5.5.14

Maanantai

MAANANTAI, ulkona sataa räntää, kuopuksemme täyttää tänään 3-vuotta, mies lähti viikon pituiselle työmatkalle etelämpään ja minulla on tunteet pinnalla. Kamala paine ja saamattomuus, paniikki ja pelko epäonnistumisesta, väsymys. Mitä jos ei pystykkään? Tutkinnon loppuunsaamiseen on aikaa 3 viikkoa ja työn määrä on ihan älytön - ilmassa siis melkoinen epätoivo.

Phuuuh, tunteet on pinnalla. Ja just kun poden itsesääliä, ovikello käy. Tutun kukkakaupan myyjä seisoo kukkapaketin kanssa oven takana.  Oohh, ihana yllätys, mä niin tarvin jotain tällaista. Avaan korttipaketin ja yllätyn entisestään! Itku tulee taas. Ja eka ajatus: "Olen ollut NIIN huono vaimo/äiti!"

Ryhdistäydy nainen!





Pojun synttäreitä juhlittiin eilen, ei mitenkään ihmeellisesti just sillee tavallisesti - kakkua ja suolaista, läheiset ja pojan ilo! Toissapäivänä kampaajatäti veti vähän isommalla otteella tukkaa pois. Minua tietysti harmitti sekin, kun niin paljon otettiin.







 


Tasan 3-vuotta sitten olimme ihmeissään. Poju oli syntynyt muutama tunti sitten. Ilmassa oli monta kysymysmerkkiä pojun terveydestä, mutta päällisin puolin kaikki oli ok... Ja nyt on kaikki ok, jos ei nyt pientä viivästymää kehityksessä lasketa. Sanoja tulee joka päivä lisää. Poika on vilkas ja vaativa, omapäinen rämäpää. Rakas, oi niin rakas!

Näissä tunnelmissa 3-vuotta sitten.  :-)

Nonniiin... Nyt hommiin!



2 comments:

Teija said...

Voi että, onnea pikkuiselle rämäpäälle!♥ Niin se aika vierii.. justhan me odotettiin yhtä aikaa :) Kyllä vaan hiustenleikkuu tekikin Noahista ison pojan näkösen! Sama juttu on meilläkin eessä, mutta ihan vielä en oo valmis luopumaan kiharoista..

Ja hei, sulla on ihan mahtava mies♥ No, sen kyllä tiesin jo entuudestaankin :)

Janna Koo said...

Voi onnea, pikku-Noahilla on ollut hyvä päivä syntyä, sama kuin itselläni :) ja tsemppiä sinulle opintojen loppurutistukseen. Kukkien voimin, jos ei muuten!!!