Voihan elämä!

!"¤#"&!/#(!=!?#&#"%!&!¤#¤%  !!! 

Ottaa niin päähän! Surettaa. Itkettää elämän epäreiluus. Lähipiirissä on  surua ja elämän rajallisuus on läsnä hyvin vahvasti. Joka kerta kun puhelin soi, pelon tunteet valtaavat sydämen. Eihän  toisesta ihmisestä voi vaan luopua? Sanoa heipat ja se on moro? Mitä sanoa viimeiseksi? Miten pitää itsensä kasassa?  Miten olla vahva kun lohduttaa toista?

Oi miten?

Miksi?

Ensi viikko tulee olemaan raskas. Raskas meidän läheisille, raskas itselleni. Ennen sitä kaikkien meidän neljän pitää parantua - flunssa on iskenyt jokaiseen. Nyt  ihmelääkkeen  hakuun - miten parantua flunssasta kahdessa päivässä? Kaikki vinkit otetaan vastaan!

Lauantaina on kauan odotettu 'Disney on ice', tytsyn  NIIN lemppari. Ollaan käyty jo monena  vuonna (3), ja joka kerta hän on tykännyt hirmuisesti. Siitä sitten syntynyt jo perinne. Ja onkin tosi tarpeellista saada tähän  surun keskelle vähän kevyempää matskua.. Sunnuntaina lennämme mieheni perheen luo. 

Nyt se alkoi!

Tänään, tasan klo 11:00 kävelin sisään outoon rakennukseen.

Viehättävään sellaiseen tosin. Huoneessa oli monta keski-iän

jo ohittanutta naista, yksi herrasmieskin (teki muuten kukk o-

pillejä!) ja he toivottivat tervetulleeksi. Kansalaisopiston ke-

ramiikan kurssi alkoi vihdoinkin. Se alkoi hyvin. Tunsin taas

sitä mahtavaa fiilistä, kun tekee itse jotain. Tädit oli hirmuisen

ystävällisiä. He juttelivat kaikesta maan ja taivaan väliltä, 

juorusivat jopa. Huomasin hymyileväni monta kertaa heidän

jutuilleen ja miettiväni, että tuleeko minustakin heidänlainen

joskus? He nauttivat hetkestä. He olivat helppoja. 

(Kuvitelkaa muuten minut istumaan heidän joukkoon?)

Kylmä savi lämpeni käsieni käsittelyssä.  Se tuoksui niin

hyvälle. Kahden tunnin tulos: 2 kippoa. Tiedättekö semmoi-

sia hyvän fiiliksen kippoja. Odottakaa vaan, kunhan pääsen

vauhtiin. En malta odottaa seuraavia kertoja - nähdä tädit ja

pistää sormet saveen. This is something for me!

Ainutlaatuinen ja tärkeä... minunlainen.

T.Sabon rannekoru on vilahtanut täällä aiemminkin.

Aikaa on mennyt eteenpäin ja Sabo on kehittynyt ja

monipuolistunut. Se on muuttunut ihan omanlaiseksi 

- minunlaiseksi siis. Siitä on tullut tosi rakas. Ja laskes-

kelin, että puolessa vaiheessa kehitystä ollaan. Hilusia

mahtuisi mukaan enää samanverran, mitä siinä jo roikkuu.

Ihan jokaiseen välikköön en hilua halua tunkea. Tykkään,

että olen kiinnittänyt hilut aikajärjestykseen (alkaen vasem-

masta reunasta). Korun sain ystävältä lahjaksi pojan syn-

tymän kunniaksi. Ja se on tehnyt mieheni elämän NIIN 

helpoksi.   :-)  Viimeisin hilu oikealla on työkavereiltani. 

Sain sen läksiäislahjaksi ja muistoksi yhteisestä ajasta 

(6-vuotta!).  Vilauttelen täällä muitakin lahjoja viime 

ajoilta.. omia ja muiden. Muutamaan haasteeseenkin

toivon löytäväni fiiliksen vastata. Bye!

Haasteeseen vastaamista x 2, mutta VAIN pintaraapaisuna...

Sain Olivialta ja Katilta haasteet. KIITOS!

