. Ei ole helpoksi tehty nämä yrittäjyyden kou-
kerot, maahantuonnit ja tullit. Jep-jep. Olen kohdannut niin
ihania ihmisiä pajan matkan varrella ja Taideruukki paikkana
on mitä inspiroivin. Olen onnekas, olemme onnekkaita.
Viime viikon puolessa välissä olin niin uupunut. Jo herätessään
aamulla olin valmis jo iltaan ja seuraavaan yöhön. Pakotin len-
kille - yksin tälläkertaa. Itku kurkussa otin ensimmäiset juoksu-
askeleet ja juoksin ja juoksin ja juoksin. EN pysähtynyt, koska
käyntiin lähteminen olisi ollut raskaampaa kuin itse juokseminen.
Juoksin mun vanhan lenkin - 5km. Ero on vain entisestä +15kg.
Phuuuh. Korvissa soi mieheni musat ja täytyy sanoa, että
Boccelli ja Rammstein jopa toimivat. Viimeisin itku tuli kun
Kari Tapion "Olen suomalainen" kävi soimaan. Itkin Kari
Tapion poislähtöä (ei ollut mitenkään lemppareitani, mutta
lähtö kosketti silti) ja itkin väsymystä, itkin tyytymättömyyt-
tä ja itkin ylpeyttä, että jaksoin juosta. Taisin olla tosi väsynyt.
Koti on tosi rempallaan. EN jaksa. En ehdi. Vieraita on
käynyt vähän, siksi ei ole myös juurikaan siivottu. Sitä
arjen tavaroiden roudaamista paikasta toiseen teen koko
hereillä olo ajan. Matkalla jonnekin, samalla roudaan
jonkun rojun paikoilleen. Uuvuttavaa. Tanskan vaari
toi meille vanhan kaappinsa. Se kuului hänen isoisälleen.
Nyt sille ei ollut enää paikkaa ja se muutti Tanskasta meille.
Siitä en ole varma, että onko sille meilläkään paikkaa, mutta
paikkahan tehdään vaikka tekemällä. Kaappi on korjauk-
sessa. Toivon kovasti, että se on just se ihanuus, mitä ko-
timme kaipaa. Ja en malta odottaa sitä rumsteerausta kun
sille tehdään paikka. (Vaikka tiedänkin, että siitäkin tulee
melkoinen rumba!) Tämän hetkinen suunnitelma on,
että kaappi muuttaa olohuoneeseemme. Mutta suunni-
telmat saattaapi hyvin muuttua matkan varrella.
Syksy on tosi pitkällä jo. Piha on ihan rempallaan. Pajalla on jo
joulujutut mielessä ja ison pinon joulukortteja olen jo sinne tehnyt.
HEEI, jos toivot helpotusta jouluun: voin tehdä joulukorttisi!
Ja tämähän sopii vallan ihanasti tähän uupumus ja väsymyspostaukseen!
Mutta, hihkaise jos... :-) Tilauksia otetaan vastaan!
Kouvolan Kuusankoskella Taideruukissa järjestetään tunnelmallinen
joulutapahtuma itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Tervetuloa!!!
Tiedossa on tunnelmaa, markkinahenkeä ja sitä joulua.
Ennen sitä osallistun muutamiin myyjäisiin. Jee, ne on kivoja!
Näin mennään täällä. Juu, juuri niissä ruuhkavuosissa.
Ja mitenköhän kuvat liittyy asiaan? No siten, että pyrin
silti päivittäin istumaan alas noiden pikkuisten kanssa.
Enkä onneksi ole yksin tässä arjessa.
Meidän siisteys on tällaista. Parempaan emme nyt pysty.
Ja olkoot näin. Ja huom, meillä on useammin kuin usein
huomattavasti epäsiistimpää, verrattuna kuviin.
