7-vuotias esikoisemme

Hän on niin iso ja pieni vieläkin. Tyttö, joka 

elää kulttuurien sekamelskassa eikä ole moksiskaan 

asiasta. Hän on hyvin tunteellinen ja itku tulee 

helposti. On avoin, utelias ja hyvin puhelias. 

Piirtää kilometritolkulla, "lukee" (ei ihan vielä) 

paljon kirjoja ja leikkii hassuja leikkejä. 

Tykkää pukeutua hameisiin ja mekkoihin, eikä tähän 

asti ole koskaan riidellyt äidin kanssa vaatteiden 

valinnasta. Hän toivoo pääsevänsä Afrikkaan, ja jos 

sinne ei pääse niin Tanskan mummolakin on ihan 

jees...  ;) Hän jännittää koulun aloittamista, vaik-

ka odottaakin innolla. Harrastaa taitoluistelua. 

*

Juhlimme tytsyn synttäreitä ensi perjantaina kaveri-

synttäreiden merkeissä. Lauantaina tulevat lähi-

sukulaiset ja sunnuntaina ystävät. Phuuh, mutta aikas 

ihanaakin! :-) Lahjaksi tyttö saa vanhemmiltaan 

ensimmäisen puhelimen. Arvatkaapas vaan, miten paljon 

sitä on odotettu? Entäs minkälaista keskustelua olemme

 me vanhemmat käyneet? Phuuh, ei ole helppoa ei. Totuus 

nyt vaan on, että tyttö kasvaa ja itsenäistyy. Omia 

menoja tulee lisää. Ennen koulun alkua on aikaa 

harjoitella puhelimen käyttöä. Tämä tyttö kun ei 

ole tietotekniikalla ja muilla sähkövempaimilla 

juurikaan "leikkinyt".. ressukka.  ;)

*

Rakastan iltoja, jolloin luemme satuja sängyssä 

ja juttelemme päivän tapahtumista, luetusta kirjasta 

tai muuten vaan elämästä. Usein keskustelu muuttuu 

hyvin tunnelmalliseksi ja syvälliseksi. Silloin 

pohtii hän syntyjä syviä ja kyselee paljon. 

Muistan hyvin sen odotuksen, enkä meinaa uskoa että 

siitä on jo niin pitkä aika - 7vuotta.  
Joskus mietin, minkälainen hänen elämänsä olisi ollut, 
jos hän olisikin syntynyt toiseen maahan? Pohdimme silloin 

Tanskaan jäämistä, Malawiin paluuta ja Norjaakin. 

Nyt olemme täällä. Ja täällä on hyvä. 

Toivon kovasti, että hänestä kasvaa avoin, suvait-

sevainen, muita kunnioittava ja empaattinen aikuinen. 

Toivon, ettei hänen juurettomuus aiheuta hänelle 

vaikeuksia, vaan ennemminkin herättää uteliaisuuden 
ja kiinnostuksen menneeseen. Toivon, että hän löytää 

sen oman juttunsa, mikä kantaa elämän myrskyjen läpi. 

...Toivon paljon muutakin...

*

O n n e a   

r a k a s !