Ajatuksenvirtaa, tai jotain...

Joulu oli, joulu meni. Oli mieluisa, leppoisa ja lämminhenkinen. Yhdessä oloa, ihastuttavia lahjoja (niistä joskus lisää), ruokaa, pelaamista... Joulukoristeet piti ottaa pois, mutta katsos-katsos.. Ne on vieläkin paikoillaan. Kuusi lähtee huomenna, ehkä... Olin jo ihan kevään "putsauksessa", niin en raaskinutkaan. Se oli se kuusi ja on vieläkin. Tuijotan sitä iltaisin mystisesti.

Työt loppuivat ja arki muuttuu. Tuntuu kummalliselle, muttei pahalle ollenkaan. Asioiden järjesteleminen, paperihommat ja opintojen suunnittelu vie nyt aikaani. Toivottavasti lähtee pian ihan konkreettisesti rullaamaan. Vuoden tavoite: tutkinto! Kävin ilmoittautumassa työttömäksi ja oli muuten jotenkin hämmentävä ja nolo/häpeällinen tunne. Miksi?

'Rakkauden Rasvaprosentti' käyty katsomassa ystävän kanssa - oli muuten erinomainen ja viihdyttävä elokuva. Ns. helppo ja piristyttävä ajanviete.

Vuosi vaihtui ystäväperheen seurassa leppoisasti. Lapset häärivät ja ehkä vähän aikuisetkin. Ei ole vuoden vaihtumisella enää niin suuri merkitys, kuin joskus nuorempana.

Ajatukset ovat paljon Tanskassa. Joskus toivoisi niin, että voisi siirtyä paikasta toiseen sormen näpäytyksellä *klik*! Läheisen vointi on ajatuksissamme paljon. Saimme myös vuodenvaihteessa suru-uutisen. Juuri kesällä tapaamamme sukulainen poistui joukostamme. 

Esikoisemme täyttää pian 7-vuotta. Päätetty pitämään erilliset lastenjuhlat, tytön toiveesta. Kutsut tehty yhdessä tytsyn kanssa. Tytön ikä ihmetyttää. Mihin ne vuodet on hurahtaneet? Tyttö vaihtoi taitoluisteluharrastuksessa ryhmää ja harjoitusten määrä väheni hieman. Tytön kouluun meno on usein mielessä ja lukemaan oppimisen jännitystä ilmassa. Tytsy odottaa kovasti kouluun pääsyä.

Nuorimmainen on nukkunut 2 yötä lastenhuoneessa. JEE! Muutenkin poju on itsenäistynyt melkoisesti. Leikkii itsekseen jo yllättävän pitkiä aikoja. Tosin uhmaakin on, eikä vähän. Puhetta ei vielä juurikaan muutamaa sanaa lukuunottamatta.

Talousasiat ja valinnat ovat paljon mielessä ja muutoksia tehdään. Töistä pois jääminen on syy siihen. Kaikella on merkitys ja kulutusta seurattava tarkasti. Toivon parasta, mutta myönnän että huolestuttaa. Nyt ei osteta niitä keväisen värisiä uusia tyynyjä, eivät kai ole niin välttämättömiä? 

Ajankäyttöä ja sen suunnittelua harjoitellaan kovasti. Olen maailman epäjärjestelmällisin äiti - phuuh. Löydän kaikkia tärkeitä asioita, mitkä pitäisi tehdä samantien, ja se tärkeimmistä tärkein jää tekemättä. Silti olen päättänyt, että löydän vihdoinkin tilaa säännölliselle harrastukselle - keramiikka. Menen myös 2.kerran hopeasavikurssille, en malta odottaa! Myös liikkuminen-liikkuminen-liikkuminen, sitä tämä mieli ja kroppa tarvitsee ja kovasti. 

Toiveita uudelle vuodelle on monta, lupauksia ei. Suurin toive on positiivisen ja levollisen mielen säilyttäminen. Koen olevani aika herkässä mielentilassa melkoisen usein. Toivon yhdessä oloa perheen ja ystävien kanssa ja heidän tapaamista useammin. Ja se yksi suurimmista on ehdottomasti se tutkinnon saaminen loppuun ja työelämään paluu. Missä se sitten onkaan. 

Blogia on jatkunut jo monta vuotta (yli 5-vuotta!) ja se jatkuu, juuri tälläisenä sekametelisoppana. Toivon itseltäni aktiivista otetta ja lukijalta palautetta. 

...Näillä mennään... 

Tänään teen illallisen sukulaisille ja hoidan paperiasioita. Not too bad!

Happy new 2013 year!