Haaste menee näin: 

  kerro 11 asiaa itsestäsi 

  vastaa haastajan esittämiin 11 kysymykseen 

  keksi 11 uutta kysymystä, jotka esität uusille haastetuille 

 haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa 

 ilmoita heille, että heidät on haastettu

2 x 11 asiaa itsestäni

1.  Huomenna aion lukea kirjan 'Xenophobe's guide to the danes' -kirjan mieheni suosittelemana.

2. Kirjahyllyssäni odottaa kymmeniä kirjoja lukemista. En vaan aina pysty/osaa/jaksa/halua.

3. Unelmoin maalaamisesta, korujen tekemisestä, korttien tekemisestä, väkertämisestä ja keramiikasta. Kaikkea sitä on tiedossa lähiaikoina - ihanaa, eikö niin?

4.  Opettelen syyllisyyden tunteen eroon pääsemisestä. Opeteltavaa on vielä kovin paljon.

5.  Haluan täydellisen nahkalaukun.

6. Suunnittelen juoksevani keväällä taas naisten 10km juoksun. Ei ole ihmeellinen kilometrimäärä, mutta minulle niin tarpeellinen ja itseasiassa välttämätön.

7. Taistelu painon kanssa on haastavaa. En anna sen kuitenkaan latistaa tätä eloa. Täähän on ihan jees! 

8.  Huomaan miettiväni liiankin usein asumisjärjestelyjämme.

9. Toivon löytäväni sen oman paikan työelämässäni lähiaikoina/- vuosina.

10. Sain ystävältäni joululahjaksi 5-vuoden päiväkirjan. Olen kirjoittanut siihen 1.1. 2013 alkaen joka päivä. Ihanuus, minusta.. Eikä haittaa, vaikka joku päivä joskus jäisikin väliin. 

11. Postitiivisuus, rentous, hyvä mieli, koti, lapset 'kaikki järjestyy'  ovat niin IN!

+

1.  Jämähdän aina samoihin ruokiin. Ruoanlaittoon minulla on muutenkin niin ristiriitainen suhde: tykkään ja en tykkää yhtään.  Tykkäisin, että mieheni laittaisi minulle ruokaa...

2.  Muistelemme usein (ja nauramme) 2000-luvun alun elämällemme. Se oli jotain niin erilaista.

3.  Viikonloppuna juteltuamme ystäviemme kanssa kokemuksista Aasian maissa, päädyin tänään tonkimaan kirjoituksiani niiltä ajoilta. Paljon sitä unohtaakin.

4. En ole kateellinen. Iloitsen aidosti muiden ihmisten hyvinvoinnista.

5.  Ajan nopea kulku pelottaa. Tuntuu että aika vaan lentää ohitse ja hidastaminen on mahdotonta.

6. Haluan matkustaa Balkanin maihin ja Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan..ja-ja-ja..  *phuuh*

7.  Hoidan hommat, mutta aina viime tingassa.

8. En siedä pinkkiä väriä (itselläni/sisustuksessa. Muilla ei haittaa ollenkaan!)

9. Rakastan hyvää ruokaa ja sen kyllä huomaa.

10. Elämäni 2 vaikeinta/ ikimuistettavinta tilannetta (lasteni syntymää/ poikani leikkausta lukuun ottamatta) ovat olleet maailmalla: 2 yötä Kalkutan kadulla kodittominen kanssa. Jolloin perhe jonka "kotona" (lue: pahvinpalasella) majailtiin pahoinpideltiin poliisien toimesta, koska ottivat meidät "kotiinsa"...  Ja toinen tilanne: Malawissa kylän klinikan lääkärin luo jonossa malarian lääkkeen haussa. Jolloin meidän edessä jonossa oleva menehtyi silmiemme alla ja lääkäri sanoi meille vaan:  tulkaa jonon ohitse... Mitään ei ole kuitenkaan tehtävissä...

11.   Minulla on korkea kynnys mennä lääkäriin.. Pikkuvaivojen (?!?) takia ei mennä.. VAIKKA pitäisikin.

11 Kysymystä minulle

1. Missä haluaisit olla viiden vuoden päästä?

Läheisteni ympäröimänä, antoisassa työssä ja hyvänä vanhempana... jossain.

2. Mikä oli unelma-ammattisi pienenä?

Lääkäri. (Hahah, saanko nauraa?) 

3. Mitä työtä et missään tapauksessa haluaisi tehdä?

Tiivistahtinen ja tuloksellinen bisnesmaailma ei ole mun paikka. 

