..Nyt..

..Tää tätinen poistuu hetkeksi takavasemmalle, eiku oikealle.

Kiva viikonloppu takana. Toivottavasti edessäkin, siis viikko.

Ja pliiiis, lumi!!! Tule jo! Jos et ole täällä meidän palattuaan,

menen ilmastopakolaiseksi... mm... no jonnekin. Ja se onkin

melkoinen uhkailu se. Nyt viimeiset valmistelut ja  joulu pake-

toidaan matkalaukkuihin ja konkkaronkka suuntaa huomenna

kohti Helsinkiä ja sieltä kohti Tanskalandiaa. Siellä kuulemma

junat lakkoilee ja takkuilee. Jee! Grr.. Toivottavasti pääsemme

turvallisesti perille Odenseen. Ja hermoromahdukselta vältytään.

Samaa toivon teillekin - ei hermoromahduksia 

eikä kiukkua/ stressiä. Vaan leppoisaa oloa ja 

lämpöä, iloa ja rentoutta, yhdessäoloa ja lepoa.

Tunnelmallista joulunaikaa!

Kuva ei nyt liity mitenkään aiheeseen.. Pitsinen päiväpeitto 

 oli lapsuudessani sängylläni. Nykyään se matkaa paikasta/

huoneesta toiseen. Hirmuisen rakas ja just sitä tunne arvoa.

*  *  *

Nyt päätin, etten aloita postausta 'Oi kamalaa, miten aika menee nopsaa'.. Mutta hitsit, kun se menee. Ääk! Jouluun ei ole enää paljon aikaa. Postilaatikkoon tulee joulupostia, vaikka suurin osa minun korteistani on vielä postittamatta. Eilen tuli paketti. Voi ihanuutta! Ystävän kätösin tekemä  kaulahuivi oheistuotteineen. Ihanuus-IHANUUS-ihanuus!!! Olen onnekas ja kiitollinen. :-) Lahjan saanti pysäytti miettimään taas kerran lahjan antamista ja saamista. Molemmissa se oma ihanuus, mutta kun löytää, tekee tai hankkii muuten sen täydellisen lahjan just sille oikealle ihmiselle, se onnistumisen tunne on ihana. Aina ei tarvitse lahjaa. Joskus pelkkä lämmin viesti/ kirje on tarpeeksi tai enemmänkin. Joskus taas on ihanaa vaan yllättää, on sit joulu tai arkinen maanantai. Se viimeinen on itseasiassa paljon yllättävämpää. Joululahjojen hankinta tuntuu joskus jopa pakkopullalta. Siis juuri sen oikeaan löytäminen, ei niinkään just se antaminen. Tiedän ja myönnän, ohikin on mennyt joitain kertoja. Silti toivon hirmuisesti, että lahjan saaja arvostaa..  Tänä vuonna taas muutama ns. riski. Entäs teillä? Omat lahjatoiveeni on jotenkin ihan hukassa. Toivon ja en taas toivo mitään. Ja just nyt en oikein jaksa koko joulua, vaikken edes stressaa valmisteluja tms. Lähinnä pyykkään ja pakkaan hiljalleen.

Pesukarhun sielu-blogissa Niina käsittelee raskasta aihetta - kiusaaminen. Se joka minut tuntee, se tietää sen kuuluvan murrosikääni. Jonkun mielestä varmasti se ei ollut nyt niin vakavaa/ suurta, mutta minuun se jätti kipeät jäljet. Oli aika, jolloin en asiasta pystynyt puhumaan tai valitsin vaan puhumattomuuden. Nykyään pystyn. 3-vuoden ajan toivoin jokaisena koulupäivänä vanhemmiltani, että muutettaisiin pois kamalasta Suomesta. Koin sen silloin näin, vaikka hyvin tiesin, että kiusaajia oli vain muutama, ei koko Suomi. Hitsit, kun kukaan meistä ei sinänsä voi tietää, millaista tuhoa ja kipua se kullekin aiheuttaa. 

Toivon hirmuisesti, että jokainen meistä katsoo peiliin ja kysyy itseltään: "Puutunko minä asiaan, jos sellaista näen?" Ja lasten vanhemmat, miten me varmistamme ettei meidän lapset ole kiusaajia? 

Näillä ajatuksilla nyt...

Uusi viikko alkoi taas. Viikon päästä jo reissuun - jouluksi Tanskaan sukuloimaan. Muutamaa valmistelua vailla, suht valmiita reissuun. (Ai muutamaa? Heheh. Mainiota tämä positiivinen ajattelu!!) Joulu siellä, joulu täälllä.. Mielessä ajatus: 'Miten oppisin ennakoimaan tämän joulun siis taloudellisesti'? Miksen aloita aiemmin? Miksen opi virheistäni? Ei ole kivoja nämä syyttävät ajatukset.

