Mun kalenteri on niin täys muistiinpanoja, etten löydä sieltä
sitä tärkeintä. Mun pää on niin täys asioita, etten löydä sieltä
sitä tärkeintä. Muutama päivä sitten tuli itku, kun säikähdin
ihan, etten muista asioita. Olen aina ollut vähän huonomuis-
tinen, mutta nyt oli tilanne jo pysäyttävä. Jos tämä on nyt jo
tällaista, niin miten on asian laita eläke ikäisenä? Pelottavaa.
Olen ollut tosi väsynyt. Pinna on kireä ja uupumista on ilmassa.
Monta rautaa on tulessa, ja kaikista poden jonkunsorttista syyl-
lisyyttä. Pahiten on nyt tämä koulun loppuun saaminen.
Hävettää. Nolottaa. Itkettää. Ja vaikka kuinka monta
kertaa on käyty läpi: "Toimi nainen, TEE SE!"
Teen, mutta se edistyy niin turhauttavan hitaasti.
Paja on tuonut paljon iloa, mutta myös jännitystä, kysymyksiä
ja epävarmuutta. Ei ole helpoksi tehty nämä yrittäjyyden kou-
kerot, maahantuonnit ja tullit. Jep-jep. Olen kohdannut niin
ihania ihmisiä pajan matkan varrella ja Taideruukki paikkana
on mitä inspiroivin. Olen onnekas, olemme onnekkaita.
Viime viikon puolessa välissä olin niin uupunut. Jo herätessään
aamulla olin valmis jo iltaan ja seuraavaan yöhön. Pakotin len-
kille - yksin tälläkertaa. Itku kurkussa otin ensimmäiset juoksu-
askeleet ja juoksin ja juoksin ja juoksin. EN pysähtynyt, koska
käyntiin lähteminen olisi ollut raskaampaa kuin itse juokseminen.
Juoksin mun vanhan lenkin - 5km. Ero on vain entisestä +15kg.
Phuuuh. Korvissa soi mieheni musat ja täytyy sanoa, että
Boccelli ja Rammstein jopa toimivat. Viimeisin itku tuli kun
Kari Tapion "Olen suomalainen" kävi soimaan. Itkin Kari
Tapion poislähtöä (ei ollut mitenkään lemppareitani, mutta
lähtö kosketti silti) ja itkin väsymystä, itkin tyytymättömyyt-
tä ja itkin ylpeyttä, että jaksoin juosta. Taisin olla tosi väsynyt.
Koti on tosi rempallaan. EN jaksa. En ehdi. Vieraita on
käynyt vähän, siksi ei ole myös juurikaan siivottu. Sitä
arjen tavaroiden roudaamista paikasta toiseen teen koko
hereillä olo ajan. Matkalla jonnekin, samalla roudaan
jonkun rojun paikoilleen. Uuvuttavaa. Tanskan vaari
toi meille vanhan kaappinsa. Se kuului hänen isoisälleen.
Nyt sille ei ollut enää paikkaa ja se muutti Tanskasta meille.
Siitä en ole varma, että onko sille meilläkään paikkaa, mutta
paikkahan tehdään vaikka tekemällä. Kaappi on korjauk-
sessa. Toivon kovasti, että se on just se ihanuus, mitä ko-
timme kaipaa. Ja en malta odottaa sitä rumsteerausta kun
sille tehdään paikka. (Vaikka tiedänkin, että siitäkin tulee
melkoinen rumba!) Tämän hetkinen suunnitelma on,
että kaappi muuttaa olohuoneeseemme. Mutta suunni-
telmat saattaapi hyvin muuttua matkan varrella.
Syksy on tosi pitkällä jo. Piha on ihan rempallaan. Pajalla on jo
joulujutut mielessä ja ison pinon joulukortteja olen jo sinne tehnyt.
HEEI, jos toivot helpotusta jouluun: voin tehdä joulukorttisi!
Ja tämähän sopii vallan ihanasti tähän uupumus ja väsymyspostaukseen!
Mutta, hihkaise jos... :-) Tilauksia otetaan vastaan!
Kouvolan Kuusankoskella Taideruukissa järjestetään tunnelmallinen
joulutapahtuma itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Tervetuloa!!!
Tiedossa on tunnelmaa, markkinahenkeä ja sitä joulua.