4. Lempikorusi?

Sormus vasemmassa nimettömässä. Ja toisena Sabon rannekoru. 

Myös Pilgrimin omenakoru on TOSI mieluinen!

5. Kenet julkisuuden henkilön haluaisit tavata?

Niitä olisi aika monta. Voisin mainita mm. Obaman, Mikko Kuustosen...

6. Jos olisit puu, niin mikä puulaji olisit?

Baobab

7. Mistä haaveilet?

Tasapainosta. Työstä, mikä antaa ja mistä saa...

Täydellisestä kodista. Matkustamisesta. 

8. Mitä toivot ensi kesältä?

Leppoista fiilistä ja yhdessä oloa. Sitä tunnetta, että tietää jo

 vähän paremmin,  mihin suuntaan sitä onkaan menossa. 

9. Paheesi?

Yökukkuminen yksin. (Juuri nytkin...)

10. Mikä on lempihuonekalusi?

Isovanhempieni vanha lääkekaappi. Säälittävä ja rumakin pikku kaappinen, josta vaan ei voi luopua. 

No ok-ok, se 1 ja ainut eames on IHANA! Tulevia merkkipäiviä odotellessa...  ;)

11. Mitä löytyy aina käsilaukustasi?

Kalenteri ja kyniä.

+ 

vielä toiset 11 kysymystä:

1. Lempivärisi?

Mun lapsi kysyy sitä multa viikottain. Oi miksi?  Ei voi olla yhtä lempiväriä! 

Ok, tykkään musta-valko-harmaa yhdistelmästä vaatetuksessa ja sisustuksessa. Tykkään kovasti myös väreistä: punainen, oranssi, vihreä, keltainen... 

Tässä ei ole mitään järkeä!

2. Lempielokuvasi? Miksi?

Eikä tässäkään.. ääk!

My Africa, Love Actually (don't even ask!). Life is beautiful, ps. I love you..

Nyt tää klikkasi IMDb:n sivuille katsastamaan nopsaa ne omat lempparit. 

Ei.. en vastaakkaan mitään. En voisi laittaa yhtä elokuvaa ylitse muiden.

Sanon vain, että repivää draamaa..siitä minä pidän. 

3. Minkä ikäisenä olet tullut äidiksi?

26

4. Mihin haluaisit matkustaa?

Haluan matkustaa NIINpaljon ja niin monen paikkaan. Aiemmin tuossa jo vilahti... Mutta mainitaan vielä ja taas se Malawi. Haluan mennä perheeni kanssa tapaamaan ystäviäni ja nähdä ne nurkat, jossa olimme 8-vuotta sitten... Matka oli jo suunnitelmissa ensi kesälle, mutta-mutta-mutta.  One day....one day again.

5. Miksi bloggaat?

Hyvä kysymys. Kysyn sitä joskus itseltänikin. Mmm.. yksi syy on se, että blogi on paikka minne kirjata ylös (itsellenikin) tunteita/ajatuksia, joihin palaan ajoittain. Kirjoitan myös ystäville ja läheisille, jotka myös osaavat lukea rivienvälistäkin. Tanskan isovanhemmat lukevat ja katsovat kuvia säännöllisesti.. Mutta blogi vei vaan mennessään ja jonkunsorttinen yhteisö tästäkin on tullut. En suunnittele bloggauksia etukäteen ja etenen juuri omien voimavarojen tahtiin. En myöskään pidä mitään tiettyä linjaa. Mutta sen voin sanoa, hauskaa tämä on ja kommentteja on mukava saada. 

Eli se mun genre on juuri se elämänmakuinen sekametelisoppa!

6. Oletko ilta- vai aamuihminen?

ILTA!

7. Mitä uutta haluaisit harrastaa jos mikä vaan olisi mahdollista?

Taidan päätyä aika tylsästi (jos MIKÄ VAAN on mahdollista?!?) käden taitoihin ja valokuvaukseen... No ok, harrastaisin MATKUSTAMISTA ja siitä dokumentointia! :)

8. Millaista toivot elämäsi olevan, sitten kun olet eläkkeellä?

Aktiivista. Voisin harrastaa (käden taidot/ järjestötoiminta/kulttuuri) ja matkustaa, puuhailla iloa tuovia juttuja ja olla se IHANA mummo läheisilleni! :) Toivon että pysyisin terveenä mahdollisimman pitkään ja mulla olisi oma mummojengi..