Tänään/ viimeistään huomenna:

• Tiramisun tekoa
• Veljen synttärit
• Joulukorttien kirjoittamista
• Ihan super-hyper-kamalia paperihommia
• Joulupakettien kasaamista
• Joulupakettien 'klikkailuja' (netissä)
• Kirjastossa käyntiä

Kaikessa mukana siis poju, 7kk.
Nyt tiramisun kimppuun...   NYT!

Hyvää viikkoa!!!

perjantain löpinöitä

 Muutama päivä sitten satoi ensilumi.

Keskiviikko aamuna näytti ihanalle.

Valkoinen maa ja super kirkas aurinko.

Kunpa nyt pysyisikin valoisana ja valkoi-

sena. Ei halua eikä jaksa pimeää ja märkää.

Tänään pyrytti ja satoi lisää ja paljon. Toivotta-
vasti kaikki autoilijat pääsivät turvallisesti koteihin.
Viikonloppuun mahtuu taas luistelua, jouluostoksia
ja korttien kirjoittamista. Merkkipäivien juhlintaa.
Mukavaa yhdessäoloa, sukulaisten kesken. Yksi
äitini työkaveri oli tänään sanonut: " Te (=mamut)
pidätte kyllä niin hyvää huolta toisistanne (=perheestä
ja sukulaisista)!" En tiedä muista, mutta meillä se on
näin. On se sitten kyse edesmenneen sukulaistädin
hautakivestä, serkkujen kodin hankinnasta tai vanhan
tädin kodin ja kotiin huonekalujen hankinnasta.. Onneksi.
Näin. Toivottavasti joskus lapsenikin tekevät näin...

Muutenkin toivoisin niin tähän maailmaan lisää yhtei-
söllisyyttä! Ja just siksi pitäisi nopsaa käydä opinnot
loppuun (=yhteisöpedagogi.. haha!)..Tsemppiä minulle!

Tänään tuli postia lastenklinikalta - pojun leikkaukseen
kutsu + varaus vuodeosastopaikasta + varaus Ronald Mc
Donald taloon. Asiat konkretisoituu.  Kaikki menee hyvin...

Joulukahvia, paahdettuja pähkinöitä ja siemeniä, 

kirsikkahilloa ja turkkilaista jogurttia. Ja niinkuin 

huomaat, siemeniä ON paljon. Täydellinen koko-

naisuus. Teettekö te jouluksi syötäviä paketteja?
Me teemme...


Hyvää viikonloppua! 
Huolehtikaa toisistanne!

Ilman otsikkoa

Hitsit, että on imelää meininkiä täällä kornerissa. Vauvailut on mennyt 

päähän, tai jotain? Eiku joulu, vai mikähän? Ohh, 9.12 - hyvää nimipäi-

vää mulle!  Me emme siis juhlista nimppareita mitenkään. Emme edes

tiedä kaikkien perheenjäsenten nimipäiviä. Mutta muuten, nimiasiat kiin-

nostaa aina. Miten kuka saa nimen ja miksi? Jo lapsuudesta lähtien ollaan 

valkattu nimiä lapsillemme. Muistan kuinka kavereiden kanssa yömyöhään

listasimme kivoja nimiä. Heh, melkoisia vaihtoehtoja on ollutkin. Onneksi

ei tullut lapsia silloin.  2000 mun lasten nimiksi piti tulla Blanca ja Patrik. 

Uhhuh! Miten se maku muuttuu ja miten se sitten ei muutu. Mut ei se nimi, 

vaan siis se että moni juttu olisi jäänyt tekemättä, mutta toisaalta äitiys olisi

ollut koettu jo paljon aikasemmin...mmm...  Ja miten minä päädyinkin nyt

tähän? Näpyttelemään jostain nimistä? Haloo!

Haluan:

pari puseroa
että tammikuussa olisi paljon lunta

siistin kodin
Red Hot Chili Peppersin keikalle liput

löytää täydellisen joululahjan

Inspiksen maalata

...

Keittiössäkin on joulua

Jatketaanpas näinkin syvällisellä aiheella lisää - joulukoristeet. Hihhihiii...

 

Miten teillä koristellaan koti?

 No meillä koristellaan värikkäästi, iloisesti ja tyylittömän tyylikkäästi. Haluaisin niin hillittyä ja sitä tiettyä tyyliä, mutta kun sitä nyt ei satu olemaan tässä huushollissa. Ei edes tekemällä. Eli mennään iloisen lapsellisesti - kaikki vaan esille, mikä sillä hetkellä hyvälle tuntuu. Myönnän, ihan kaikki ei nyt laitettu, mutta runsaalla kädellä kuitenkin. Samoilla koristeilla mennään, kuin viime vuonna, ainoana erona luonnosta kerätyt jutut/ asetelmat. Tähtiä on viljelty ympäri taloa. Monta paperitähteä on laitettu roikkumaan ilman valojakin. Ihanat minusta!

