Jonkinsorttinen raportti hääjuhlastamme..

Mistä aloittaa?
Ensiksi, Sydämellinen KIITOS ihanista onnitteluista KAIKILLE!!!
Häät (25.7.2009) on juhlittu. Häämatkalla käyty. Kotiin palattu. Ihania uutisia saatu naimisiin menosta ja lapsen syntymästä... Arki koittaa ihan muutaman päivän päästä - työt, koulut, päiväkoti..

Häistä jäi todella erinomaisen hyvä mieli. Kaikki juhlimaan päässeet ihmiset ilahduttivat suunnattoman PALJON ja kortit ja tervehdykset lämmittivät mieltä! Kultuurit sekoittuivat hauskasti (jonkun lasujen mukaan 10 eri kansalaisuutta oli juhlimassa päiväämme!), eestiläiset, tanskalaiset ja suomalaiset perinteet olivat mukana jääjuhlassa. Päivä meni niiin nopeasti. Viikko meni NIIN nopeasti.

Viikko alkoi Eestin matkalla. Haettiin mieheni kanssa juomat ja muut puuttuvat tavarat Eestistä ja kaaso avuksi (koko viikoksi!!! Ikuinen respect ja kiitollisuus!!!). Yhdessä tehtiin monet valmistelut, siivottiin koko talo hääkuntoon, koska osa vieraista yöpyi kodissamme. Ensimmäiset 4 vierasta saapuivat Tanskasta ke:na, seuraavat to:na ja pe:na..loput vasta juhlapäivänä. Viikko oli melkoista hässäkkää, mutta mukavan hauskaa yhdessäoloakin.. (Kysy vaan eestiläiseltä kaasoltani? "haha"!)



Ok, itse asiaan:

Hääjuhlaa edeltävänä iltana olimme kaasojen kanssa leppoisasti. Tapasimme työkavereitteni kanssa ravintola illallisen merkeissä ja siiryimme rauhoittumaan (lue:manikyyrin ja kasvonaamion tekoon). Vettä satoi ja myrskysi yöllä. Aamu näytti jo melko kirkkaalle. Onneksi! Sää oli yksi huolenaihe aamulla herätessämme.. ja sulhanen.. miten hän on jaksanyt sen hässäkän, yöpyihän hän kotonamme, jossa oli melkoinen hulina.

Hääpäivän aamulla klo 11.30 Meikkaajalle. Kaaso meikattiin ensin. Minä vaeltelin edestakaisin. Huomasin, että tien toisella puolella joku pystyttää hääkylttejä, muttei meidän häihin, vaan ihan jonkun muun. Mietin päässäni, että kuinkakohan moni päätyy vääriin häihin? Tulos, VAIN 2.. :D Sitten tulevan morsiamen vuoro. Valokuvaaja (ystävä) saapui mukaan ja siitä alkoi valokuvaajana toimineiden piiiitkä päivä.

12.30 Lähtö juhlapaikalle. Kaikki näytti kauniille ja morsian suuntasi kaason kanssa saunatiloihin tukan laittoon ja pukeutumaan. Jännitys kasvoi ja kasvoi.. Sulhanen ei siis nähnyt morsianta ku vasta seremonian alkaessa. Koitti hetki kun hiljeni, vieraat oli paikoillaan ja morsian odotti rappukäytävässä että voi tulla esille. Se oli piiiitkä hetki se.. Isi odotti morsianta ja ensi näkeminen oli lämmin. Isä kehui tosi kauniiksi ja se tuntui niiin hyvälle. Musat pianolla alkoi soimaan: Craig Armstrong: Glasgow Love Theme. Sen soitti laulamaan ja soittamaan pyydetty Elina Hjelt (olimme 2000-luvun alussa nuorisoteatterissa yhdessä). Musa oli valittu yhdestä lempparielokuvasta ' Love Actually'. Isi saattoi morsiamen saliin, jossa kynttilät paloi, piano-musiikki soi, se tärkein siis sulhanen odotti morsianta ja koko juhlaväki ja vihkijä.. Jännitti, mutta samalla tuntui niin uskomattoman hyvälle.

Siviilivihkiminen oli siis juhlapaikalla, vain toisessa salissa, kuin loput juhlasta. Seremonia oli englanninkielinen, melko lyhyt mutta tunteellinen ja itsetekemämme (lue: googlaamalla). Seremoniaan sisältyi puhetta elämästä ja rakkaudesta ja sen merkityksestä, laulua (1. John Denver: Annie’s song, 2. Jason Mraz: I’m Yours), Kaason tärkeät sanat ja meidän valaat. Itku tuli kummallakin, itselläni useammassa otteessa. Ja lopussa se ilmoitus -> Morsian sai uuden sukunimen..

