Voiko tässä vaiheessa enää toivottaa HYVÄÄ UUTTA VUOTTA? No voi..
Vuosi vaihtui melkoisen joulu-urakan jälkeen. Meidän taloudesta ei lähtenyt edes joulukortteja, vaan tällainen kirje:
Kuusankoskella,
Joulukuussa 2013
Hei rakkaat ystävät!
Tänä vuonna moni asia on
toisin kuin viime jouluna ja hyvä näin. Yksi näkyvä muutos on se, että meidän
perheen joulutervehdys tulee meille hyvin poikkeavalla tavalla - sähköisesti. Meiltä
ei siis tänävuonna perinteistä korttia lainkaan. Toivottavasti se ei ole
vähemmän arvokas. Päätimme lahjoittaa kortteihin ja postimaksuihin menevää
vastaavan summan hyväntekeväisyyteen -
uudelle lastensairaalalle. (http://uusilastensairaala2017.fi/justuksenenkelit/).
Vietimmehän itsekin siellä useita jaksoja ja saimme tuntea tarpeen myös omissa
nahoissamme. Mm. nukuin itse(=Anni) yöt sairaalan neuvotteluhuoneen lattialla,
koska koin tärkeäksi olla pojan lähellä hänen saadessaan tarvitsemaansa hoitoa.
Eli, rahat sinne minne sitä niin paljon tarvitaan ja sen kummemmin
selittelemättä enempää.
Loppua lähentyvä vuosi on
ollut melkoinen. Siihen on mahtunut suurta surua ja toivottomuutta Ulfin
äitipuolen Anna Greten poismenon takia. Vietimme alkuvuonna monta jaksoa
Tanskassa. Suru oli meissä ja me olimme surussa - yhdessä.
Lapset ovat kasvaneet,
niinkuin heidän kuuluukin tehdä. Mona kävi eskarin loppuun ja aloitti koulun.
Muutos on ollut tytölle melkoinen. Koulu on tuonut uusia kavereita,
itsenäisyyttä ja hän on kehittynyt huimasti. Silti, kaipaa päiväkotia ja tätejä
käy halaamassa aina kun haetaan pikkuveli päiväkodista. Mona on jatkanut
luistelua, nyt muodostelmaluistelun harrasteryhmässä. Tyttö pääsi opiskelemaan
myös musiikkiopistoon ja soittimeksi hän valitsi sellon. Ensimmäinen
"konsertti"/ julkinen esiintyminen on takana, Hih! Noah on 2,5 vuotias päiväkotilainen.
Alkuvuonna vain muutaman päivän viikossa, nyt jo vähän enemmän. Poika on melkoinen rämäpää, ihana sellainen.
Tahtoa riittää ja kodissamme tapahtuukin hänen siellä häärätessään. Autot ja junat ovat rakkaita ja itsenäinen
leikki onnistuu jo hienosti. Puhumista ja uusia sanoja harjoitellaan pienin
askelin.
Ulf on ollut kiireinen
työssään. Iloitsimme kovasti,
kun Ulfin työsopimusta jatkettiin.
Anni jäi pois työstään
lastensuojelun parista vuoden vaihteessa. Se muutos oli ristiriitaisia tunteita
herättävä, mutta näin jälkeenpäin katsottuna se on tuonut paljon hyvää meidän
perheelle. Ja niinhän se yleensä elämässä meneekin, kaikessa pahassa on jotain hyvää ja päinvastoin. Anni on ollut
mukana Monikulttuurikeskus Saagan toiminnassa ja suorittanut pienin askelin
opintojaan eteenpäin. Ennenkaikkeaan hän on ollut läsnä perheelleen (ainakin
ensimmäisen puoliskon vuodesta).
Annin tuntien tiedätte
että hän rakastaa väkertelyä. Sitä on
tehty tänävuonna aiempaa enemmän - Anni's creative corner paja & puoti
avasi ovensa Kouvolassa, Kuusankosken Taideruukissa elokuussa 2013. Meidän perheen "uusi
vauva" / harrastus/elämäntapa.. tai mikä tahansa se onkaan.
Mukavaa se on ollut ja se on tärkeintä. Mukavan lisäksi myös opettavaista. Se
paikka on tuonut uusia haasteita ja opeteltavaa, iloa
ja onnea sekä monta uutta ihmistä. Taideruukki on IHANA! Jonkunlainen
unelmienkin täyttymys se on ollut. Silti, ei niin vakava tai välttämättä
loppuelämän projekti.
Tällaista on elo
meillä. Vapaa ajan puutetta ei ole
ollut. Kesästä asti melkein kaikki viikonloput ovat olleet varattuja. Elämässä
tapahtuu ja se on hyvä se. Nyt rauhoitumme perheen ja lähisuvun kesken joulun
viettoon. Tänä vuonna omassa kodissa, Kuusankoskella.
Tunnelmallista
joulunaikaa ja erinomaista uutta 2014
vuotta!
t:
Anni, Ulf, Mona, Noah
..........................................................................
Olen ollut TOSI huono bloggaaja. Aika vain rientää ja sanottavaakin olis, mutta blogiin näpyttely ei ole ollut tärkeimpänä mielessä. Täällä on kaikki hyvin. Kiirettä toki ja monenmoista säätöä. Suurin haaste on opintojen, pajan ja arjen yhdistäminen. Ja täytyy sanoa, ettei kovin hyvin mene, siis juuri se yhdistäminen. Aina jollain osa-alueella on puutetta. Silti, kaikki on aika hyvin. Mieli on ollut hyvä ja monia kivoja juttuja on ollut, Pajan kautta elämääni on tullut ihania ihmisiä. Harmittaa kun haluaisin luoda/tehdä/väkertää NIIIN paljon enemmän kuin nyt teen. Tuntuu tosi hyvälle että pajailu on yhdistänyt minua ja miestäni. Siitä onkin tullut meidän yhteinen juttu! Pajaa edistyy ja kehittyy, ehkä muuttaa vähän muotoakin mutta aikaa se kaikki vie. Tosi inspiroiva ympäristö se on. Ja koska siellä käyttämäni aika on rajallinen, en malta edes lähteä. Kaikki aika käytetään hyödyksi.
Nyt päällimmäisenä on mielessä ne opinnot ja niiden edistyminen.. AAARGGHH! Enkä muuta sano.
Kiva, jos/kun vielä käytte lukemassa kuulumisia... Kirjoitteeln kyllä taas pian!
<3 br="">
.jpg)