Here it is, "mini" kuvapläjäys - tänään paistoi aurinko!

 

 

 

 

 

...ja pöhh, kuvat pomppii, miten sattuu. 

juhlia, metsäkävelyjä, couch surfingia, joulua, luistelua ja itsenäisyyttä - kaikkea siis!

Takana ihana viikonloppu. Pynttäytymistä ja iloista juhlintaa mainioissa häissä. Kyllä teki hyvää. Sunnuntaina kyläilyä ja lasten hakua hoitopaikoista. Metsässä käyskentelyä vesisateessa. Vihdoinkin sain ne sammaleet, pikkukuuset ja risut. Kodin joka nurkassa kököttää pikku-kuusi. Tulikohan liikaa? Parempi liikaam kuin liian vähän, eiks se niin mennyt?

Maanantaina laitoimme lasten kanssa joulua meille ja majoitimme 2 Slovakkialaista 'couch surfing' matkaajaa. Olivatpa mukavia ja helppoja. Kiva kokemus! On hassun-jännää avata kotinsa ovet ihan vieraille ja majoittaa ne meille. Vuosia sitten Aasiassa koin mitä suurempaa vieraanvaraisuutta paikallisten kodeissa ja päätin, että joskus on minunkin vuoro. Se taitaa olla nyt - on koti ja hyvä mieli ottaa vastaan vieraita.

Suomen itsenäisyyttä juhlistimme jäähallilla ja mummolassa telkku kiinni nenässä ihaillen pukuloistoa. Kommentteja tuli kuin liukuhihnalta ja joskus teki mieli pysäyttää aika ihastelemaan mitä upeampia luomuksia.

Tytsy lumihiutaleena.

 

...Että näin, ihan mukavasti menee. On lunta ja aurinkoakin..

Näin mennään jo kohti torstaita, Hip-hei! See you!

Arjen luksusta...

Minulla ei ole omaa vakkarikampaajaa. Tai on, mutta se on Eestissä. Rakas ja hirmuisen taitava onkin. "vähän" kaukana vaan.

Olin varannut kampaajalle ajan tälle viikolle. Vuorossa oli siis taas uusi kampaamo. Kampaamo, mikä kerrankin näyttää tyylikkäälle ja oikeasti tosi kivan näköiselle. Ja eikö kiva sisustus ja näyteikkuna ole ihan selvä merkki, että tästä tulee mun kampaamo? Siis se mun kanta-kampaamo?

Yritin kovasti saada aikaa lauantaille, jotta taitavat kampaajat kiinnittäisivät tukka "vieheen" (tai mikä se hökötys nyt onkaan?`) lyhyeeseen tukkaani kun juhlimme työkaverini häitä.. Aikoja ei ollut lauantaille, mutta oli eiliselle - torstaille. Tukkaviehe tietenkin unohtui kotiin, kun takana oli 2:n tunnin unet.  

Joo, meidän yleensä kokonaisen yön nukkuva lapsi ei enää nuku kokonaisia öitä, koska hänelle on tulossa hampaita. Mutta siitä ei enempää. Vanhemmuus on pyllystä! Paitsi just nyt kun se tuossa edessä hymyilee...

Sain vanhempani apuun hoitamaan pojua. Ihanuus! Olin unohtanut pestä hampaat ja pistää mitään suuhun, kellohan oli "vasta" 13:00... "Äiti on vähän väsynyt"-minä käveli ihanasta kampaamosta sisälle ja sai samantien tonnin energiaa - jostain. Minut toivotettiin tervetulleeksi ja minulle tarjottiin päivän ensimmäinen kahvikupponen. Meinasi tulla itku, kun kampaaja kysyi että ottaisinko teetä tai kahvia? Ai että miksi, eikö kahvin tarjoaminen ole ihan tavallinen käytäntö? Koska olin oikeasti NIIN väsynyt. 

Peilistä minua tujotti isot silmäpussit ja pahoittelin likaista tukkaa. Kampaaja sanpoi sen olevan juuri hyvä näin.. 

...2 tuntia meni nopeasti jutellen paljon ja kaikesta. Tajusin, että olen NIIN oikeassa paikassa ja tämä on NIIN välttämätöntä mulle. Saimme tukan kuntoon, nauroin ääneen ja olin kuin uudesti syntynyt. Maksoin 83,- ja sain KOKO rahan edestä NIIN hyvää palvelua että ihanuus! Ja se tärkein, tukka on just oikeanlainen. 

Kaupan päälle juuri kun olin pukemassa vuoroaan odottava miesasiakas (vanhempi viiksikäs herra) kysyi: "Voisinko ystävällisesti auttaa takkinne päälle?" 