Seremonian jälkeen oli onnittelut pihalla ja tervetuliaismalja. Vieraiden näkeminen kasvotusten tuntui ihmeelliselle ja jokainen hali tuli kyllä koko sydämestä. Maljojen jälkeen aviopari suuntautui Kuusankosken paperitehtaan tehdas-alueelle kuvien ottoon ja muu juhlaväki tutustui toisiinsa (ja mitä kaikkea ne tekikään, mistäs mä tiedän?) ja leikki..kai?

Kuvien ottaminen onnistui leppoisasti hassutellen (niinkuin aiemmassa postauksessa huomaat!). Sieltä palattuaan meidän yllätykseksi koko hääväki oli kokoontunut juhlapaikan pihalle ja kuljimme riisissateen läpi omille paikoillemme. Juhlapaikka näytti kauniille ja kaikki juhlajärjestelyt sujuivat moitteettomasti (Kiitos Kuusankosken Koskela!!!). Rento juhla sai nyt virallisesti alkaa ruokailun, puheiden, leikkien ja kilpailujen merkeissä. Morsiamen ja kaason valkkaamat viinit saivat kiitosta ja ruoka maistui. Saimme ihanan tunteellisen tervehdyksen Malawista videopätkän merkeissä. Arvaa, tuliko TAAS itku ja suunnaton kaipuu?

Tanskalaisen hauskan tavan mukaan toimittiin seuraavasti: Aina kun jompikumpi morsiusparista poistui juhlasalista (esim. WC:hen), kaikki saavat suudella saliin jäännyttä osapuolta. Tapa aiheutti melkoista hilpeyttä! :D

Kaaso ja hänen miehensä vetivät ohjelman läpi finglishillä.. :D (Respect ja ikuinen kiitollisuus säilyy...) Valokuvaajina toimivat ystävät ja mitä mainioimmat valokuvaajat (MAINOS!!!!) Mikko Rissanen & Maarja Kotkas. On muuten erinomainen idea, kun on 2 ns. virallista kuvaajaa.. :D

Ohjelmaa oli monenmoista. Huutokaupassa myytiin morsiamen taide-tekeleet polttareistaan. Ja "rahaa" tuli!!! :D

Kakut syötiin ja baari (alko- ja karkki) avattiin. Bändi soitti musaa taustalla. Bändinä soitti Mr Wife niminen bändi. Erinomainen!!!! Oli häätanssin vuoro. Vieraat kokoontuivat tanssiparketille ympärillemme(käsikädessä) ja siinä se oli, häätanssimme (harjoittelemattoman tunteellinen) "Stand by me". Tanssin aikana ihmiset tulivat hitaasti lähemmäs ja lähemmäs, kunnes tila jäi tosi pieneksi. Jotain oli tapahtumassa: 2.Tanskalainen tapa. Miehet nostivat sulhasen ilmaan, ottivat kengät pois ja leikkasivat sukat!!! Se aiheutti hilepyttä kaikissa muissa paitsi 3,5-vuotiaassa tyttäressämme, joka luuli että isin varpaat leikataan! Näin ei kuitenkaan tehty.. Juhlat jatkuivat tanssin pyörteissä ja tunnelma muuttui illan mittaan vieläkin rennommaksi. Oli suomalaisille tuttuja tapoja (sukkanauhan ja kimpun heittoja).. Kimmpuna oli kuitenkin 15 valkoista ruusua sidottu vihreällä nauhalla, minkä avasin salaa, jotta heittokukan saisi mahdollisimman moni ja heitin yllätykseksi kohti toiveikkaita naisia. :D Huomasin, että juhlan aikana itse en juurikaan ehtinyt syömään ja/tai juomaan, syystä tai toisesta.. Hääjuhlassa viihdyimme tanssien n. klo kahteen asti, jolloin poistuimme (kävellen!) kahdestaan hotelliimme. Kävelymatka oli tunnelmallista fiilistelyä uuden AVIOMIEHENI kanssa. Hotellissa odotti kipollinen mansikoita ja shampanja..

Häitä seuraavana päivänä söimme yhdessä osan samaan hotelliin majottuneiden häävieraiden kanssa aamupalaa ja yhdessä menimme kotiimme jossa oli sovitusti brunssi osalle vieraitamme. Yllätykseksi kuljimme taas riisisateessa.. Selvisi myös että kaasot ja osa häävieraista olivat jatkaneet juhlia melkoisen myöhään pihallamme?!? :) Höppänät!! Brunssi jatkui hyvästien merkeissä pihallamme, nauttien sulhasen isän (+apureiden) tekemästä brunssista ja rennosta yhdessä olosta. Morsiamen tukka leikattiin lyhyeksi!

Uuhh.. Tunteellinen viikko.. IHANA viikko. Kiitos jokaiselle mukana olleelle, jokaiselle joka on tukenut, auttanut tai jonka kanssa olen saanut jakaa tämän.. KIITOS!


ps. Pahoitteluni sekavasta kirjoituksestani. Ehkäpä se kuvastaa myös sekavan ihanaa onnen tunnetta..