14.12.11

Kuva ei nyt liity mitenkään aiheeseen.. Pitsinen päiväpeitto 
 oli lapsuudessani sängylläni. Nykyään se matkaa paikasta/
huoneesta toiseen. Hirmuisen rakas ja just sitä tunne arvoa.


*  *  *

Nyt päätin, etten aloita postausta 'Oi kamalaa, miten aika menee nopsaa'.. Mutta hitsit, kun se menee. Ääk! Jouluun ei ole enää paljon aikaa. Postilaatikkoon tulee joulupostia, vaikka suurin osa minun korteistani on vielä postittamatta. Eilen tuli paketti. Voi ihanuutta! Ystävän kätösin tekemä  kaulahuivi oheistuotteineen. Ihanuus-IHANUUS-ihanuus!!! Olen onnekas ja kiitollinen. :-) Lahjan saanti pysäytti miettimään taas kerran lahjan antamista ja saamista. Molemmissa se oma ihanuus, mutta kun löytää, tekee tai hankkii muuten sen täydellisen lahjan just sille oikealle ihmiselle, se onnistumisen tunne on ihana. Aina ei tarvitse lahjaa. Joskus pelkkä lämmin viesti/ kirje on tarpeeksi tai enemmänkin. Joskus taas on ihanaa vaan yllättää, on sit joulu tai arkinen maanantai. Se viimeinen on itseasiassa paljon yllättävämpää. Joululahjojen hankinta tuntuu joskus jopa pakkopullalta. Siis juuri sen oikeaan löytäminen, ei niinkään just se antaminen. Tiedän ja myönnän, ohikin on mennyt joitain kertoja. Silti toivon hirmuisesti, että lahjan saaja arvostaa..  Tänä vuonna taas muutama ns. riski. Entäs teillä? Omat lahjatoiveeni on jotenkin ihan hukassa. Toivon ja en taas toivo mitään. Ja just nyt en oikein jaksa koko joulua, vaikken edes stressaa valmisteluja tms. Lähinnä pyykkään ja pakkaan hiljalleen.


Pesukarhun sielu-blogissa Niina käsittelee raskasta aihetta - kiusaaminen. Se joka minut tuntee, se tietää sen kuuluvan murrosikääni. Jonkun mielestä varmasti se ei ollut nyt niin vakavaa/ suurta, mutta minuun se jätti kipeät jäljet. Oli aika, jolloin en asiasta pystynyt puhumaan tai valitsin vaan puhumattomuuden. Nykyään pystyn. 3-vuoden ajan toivoin jokaisena koulupäivänä vanhemmiltani, että muutettaisiin pois kamalasta Suomesta. Koin sen silloin näin, vaikka hyvin tiesin, että kiusaajia oli vain muutama, ei koko Suomi. Hitsit, kun kukaan meistä ei sinänsä voi tietää, millaista tuhoa ja kipua se kullekin aiheuttaa. 

Toivon hirmuisesti, että jokainen meistä katsoo peiliin ja kysyy itseltään: "Puutunko minä asiaan, jos sellaista näen?" Ja lasten vanhemmat, miten me varmistamme ettei meidän lapset ole kiusaajia? 

Näillä ajatuksilla nyt...




5 comments:

eilen tänään huomenna said...

Tuohon aikaan kiusaamiseen ei vielä puututtu ja vanhempien kanta saattoi olla, että ei se niin vakavaa voi olla. Paranemisprosessi voi kestää vuosikymmenen.

Itse aion tehdä kuten isäni kolmannen lapsensa kohdalla jos lapsia kiusataan: menen ovelle,tai lähetän Miehen sinne sanomaan, että vanhemmat vastaavat tästälähin siitä suoraan minulle, jos lastani vielä kiusataan. Siihen loppui kiusaaminen!

Tsemppihali!

RuusuLiisa said...

Puutun! Siskon keskimmäinen kärsi pari luokkaa yläasteella aivan törkeestä kiusaamisesta. Ei pelkästään sanallista huutelua tai haukkumista vaan meni fyysiseksi. Neiti hippiäinen työnnettiin koulun portaita muutamaan otteeseen kolmen kiusaajan voimin alas jne. Ja syy siihen kaikkeen? Sitä eivät kiusaajatkaan osaneet sanoa keskusteluissa. Eräs tosin sanoi että v**ttaa kun S on hyvä koulussa (ihan keskivertoa rehellisesti sanottuna)ja nätti. Argh!!!! Onni onnettomuudessa, että yläaste loppui ja kiusaajat eivät jatkaneet lukioon.

Elä peipi ressaa, et niin ;) joulu tulla jollottaa ja mennään mukana. Meillä ei taaskaan (hih) ole täydellistä joulua. Etenkään jos se täydellisyys tarkoittaa joka nurkkaa puunattuna tai trendikkäitä koristeluita tai lahjoja. Meillä ollaan möllötetään ja syödään :D Ja Tyllerö saa ne lahjat, kohtuudella.

nooruska said...

i hear you sister! vähän tai paljon kiusaamista kyllä siitä arvet jäi.

Tuula said...

Minua ei kiusattu, mitenkään pahasti ainakaan, mutta kyllä niistä muutamistakin sanomisista jäi jonkinlaiset jäljet ja minusta tuli paljon ujompi kuin ehkä muutoin olisin ollut. Puutun kyllä, jos näen, että jotain lasta (oli se sitten oma tai toisen) kiusataan.

Ja joulu... se tosiaan tulla jollottaa ihan liian nopeasti. Ääk, tuhat asiaa tekemättä, mutta jos ei ehdi, niin kai senkin kestää. Tarpeeksi vaan suklaata, niin pysyy hyvä mieli :D

anni said...

Kiitos:

'EILEN TÄNÄÄN HUOMENNA'
'RUUSULIISA'
'NOORUSKA'
'TUULA'

Ihania olette!!