Ihan "vähän vaan" menin hämilleni ja mietin, tehdäänkö nykyään enää näin? Sanoin tottakai.. Kiitin kohteliaisuudesta ja kerran vielä kampaajaa ihanasta palvelusta.  

Taisin löytää sen MUN kampaamon.  :-)

a) Kyllä todellakin kannattaa kävellä tuntemattomaan kampaamoon ja testata...

b) Kyllä todellakin kannattaa varata aika mahdollisimman huonolle päivälle...

c) Kyllä todellakin kannattaa kiittää ja ilmaista tyytyväisyys...

Lauantai

Lauantai on luistelupäivä. Käytännössä tarkoittaa tytsyn kyyditsemistä jäähallille, olemista reipas ja aktiivinen äiti, lumihiutalehameiden jakamista kaikille ryhmäläisille ja harkkojen seuraamista. Not too bad. Edellisenä päivänä olin sopinut äitini kanssa, että haen hänet mukaan harkkoihin, minkä jälkeen suuntaamme kaupungille joulun avajaisiin ja leppoisiin tunnelmiin. No ei mennyt ihan niin leppoisasti. Edellisen illan kävelin ympäri kotiani pieni huutava paketti sylissä. Lopulta kun se nukahti, tein kahteen asti joulukortteja. Don't ask why! Jonkunsorttista terapiointia se on. Aamulla oli olo melkoinen. Hain äitini, suuntasimme jäähallille ja kaikki ok. Kaupungilla sitten se alkoi. Se (nätisti sanottuna) ärsytys. Lapsi huusi vaunuissa ja kaupungilla hengailusta ei ihan tullut sitä, mitä piti. Joulufiilis oli olematon ja älyttömät jonot jokapuolella vaan ahdisti. Ajattelin, että ruoka auttaa aina. Lapsen nukahdettua vaunuihin halusin ehdottomasti äitini maistavan erään tietyn kahvilan salaattia. Jonotimme, jonotimme ja jonotimme. Lopulta kun oli meidän vuoro tilata, saimme vastaukseksi ettei meillä ole tänään minkäänlaisia salaatteja KOSKA puutarhalla oli ollut liian kylmä ja salaattien toimitus ei onnistunut. Mitä hittoa? Sanoin, että olisitte käyneet ostamassa salaatit paikallisesta marketista. TAI edes merkanneet  pahoittelunne tiskille johonkin lapulle, että sen näkee heti eikä tarvisi jonottaa koko päivää.. No ihan sama.. siinä, näinkin "isossa" asiassa se lopulta naksahti ja kotiin oli päästävä - HETI!  Olo parani vasta kotona. Onneksi äitini otti vanhimman lapsen yökylään  ja mä sain seuraa toisesta "YH" äidistä. Phuuhh. Hei, enhän mä oo ainut, jolla naksahtaa joskus ja ei mistään? 

 

Äiti taitaa olla vähän väsynyt.

PS. Tiedän hyvin, että mulla ei ole hätää. 

Tiedän hyvin, että HALOO! Mutta silti, 

naksahti vaan ja saa naksahtaa, jos nak-

sahduttaa! Joten... ggrr-bbrrr-ssshhh... 

Ja just tälle ihanan mummon vanhan vanutäkin päälle aion köllähtää, JOS lapsonen ihana antaa..  Mutta siis se täkki on ihanuus. Miksei äitini tajua antaa mulle omaa vanhaa vanutäkkiäni lainaan? Jotta saan sen laitettua toiselle sohvalle ja meidän olkkari olisi SO ihanan Soviet Union cool!  :)

Että sellainen viikko

 

 

 

...Mä en sit tajua, kirjoitin pitkät litanjat afro-kuulumisiamme ja tallensin tuonne teksteihin..ja phuuhh.. Gone with the wind. Grrr!  Ärsyttävää! Takana melkoinen viikko, minkä kuvaileminen nyt ärsyttää niin paljon, etten jaksa. Mutta, oli hyvä viikko! Juhlittiin 35-vuotiasta miestäni moneen otteeseen. Perinteisesti ja vähemmän perinteisesti. Yllätettiin isi moneen otteeseen. Tanskan vaari ja veli sisään keskellä yötä, järkättiin iloiset afrobileet ja lahjottiin kuin pientä poikaa. 35-vee sai pleikkarin! Että sillee.. Sunnuntaina juhlittiin isiä koko jengillä päivällisen merkeissä ja lahjoilla.

Nyt on isi työmatkalla ja YH-vanhemmuus käynnissä. Phuuhh, päivä kerrallaan. Muuta en sano, ku 100% RESPECT yksinhuoltaja vanhemmille! 

Täällä oli joulukauden avajaiset.. JOULU... ajatella! Ja eka mini-lumi oli aamulla maassa. IIK!

Tunnelmallista viikonloppua!