9. Paras hetki tavallisena arkipäivänä?

Iltasatu tytsylle ja jutustelut siinä ohessa.

10. Mitä juot ruuan kanssa?

Vettä.

11. Mitä tv-sarjoja seuraat?

En seuraa mitään sarjaa säännöllisesti.

*  *  *

Kysymykset sinulle:

1. Mitä tekisit 1miljoonalla eurolla?

2. Kenen kohtaaminen/ millaisen ihmisen kohtaaminen (ei läheinen!)

on vaikuttanut sinuun eniten? Miksi/miten?

3. Onko kaikki valokuvamuistosi järjestelmällisesti tallessa? 

Miten? Miten toivoisit niiden olevan?

4. Jos sinulla olisi jäänyt elinaikaa jäljelle vain vähän, miten viettäisit sen?

5. Jos tunnet sen tunteen, että jonkun ystävän/tutun 

seurassa ei vaan ole hyvä olla. Miten toimit?

6. Paras teatterikokemus?

7. Tunnetko tekeväsi tarpeeksi hyväntekeväisyyttä? Miksi?

8. Millainen kuukausipalkka olisi sinulle sopiva?

9. Elämäsi ainutlaatuisin hetki, johon ei liity sinun läheisesi

 (eli ei lapsen syntymä, omat häät, kosinta tms..)?

10. Se paikka maailmassa, minne toivot aina palaavasi?

11. Oletko onnellinen? 

Haaste menee eteenpäin:

Riipumaton ystävälle, Pialle

Kelorannan Teijalle

Apinalandiaan

Ruusutapetilla-blogiin

Roppakaupallarisuja-blogiin

Lotalle

Sitruuna ja vaniljaa

Oman katon alla Tuulalle

eilen tänään huomenna

jee, susta puhutaan-blogiin

Peikonlehti

Ainon majaan 

Muutkin saa napata haasteen mukaan. Kysymyksiin on aikas kiva vastailla...

Ystävä kylässä ja ajtuksenvirtaa

Istun hämärässä ja hiljaisessa huoneessa ja mietin viikonloppua. Takana siis ihana ja vilkas viikonloppu erään ystävän ja hänen perheensä kanssa. Mietittiin taas sitä, miten kauan ollaan oltu ystäviä - noin 26-vuotta! Ja miten ollaankin pysytty. Se on just sitä ystävyyttä, kun nähdään harvoin, mutta jatketaan aina siitä, mihin jäätiin.. Ihan kun erossa ei olisi ollut lainkaan... Se on helppoa ja se tuntuu hyvälle. Iloitsen kovasti hänen menestyksekkäästä ja näkyvästä urasta ja jännitän tulevia juttuja. Ihanaa, kun joku nauttii niin omasta työstään!

Viikonloppuun mahtui siis mäenlaskua, hyvää ruokaa, pelaamista ja NAURUA, tukan leikkuuta (x3), kirppuilua ja avautumista.. ehkä "pikkuruisen" liian vähän nukkumista, kun vaan PITI jutella ja rupatella, juoruilla ja jakaa..You know! Ja menossa oli mukana 3x 7-vuotiasta pimua, 1x 1,5-vee hyvin vauhdissa mukana pysyvä heppu, 2x miehemme ja me - ystävykset... 

Ihanaa, kun käy vieraita ja vielä ihanampaa kun ne on juuri niitä rakkaimpia...

Kuvat: "Palasia joulusta"

PS. Tervetuloa ystävät kyläilemään!

Viikonloppu

Viime viikonloppuna meillä vietettiin tytsyn 7-vuotis syntymäpäiviä. Kaverisynttärit perjantaina oli menestys.  Tytöt riehuivat kyllikseen. Ja se tärkein: synttärisankari itse oli hyvin mielissään. Lauantaina kävivät lähisukulaiset onnittelemassa ja sunnuntaina ystävät. Tarjottavana suolaista piirakkaa ja salaattia+ lapsille nakki/lihapulla+juustovartaita ja sunnuntaina tansakalinen lounas (=voileipäpöytä). Yritin selviytyä suht helpolla. Olotila oli niin flunssainen, että koko viikko ollaan tässä vielä sairastettu. 

