Heipat täältä hissukseen eläjältä. Tämä ei ole kai ikinä katsonut telkkua niin paljon ja köllötellyt sohvalla kuin viime viikon aikana. Elävien kirjoissa ollaan, mutta kippurassa. Prisma-reissu eilen tuntui ja kovasti. Tänään otettiin masustani 22 klipsua pois. Kirpaisi. Antibioottikuuri on purrut hyvin ja tulehdusarvo laskenut normaaliin. Kävelin tänään vesisateessa tytsyn kanssa muskariin, ja n.200m matka oli melkoista taistelua. Uhh. PAKKO päästä liikkeelle!
Jotain jännittävääkin tapahtumassa. Huomenna saadaan remppasedältä tarjous makkarin rakentamisesta. Toivon NIIIIIIN, että homma lähtisi siitä pyörimään ja vielä tämän vuoden puolella meillä olisi valoisa makkari.
Tänään tuli puhelu Malawista, ihan hyvä sellainen. Kuulumisia vaan. Aina kun puhelua tai viestiä sieltä tulee, ensiksi on se pahin mielessä. Se pahin, että jollekin ystävistämme olisi tapahtunut jotain. Ei ollut tällä kertaa. Onneksi!
Ohh, koti on kaaoksessa. Kunpa joku siivoaisi! Maljakoissa on kukkia, IHANIA! Ystäviltä ISO kimppu, minkä toi lähetti ja toipilas purskahti itkuun. Toisen jätti ystävä oven taakse, kun olin hetken poissa kotoa. Kolmannen kimpun toi mieheni, tosin kukat käski ostaa mieheni isä ja kasan lehtiä - tekemistä toipilaalle. Itkut tullut täs moneen kertaan, ihmiset huolehtivat.
Kyl tästä selvitään, hissukseen vaan mennään..
Kiitos kommenteistanne!!!
4 comments:
Oi että, kukkia kotiin kannettuna! ihanaa, olet kyllä ansainnut. Hyvä, että näyttää jo tilanne valoisammalta, samoin makkarin osalta. Jännää! :) Ihana tunne se odotuksen tunne, kun jotain alkaa tapahtumaan..
Tuli noista kukista mieleen, että olen saanut yhden kimpun elämässäni lähetiltä, ja se oli synnytyssairaalaan ystävältä. Mäkin pillahdin silloin parkumaan :,)
Toivottavasti tänään ei sada kuten eilen!
Paranemisia!
Ihanaa kun ihmiset tuovat kukkia.
IHanaa että sua on muistettu, se auttaa paranemaan.
Piti vielä sanoa noista hoitajista. On sellaisia joiden ei pitäisi olla lähelläkään sairaalaa ja kirurgeja myös. Mun kirurgin huolimattomuuden ja ylimielisyyden takia mä jouduin kärsimään. Eikä koskaan edes anteeksi pyytänyt hurjista virheistään. Mun olis pitänyt tehdä valitus...ei ollut voimia.
Mutta ne huonot yöhoitajat...niitä mä pelkäsin. Aina jännitin kuka vuorossa, sillä silloin tiesi miten helvetillinen yö olisi kipujen kanssa tulossa. Ne ei antanut tarpeeksi lääkettä, eivät auttaneet vaikka veret tuli mahasta sängylle ja pitkin lattioita. Olin pyörtyä kun käsi kävelemään vessaan ja kaaduinkin vierustoverin sänkyyn ja hän sai mut kiinni.
Siltikin piti PYYTÄÄ että vaihtaisi puhtaat lakanat kun olivat märät verestä.
Ja lääkärille kun tuosta kertoi, oli kuulemma unta. Ei se haava voinut vuotaa niin paljon...ei niin. Näin vain unta.
Jotain Tammisaaressa mun tapauksessa peiteltiin. Jotain meni niin väärin. Hoitajat kertoivat etteivät ole koskaan nähneet mitään vastaavaa sappileikkauksen yhteydessä...
Ja mä en tehnyt valitusta. En tiedä olisiko voimia vieläkään...
Voi, pikaista paranemista!
Post a Comment