10.1.13

7-vuotias esikoisemme



Hän on niin iso ja pieni vieläkin. Tyttö, joka 
elää kulttuurien sekamelskassa eikä ole moksiskaan 
asiasta. Hän on hyvin tunteellinen ja itku tulee 
helposti. On avoin, utelias ja hyvin puhelias. 
Piirtää kilometritolkulla, "lukee" (ei ihan vielä) 
paljon kirjoja ja leikkii hassuja leikkejä. 
Tykkää pukeutua hameisiin ja mekkoihin, eikä tähän 
asti ole koskaan riidellyt äidin kanssa vaatteiden 
valinnasta. Hän toivoo pääsevänsä Afrikkaan, ja jos 
sinne ei pääse niin Tanskan mummolakin on ihan 
jees...  ;) Hän jännittää koulun aloittamista, vaik-
ka odottaakin innolla. Harrastaa taitoluistelua. 


*

Juhlimme tytsyn synttäreitä ensi perjantaina kaveri-
synttäreiden merkeissä. Lauantaina tulevat lähi-
sukulaiset ja sunnuntaina ystävät. Phuuh, mutta aikas 
ihanaakin! :-) Lahjaksi tyttö saa vanhemmiltaan 
ensimmäisen puhelimen. Arvatkaapas vaan, miten paljon 
sitä on odotettu? Entäs minkälaista keskustelua olemme
 me vanhemmat käyneet? Phuuh, ei ole helppoa ei. Totuus 
nyt vaan on, että tyttö kasvaa ja itsenäistyy. Omia 
menoja tulee lisää. Ennen koulun alkua on aikaa 
harjoitella puhelimen käyttöä. Tämä tyttö kun ei 
ole tietotekniikalla ja muilla sähkövempaimilla 
juurikaan "leikkinyt".. ressukka.  ;)


*

Rakastan iltoja, jolloin luemme satuja sängyssä 
ja juttelemme päivän tapahtumista, luetusta kirjasta 
tai muuten vaan elämästä. Usein keskustelu muuttuu 
hyvin tunnelmalliseksi ja syvälliseksi. Silloin 
pohtii hän syntyjä syviä ja kyselee paljon. 

Muistan hyvin sen odotuksen, enkä meinaa uskoa että 
siitä on jo niin pitkä aika - 7vuotta.  
Joskus mietin, minkälainen hänen elämänsä olisi ollut, 
jos hän olisikin syntynyt toiseen maahan? Pohdimme silloin 
Tanskaan jäämistä, Malawiin paluuta ja Norjaakin. 
Nyt olemme täällä. Ja täällä on hyvä. 

Toivon kovasti, että hänestä kasvaa avoin, suvait-
sevainen, muita kunnioittava ja empaattinen aikuinen. 
Toivon, ettei hänen juurettomuus aiheuta hänelle 
vaikeuksia, vaan ennemminkin herättää uteliaisuuden 
ja kiinnostuksen menneeseen. Toivon, että hän löytää 
sen oman juttunsa, mikä kantaa elämän myrskyjen läpi. 
...Toivon paljon muutakin...




*


O n n e a   
r a k a s !






8 comments:

nanna said...

Onnea täältäkin!

Nää eskarit on aika hassussa iässä. Ovat aika isoja, mutta kuitenkin niin pieniä.
Suusta tulee kammottavia sammakoita, mutta välillä ihan yllättävän järkeviä päättelyitä.

Eikä teidän tyttönen mun mielestä juureton ole. Hänellähän on vahvat juuret juuri täällä.
Mun mielestä juurettomia on ne, jotka muuttavat parin vuoden välein paikasta toiseen ja maasta toiseen.

Tarkkasilmä said...

Onnea Annin rakas <3
Ei voi olla ajattelematta, että ei mene kuin viis vuotta, niin tämä on meidänkin esikoisella edessä. Sniif ;)

anni said...


No hähh, kirjoitin sepostukset ja kaikki hävisi.. ggrr, ärsyttävää moinen..

NANNA
Kiitti! Sammakoita tulee hassuja eskarilaisen suusta! :D

Juurettomuutta on monelaista. Emme onneksi muuta usein, mutta elämme sellaista juurtumatonta eloa.. Meillä ei esimerkisi ole semmoista lapsuuden mummolaa tms..


TARKKASILMÄ
Kiitos! Hitsit, kun ne kasvaa nopsaaa!

Teija said...

Onnea Monalle! Kasvanut hurjasti tässä blogiaikanakin <3 Paljon samaa näemmä Oskarin kanssa, muutakin kuin ikä! Ja puhelin on sit luvassa täälläkin huhtikussa, PHUUH!

Oikein ihania synttäreitä! <3

anni said...

Teija,
KIITTI! On.. Tyttö on kasvanut hurjasti. Kengän koko kasvanut 2:lla viime kesästä ja vaatteet kaikki pieniä. SIksi olenkin saanut shoppailla IHANIA pomp delux vaatteita netistä.

Kerro sitten, kuis teidän puhelimen kans kävi.. :D Täällä harjoitellaan TOSI hissukseen, tuntuu vaikealle..

Synttärit meni erinomaisesti - kiitos!

Olivia said...

Haastetta pukkaa! Käyppäs blogissani!

Meillä hankittiin tytölle puhelin tosi myöhään (just kesällä ennen koulun alkua). Tyttö ei ole koskaan halunnut oikein pienempänäkään puhua puhelimessa ja aluksi tuntui ettei nytkään puhelimessa puhumisesta tullut mitään. No, alkoi kuitenkin sujua ja nyt lörpöttelee puhelimessa. Meillä siis erilaiset puhelimenkäytön ongelmat.

Kyllä niitä teknisiä vempaimia oppii ja joutuu vielä käyttämään ihan tarpeeksi myöhemminkin. Ihan hyvä vaan että on niiltä "säästynyt".

Mukavaa loppuviikkoa!

Kati said...

Samoin täällä, haastetta meinaan :):) Blogistani löytyisi..

Mukavaa loppuviikkoa!

anni said...

OLIVIA
Kiitti! Puhelimen käyttöä harjoitellaan, mutta maltillisesti.

KATI
Kati Kiitti!!