14.6.09

10km juoksu/ 'Kympin nainen'




Lupasin kirjoittaa 10km juoksufiiliksistä. Tässä se nyt tulee, viikko myöhässä...

6.6. 2009 juoskin elämäni ensimmäisen 'juoksun'. En ikimaailmassa olisi uskonut, että menisin vapaaehtoisesti rääkkäämään itseäni, mutta menin.. Ja jopa nautin. Yläasteella en IKINÄ jaksanut juosta 12minuutin cooperin testiä. Hölkkäsin ja kävelin sen aina oksennus kurkussa. Olen luvannut itselleni että nyt kun maaginen 30-vuotta tulee täyteen, olen ns. tähänastisen elämäni parhaimmassa kunnossa. Lupaus on onneksi pysynyt. En voisi kieltää, ettei "himottaisi" kokeilla puolimaratoonia.. Pelottaa vaan, kuoleeko sinne minunlainen...

Kympin naiseen osallistui "muutama" tyttönen vesisateesta ja harmaasta säästä huolimatta. Reittivaihdoehdot olivat:
  • 10km juosten
  • 10km kävellen/ sauvakävellen
  • 5km juosten
  • 5km kävellen/sauvakävellen
Ennen kilpailua jokainen sai S-ketjun kassin mainostuotteilla täytetty ja vaaleanpunaisen (Ggrrr...) T-paidan. Maalissa sai toisen S-kassin, jossa oli mukavaa ruokaa (salaattia, hedelmä, juomista yms..). Tyttäreni ja mieheni + treenikaverini ja hänen miehensä olivat kannustamassa ja se tuntui hyvälle, ja kas kummaa.. tsemppasi ihmeen paljon!

Olin siis aiemmin juossut vain muutaman yli 10km lenkin, pisin niistä oli siis se 16km. Tämä 'kympin nainen' juostiin Kouvolassa, paikoissa joissa en ole ikinä ollut. 95% reitistä oli siis minulle ihan tuntemattomassa ympäristössä, mikä vaikeutti jo juostun/jäljelle jäävän matkan arviointia. 10km lenkkiin meni mulla 1 tunti ja 06 minuuttia, hölkkäsin ja muutaman ylämäen kävelin. Maaliin juoksin 'hei, me mennään naimisiin' biisin tahdissa. Maalissa oli vastassa koko MYPA:n joukkue ja ISO hali joiltain niistä. En muista tyypiin naamaakaan, vaan sen onnittelun ja että itse mainitsin: " Hyi, nyt saat hiki-halin takaisin..." Any way, juoksun jälkeen oli hyvä ja tyytyväinen mieli. Aika ei päätä huimaa, mutta minulle jo ihan hyvä saavutus. Juoksun jälkeen ulko-oven taakse oli tuotu mansikkasiideri ja ihana kortti treenikaverilta, joka ei päässyt juoksemaan. Kyllä ilahdutti! Kiittää vielä täälläkin!!! Kotiin päästyään kylpy tuntui täydelliselle..

Yhteenveto -> Juokseminen EI lopu tähän!

Nimimerkillä:
juoksuun/
hölkkään
hurahtanut

3 comments:

Pia said...

ONNEA ANNI MURU!!!!
<3
Mansikkasiideristä on tosin muita muistoja :P

Unknown said...

Pia, THANKS Honey!!!

Juuh... mansikkasiideri KUOPIOSSA oli melkoinen..ggrr..ehkä täällä juodessa ei samanlaista vaikutusta? :D Iloa sinne!

Anonymous said...

Jee you did it! Kohta oot ihan koukussa, eikä onnistu päiväkään juoksematta. Sait kuulostaan juoksemisen niin mukavalta, että alko itseäki mieli lähtä kirmaamaan. Ehkä sitte ku mun kipeä pottuvarvas paranee.
-Pauliina K.