19.11.11

Lauantai

Lauantai on luistelupäivä. Käytännössä tarkoittaa tytsyn kyyditsemistä jäähallille, olemista reipas ja aktiivinen äiti, lumihiutalehameiden jakamista kaikille ryhmäläisille ja harkkojen seuraamista. Not too bad. Edellisenä päivänä olin sopinut äitini kanssa, että haen hänet mukaan harkkoihin, minkä jälkeen suuntaamme kaupungille joulun avajaisiin ja leppoisiin tunnelmiin. No ei mennyt ihan niin leppoisasti. Edellisen illan kävelin ympäri kotiani pieni huutava paketti sylissä. Lopulta kun se nukahti, tein kahteen asti joulukortteja. Don't ask why! Jonkunsorttista terapiointia se on. Aamulla oli olo melkoinen. Hain äitini, suuntasimme jäähallille ja kaikki ok. Kaupungilla sitten se alkoi. Se (nätisti sanottuna) ärsytys. Lapsi huusi vaunuissa ja kaupungilla hengailusta ei ihan tullut sitä, mitä piti. Joulufiilis oli olematon ja älyttömät jonot jokapuolella vaan ahdisti. Ajattelin, että ruoka auttaa aina. Lapsen nukahdettua vaunuihin halusin ehdottomasti äitini maistavan erään tietyn kahvilan salaattia. Jonotimme, jonotimme ja jonotimme. Lopulta kun oli meidän vuoro tilata, saimme vastaukseksi ettei meillä ole tänään minkäänlaisia salaatteja KOSKA puutarhalla oli ollut liian kylmä ja salaattien toimitus ei onnistunut. Mitä hittoa? Sanoin, että olisitte käyneet ostamassa salaatit paikallisesta marketista. TAI edes merkanneet  pahoittelunne tiskille johonkin lapulle, että sen näkee heti eikä tarvisi jonottaa koko päivää.. No ihan sama.. siinä, näinkin "isossa" asiassa se lopulta naksahti ja kotiin oli päästävä - HETI!  Olo parani vasta kotona. Onneksi äitini otti vanhimman lapsen yökylään  ja mä sain seuraa toisesta "YH" äidistä. Phuuhh. Hei, enhän mä oo ainut, jolla naksahtaa joskus ja ei mistään? 
 
Äiti taitaa olla vähän väsynyt.


PS. Tiedän hyvin, että mulla ei ole hätää. 
Tiedän hyvin, että HALOO! Mutta silti, 
naksahti vaan ja saa naksahtaa, jos nak-
sahduttaa! Joten... ggrr-bbrrr-ssshhh... 

Ja just tälle ihanan mummon vanhan vanutäkin päälle aion köllähtää, JOS lapsonen ihana antaa..  Mutta siis se täkki on ihanuus. Miksei äitini tajua antaa mulle omaa vanhaa vanutäkkiäni lainaan? Jotta saan sen laitettua toiselle sohvalle ja meidän olkkari olisi SO ihanan Soviet Union cool!  :)

6 comments:

Katri said...

No olis mullakin jo naksahtanut (tosin siihen ei paljoa tarvita...)! Olihan tuossa jo monta syytä!! Eli älä turhaan soimaa itseäsi. Näitä päiviä on ihan kaikilla. Huomenna on varmaan paremmin. :)

Nonna said...

Saahan sitä olla inhimillinen!

Mua naurattaa tuo sun lehtivalikoima sohvalla... =) Siinä sitten rouva köllöttää lukien Postia sinulle -lehteä!

Edellinen postaus oli kulkenut ohitseni. Ihanan näköistä. Kiva viirinauha ja mahtavan kuuloisia ylläreitä!

Tsemppiä sulle yh-aikaan! Ota kaikki apu vastaan! Virtuaalihalaus täältä!

Teija said...

Oi, sulla on jo viininpunainen täkki sohvalla! Mulla on samanlainen mummini vanha, ja oon aatellut ootella pikkujouluun asti, ennenkuin otan esille.. ehkä jo ennen :)

Ja juu, saa räjähtää! Itellä ihmeen pitkä pinna ollut, mut välillä mielessäni kyl jäkätän esim. miehelle aika reippaasti.. ;) Severi ei ylipäänsä viihdy vaunuissa tai kaukalossa hereil ollessaan, ni on kaupoissa kiertelyt jääny entisestään. No kohtapa tuota jo saa istuttaa, niin josko sit viihtyis rattaissa.

Kivaa sunnuntain jatkoa!

Tuula said...

Et ole ainoa, jolla naksahtaa! Itse asiassa tekisi mieli sanoa, että jos jollakulla pienten lasten äidillä joskus EI tule näitä totaalihepuleita, niin kumma juttu sekin... Mulla naksahtelee pienesti päivittäin ja isommasti vähintään kerran kuussa ;)

Ihanan näköinen sohva!

Niina K said...

Hei, sun naksuminen on vielä ihan "normaalia."
Ja hei, sä et yleensä oo lasten kanssa yksin kotona, joten naksuminen kuuluu musta tähän tilapäis kuvioon enemmän kun pakollisena osana!!

Ja kuten tänään puheltiin niin, se on vaan hyvä et sen naksumisen päästää ilmoille..

P.s Taidan laittaa sulle sen kelluvan korkkikäsilaukun tilaukseen.. Haleja ja rutistuksia täältä meiltä!!

anninen said...

Rakkaat, KIITOS!
Selvisimme tästäkin..