Ihastuttavia lahjoja sai tämä niin iso ja niin pieni tyttönen. Kännykkä, vaatteet, tyttöjen hilut, väritys-ja puuhakirjat, LEGO:t ja nuket sovussa.  Se ehkä kertookin, että tytsy on vielä pieni.. Osa lahjoja vielä vasta postissa tulossa..  :-) 

 2. päivän kakku.

kermavaahto+tuorejuusto kuorrutus+ M&M:s.

pohja: gluteeniton kakkupohja vaaleanpunaisena.

Täyte: marsipaania, kerma+tuorejuusto vaahtoa 

ja mansikka+kermavaahto.

3. päivän kakku

kerma+tuorejuusto kuorrutus +  M&M:s.

Pohja: gluteeniton kakkupohja

Täyte:  gluteeniton valkosuklaavaahto ja

mansikka+vadelma+kermavaahto

Disney animator's collection-nukke oli TOOOOSI mieluinen. Ja niin myös äidinkin mielestä..

Kiitos!

7-vuotias esikoisemme

Hän on niin iso ja pieni vieläkin. Tyttö, joka 

elää kulttuurien sekamelskassa eikä ole moksiskaan 

asiasta. Hän on hyvin tunteellinen ja itku tulee 

helposti. On avoin, utelias ja hyvin puhelias. 

Piirtää kilometritolkulla, "lukee" (ei ihan vielä) 

paljon kirjoja ja leikkii hassuja leikkejä. 

Tykkää pukeutua hameisiin ja mekkoihin, eikä tähän 

asti ole koskaan riidellyt äidin kanssa vaatteiden 

valinnasta. Hän toivoo pääsevänsä Afrikkaan, ja jos 

sinne ei pääse niin Tanskan mummolakin on ihan 

jees...  ;) Hän jännittää koulun aloittamista, vaik-

ka odottaakin innolla. Harrastaa taitoluistelua. 

*

Juhlimme tytsyn synttäreitä ensi perjantaina kaveri-

synttäreiden merkeissä. Lauantaina tulevat lähi-

sukulaiset ja sunnuntaina ystävät. Phuuh, mutta aikas 

ihanaakin! :-) Lahjaksi tyttö saa vanhemmiltaan 

ensimmäisen puhelimen. Arvatkaapas vaan, miten paljon 

sitä on odotettu? Entäs minkälaista keskustelua olemme

 me vanhemmat käyneet? Phuuh, ei ole helppoa ei. Totuus 

nyt vaan on, että tyttö kasvaa ja itsenäistyy. Omia 

menoja tulee lisää. Ennen koulun alkua on aikaa 

harjoitella puhelimen käyttöä. Tämä tyttö kun ei 

ole tietotekniikalla ja muilla sähkövempaimilla 

juurikaan "leikkinyt".. ressukka.  ;)

*

Rakastan iltoja, jolloin luemme satuja sängyssä 

ja juttelemme päivän tapahtumista, luetusta kirjasta 

tai muuten vaan elämästä. Usein keskustelu muuttuu 

hyvin tunnelmalliseksi ja syvälliseksi. Silloin 

pohtii hän syntyjä syviä ja kyselee paljon. 

Muistan hyvin sen odotuksen, enkä meinaa uskoa että 

siitä on jo niin pitkä aika - 7vuotta.  
Joskus mietin, minkälainen hänen elämänsä olisi ollut, 
jos hän olisikin syntynyt toiseen maahan? Pohdimme silloin 

Tanskaan jäämistä, Malawiin paluuta ja Norjaakin. 

Nyt olemme täällä. Ja täällä on hyvä. 

Toivon kovasti, että hänestä kasvaa avoin, suvait-

sevainen, muita kunnioittava ja empaattinen aikuinen. 

Toivon, ettei hänen juurettomuus aiheuta hänelle 

vaikeuksia, vaan ennemminkin herättää uteliaisuuden 
ja kiinnostuksen menneeseen. Toivon, että hän löytää 

sen oman juttunsa, mikä kantaa elämän myrskyjen läpi. 

...Toivon paljon muutakin...

*

O n n e a   

r a k a s !

Ajatuksenvirtaa, tai jotain...

