Kun astuimme tähän korunvalmistuspolulle, meillä ei ollut aavistustakaan, mistä tässä on kyse. Itseasiassa ei ollut minkäänlaista tarkoitustakaan tai suunnitelmaa edes astua tälle tielle. Niin vain kävi. Homma vaan eteni asiasta toiseen. Vaikka olin aikas innoissaan, en sitä uskaltanut paljonkaan hehkuttaa. Myös ylpeyttä tästä oli jotenkin hankalaa tuntea. Ehkä siksi, että kokoajan oli jotenkin epäselvää, mitä kohti tässä ollaan menossa. Nyt on jo aavistus, fiilis varmempi ja yrittäjyyttä opitaan, tietämystä hankitaan lisää kokoajan.
Alussa (keväällä 2013) väkersin opintojeni ohella muutaman korun kotona. Koruista tykkäsi yks ja toinen ja meille tuli kotiin asti ostajia. Se järjestely ei kauan toiminut ja (alkaen kesällä 2013) meillä oli värikäs ja iloinen korupaja, minkä yhteydessä puoti Kuusankosken Taideruukin kolmannessa kerroksessa. Vanha tehdasmiljöö oli inspiroiva ja tuli rakkaaksi paikaksi tosi nopeasti. Ihan järjetöntä, meistä oli yhtäkkiä tullut yrittäjiä, käistyöläisiä tai jotain sinnepäin. Ja Kuusankosken Taideruukki kuuluu jo aikas vahvasti elämäämme.
Enimmäkseen siellä pajalla olin minä/ Anni. Mieheni Ulf tuli pian hommaan mukaan kun aloitimme tekstikorujen valmistuksen. Lapset roikkuivat ja roikkuvat edelleenkin mukana. Mukana oli hommissa joskus myös ystäviä ja harjoittelijoita, ja onneksi olikin. Se oli opettavaista aikaa. Ja otamme jatkossakin harjoittelijoita.
Keväällä 2014 muutimme uusiin tiloihin Taideruukin sisäpihan puolelle. Puoti laajentui ja koruja valmistettiin lisää. Osallistuimme muutamiin myyntitapahtumiin ja kauppa kävi mukavasti. Toki Taideruukin puolella myynti ei päätä huimannut, mutta jonkunlainen sisäinen usko siellä oli silti. Kyllä tää vielä tästä... Ympärille syntyi uusia yrityksiä, joitain jäi pois. Me jatkoimme. Hullutta tämä kai on.
Kesällä 2014 mukaan hommaan tuli edustaja, joka päätyi tiellemme ihan vahingossa. Yhtäkkiä olimmekin menossa kohti jälleenmyyntiä kauppoihin. Syntyi LITTLEBIT DESIGN. Olimme mukana Forma messuilla (kesällä 2014) ja saimme näkyvyyttä. Uusi vaihde meni päälle ja koruja tehtiin kauppoihin ja myymälöihin ympäri Suomea. Mutta ei kuitenkaan vielä niin paljon, että elantoon asti olisi riittänyt. Opetustyön ohella pidettiin puotia, valmistettiin koruja, pakattiin ja postitettiin.. Ja kokoajan pidettiin silmät auki, mitä ympärillämme tapahtuu. Olimme ihan uudessa maailmassa ja ulospääsy päiväpäivältä tästä oli hankalampaa. Emme toki (ainakaan vielä) tästä pois haluakkaan.
Keväällä 2015 laajensimme tilojen suhteen ja puodin viereen syntyi LITTLEBIT DESIGNin toimisto, tuotantotila ja varasto. Tämä on nyt se, mihin keskitymme. Värikkään puodin pitämisestä emme halua luopua, mutta tilanne elää ja kehittyy. Toivottavasti pysyy pinnalla kuitenkin. Sen verran rakkaaksi se on tullut.
Koko lopputalvi ja kevät meni hioen yrityssuunnitelmia, kannattavuuksia ja mitä ihmeellisimpiä laskelmia. Myönnän rehellisesti, että monta kertaa meni ja menee vieläkin yli hilseen. Onneksi vierelläni on kumppani jonka talousasioiden ymmärrys on vahvempaa sorttia kuin omani. Mulla taas vahvempana se luovuus. Lopputulos - aikas hyvä työtiimi.
Nyt olemme ottaneet suuremman vaihteen päälle ja tällä mennään. Ja toimintasuunnitelmaa seuraaville vuosille hiotaan. Elokuussa 2015 valmistuu 3. mallisto ja osallistumme Ruotsin messuille.
Kaikki ei ole sujunut ihan niin mutkattoman sujuvasti kuin teksti ehkä antaa ymmärtää. Verta ja hikeä plus mooonta tuntia raakaa duunia. Mutta aina on asiat järjestyneet, vaikkei sillä hetkellä ole siltä tuntunut ja usko puuttunut. Jokin silti vaan pistää jatkamaan. Kunnianhimo? Aito uteliaisuus? ..Jokin.
Mukana ovat kulkeneet perheemme, ystävämme ja puodissa hommissa olleet. Piirit ovat laajentuneet ja uusia mahtityyppejä on tullut jengiin mukaan. Yes, iloitsen niistä! LITTLEBIT DESIGN siirtyy kohta loman viettoon..
ILOA!