Ennen sitä osallistun muutamiin myyjäisiin. Jee, ne on kivoja!
Näin mennään täällä. Juu, juuri niissä ruuhkavuosissa.
Ja mitenköhän kuvat liittyy asiaan? No siten, että pyrin
silti päivittäin istumaan alas noiden pikkuisten kanssa.
Enkä onneksi ole yksin tässä arjessa.
Meidän siisteys on tällaista. Parempaan emme nyt pysty.
Ja olkoot näin. Ja huom, meillä on useammin kuin usein
huomattavasti epäsiistimpää, verrattuna kuviin.
7 comments:
Heissan kamu,
sulla tuntuu nyt olevan monta rautaa tulessa, ja asiat ovat edenneet vauhdilla.
Kannattaa välillä pysähtyä miettimään, tarvitseeko kaiken edetä niin nopeasti, jos aika ei riitä kaikkeen. Ole armollinen itsellesi ja ajattele vaikka, että ensin opinnot loppuun ja sitten firman laajentamista.
Tsemppiä ja iso hali arkeesi!
Voih, jos yhtään lohduttaa, niin paljolti samoja tunnelmia on täälläkin... Usein vaivaa riittämättömyys, syyllisyys, uupumus, melkein epätoivokin. Koti on hirveä ja kaaoksessa, piha samoin. Mitään mitä itse haluaisi, ei hirveästi ehdi tehdä... Puuh ja lääh...
Siihen päälle rahapulat, parisuhdeongelmat ja mitähän vielä kaikkea!
Ihan hirveästi tsemppiä ja sympatiahalauksia! ♥ ♥ ♥
PS. Mulla on ollut mielessä tässä jonain viikonloppuna tehdä maakunta- ja sukulaiskierros ja siinä samalla piipahtaa sun pajalla, jos olet paikalla sitten, kun reissu on ajankohtainen. Laitan sulle sitten lähempänä meiliä :)
Niinpä niin! Pää lyö tyhjää ja tekemiset on puuta heinää. Siltä tuntuu täälläkin. Mutta yritetään silti muistaa että tämäkin menee ajastaan ohi ja aurinko paistaa ajallaan sinne risuisimpaankin kasaan. Pitää muistaa olla itselle armollinen, hidastaa ja YRITTÄÄ joskus olla vaan. <3 Jaksuja ystäväin, samassa jamassa meitin pääkopat rullaa, eri syistä tosin... :) *Tiina*
Armollisuutta toivottaisin täältäkin. Kaikkea ei voi ehtiä eikä jaksaa. Itse pyrin viikoittain miettimään ne 3-5 tärkeintä juttua, joihin keskityn ja muutoin ollaan kuin pellossa vailla syyllisyyttä..
Kiitos lämmöstä ja sympatiasta. Jonkunlaiseen ruotuun tämä on saatava ja ikuinen tyytymättömyys pois...phuuh.
Voi Anninen, mites multa oli tämmönen postaus jäänyt väliin täältä?? No varmaan siksi, kun samoja ruuhkavuosia täälläkin elellään, voin niin hyvin samaistua sun tunteisiin! Yhtä menoa ja tuloa ja roudaamista ja sählinkiä ees sun taas joka päivä! Mutta, itsehän me ollaan valintamme tehty, eikö vaan? :) Ja tavoitteena se tasapainoinen ja rauhallinen elämä, tehden mukavaa ja merkityksellistä työtä... downshiftaamista... Pieni hetki siihen vaan taitaa vielä mennä, ainakin niin kauan, kuin lapset on pieniä..? ja silti pitää muistaa nauttia niistä pienistä lapsistakin tässä♥ Kyllä joo, minäkin itken täällä välistä kun oon niin puhki! Ja koti ei TOD oo niin siisti, mitä blogista vois päätellä, hah!
Haleja ja pusuja, oot kyllä ihana, inspiroiva toiminnan nainen!♥
Teija,
..KIITOS! Tiedän tasan tarkkaan, etten ole ainut vastaavassa tilanteessa. Se jopa vähän lohduttaakin, mutta silti, en ollut oikein koskaan tajunnut mitä ne ruuhkavuodet oikein on. Nyt tajuan.
Energiaa sinne!
Post a Comment