Joulu oli, joulu meni. Oli mieluisa, leppoisa ja lämminhenkinen. Yhdessä oloa, ihastuttavia lahjoja (niistä joskus lisää), ruokaa, pelaamista... Joulukoristeet piti ottaa pois, mutta katsos-katsos.. Ne on vieläkin paikoillaan. Kuusi lähtee huomenna, ehkä... Olin jo ihan kevään "putsauksessa", niin en raaskinutkaan. Se oli se kuusi ja on vieläkin. Tuijotan sitä iltaisin mystisesti.

Työt loppuivat ja arki muuttuu. Tuntuu kummalliselle, muttei pahalle ollenkaan. Asioiden järjesteleminen, paperihommat ja opintojen suunnittelu vie nyt aikaani. Toivottavasti lähtee pian ihan konkreettisesti rullaamaan. Vuoden tavoite: tutkinto! Kävin ilmoittautumassa työttömäksi ja oli muuten jotenkin hämmentävä ja nolo/häpeällinen tunne. Miksi?

'Rakkauden Rasvaprosentti' käyty katsomassa ystävän kanssa - oli muuten erinomainen ja viihdyttävä elokuva. Ns. helppo ja piristyttävä ajanviete.

Vuosi vaihtui ystäväperheen seurassa leppoisasti. Lapset häärivät ja ehkä vähän aikuisetkin. Ei ole vuoden vaihtumisella enää niin suuri merkitys, kuin joskus nuorempana.

Ajatukset ovat paljon Tanskassa. Joskus toivoisi niin, että voisi siirtyä paikasta toiseen sormen näpäytyksellä *klik*! Läheisen vointi on ajatuksissamme paljon. Saimme myös vuodenvaihteessa suru-uutisen. Juuri kesällä tapaamamme sukulainen poistui joukostamme. 

Esikoisemme täyttää pian 7-vuotta. Päätetty pitämään erilliset lastenjuhlat, tytön toiveesta. Kutsut tehty yhdessä tytsyn kanssa. Tytön ikä ihmetyttää. Mihin ne vuodet on hurahtaneet? Tyttö vaihtoi taitoluisteluharrastuksessa ryhmää ja harjoitusten määrä väheni hieman. Tytön kouluun meno on usein mielessä ja lukemaan oppimisen jännitystä ilmassa. Tytsy odottaa kovasti kouluun pääsyä.

Nuorimmainen on nukkunut 2 yötä lastenhuoneessa. JEE! Muutenkin poju on itsenäistynyt melkoisesti. Leikkii itsekseen jo yllättävän pitkiä aikoja. Tosin uhmaakin on, eikä vähän. Puhetta ei vielä juurikaan muutamaa sanaa lukuunottamatta.

Talousasiat ja valinnat ovat paljon mielessä ja muutoksia tehdään. Töistä pois jääminen on syy siihen. Kaikella on merkitys ja kulutusta seurattava tarkasti. Toivon parasta, mutta myönnän että huolestuttaa. Nyt ei osteta niitä keväisen värisiä uusia tyynyjä, eivät kai ole niin välttämättömiä? 

Ajankäyttöä ja sen suunnittelua harjoitellaan kovasti. Olen maailman epäjärjestelmällisin äiti - phuuh. Löydän kaikkia tärkeitä asioita, mitkä pitäisi tehdä samantien, ja se tärkeimmistä tärkein jää tekemättä. Silti olen päättänyt, että löydän vihdoinkin tilaa säännölliselle harrastukselle - keramiikka. Menen myös 2.kerran hopeasavikurssille, en malta odottaa! Myös liikkuminen-liikkuminen-liikkuminen, sitä tämä mieli ja kroppa tarvitsee ja kovasti. 

Toiveita uudelle vuodelle on monta, lupauksia ei. Suurin toive on positiivisen ja levollisen mielen säilyttäminen. Koen olevani aika herkässä mielentilassa melkoisen usein. Toivon yhdessä oloa perheen ja ystävien kanssa ja heidän tapaamista useammin. Ja se yksi suurimmista on ehdottomasti se tutkinnon saaminen loppuun ja työelämään paluu. Missä se sitten onkaan. 

Blogia on jatkunut jo monta vuotta (yli 5-vuotta!) ja se jatkuu, juuri tälläisenä sekametelisoppana. Toivon itseltäni aktiivista otetta ja lukijalta palautetta. 

...Näillä mennään... 

Tänään teen illallisen sukulaisille ja hoidan paperiasioita. Not too bad!

Happy new 2013 year!