...Joulu-joulu-joulu...

Kiertelin tänään tosi pikaisesti kaupoilla, olen tehnyt sitä NIIN vähän viime aikoina. Ostin muutamat tai itseasiassa suurimman osan uupuneista lahjoista. Ne oli tarkkaan pistetty listaan, eikä siihen mennyt paljon aikaa. Nyt puuttuu ihan muutama lahja enää. YES! Ja pikapostitus vielä. Olen AINA viimetingassa liikkeellä, aina...  :-)  Tänään juttelin joulupukin kanssa puhelimessa! Meille tulee ensimmäistä kertaa JOULUPUKKI! Toivon kovasti että lapset ovat innoissaan, varsinki tytsy.  Vietämme joulua siis meidän kotona. Illanviettoon tulee mukaan mun vanhemmat, mummun sisko, se meidän oma Maritäti ja serkkuni perhe. Monikulttuurinen jengi koolla. Joulupöytään tulee sovussa eestiläisiä, suomalaisia, venäläisiä ja tanskalaisa herkkuja - NAM! Ne maukkaimmat joka maasta?

Olen toiminut monessa jouluun liittyvässä asiassa tänä vuonna eritavalla ja se tuntuu yllättävän hyvälle. Joulu tulee kaikesta huolimatta.

Tällä viikolla pajaillaan vielä reippaasti. Toivottavasti ehtii nähdä muutaman ystävän ja hoitaa lahjahankinnat loppuun.  Ja sen joulukuusen haluan TOSI pian!!!

Rauhaa ja tunnelmaa teille! Mä käyn pakkaamaan joululahjoja! 

menoa ja vilskettä

Tämä blogi ei ole päivittynyt pitkään aikaan. Ja siihen aikaan on mahtunut monenmoista. Tässä ihan pikkuruinen postaus. Suurin kiiruksen aiheuttaja on ollut jouluun valmistautuminen pajassa @ Taideruukki. Eilen loppui 2:n päivän joulutapahtuma ja huokaisen - Phuuh. Meni erinomaisesti. Töitä on tehty runsaasti pajassa. Tämä on ensimmäinen joulu meille ja opeteltavaa riittää. Touhussa apuna on ollut harjoittelija. On ollut myös opettavaista olla ohjaamassa toista. Olen kiitollinen lisäkäsistä ja avusta.

Olen ollut tapani mukaan (=1x talvessa) kunnolla kipeä. Eihän tässä mennytkään kuin 2 viikkoa. Ehkä olisi vähemmällä päästy, jos täti olisi pystynyt sairastamaan muutaman päivän enemmän kunnolla leväten. Taudista on jäljellä vielä ei niin ihana yskä. Minut tunnistaa kuulemma siitä liikkuessani Taideruukin käytävillä. 

Taideruukki, Kouvolan Kuusankoskella on tullut rakkaaksi. Mukava yhteisöllinen meininki siellä ja ai miten inspiroiva ja luova ympäristö! Olen onnekas, kun saan olla siellä. En voi olla ihmettelemättä näitä elämän mutkia. Oikeasti ei sitä tiedä, mihin ja millaista polkua pitkin sitä päätyy ... Mikä sattuma tai tarkoitus siinä onkaan, että minä olen siellä? 

Juhlistimme mieheni kanssa 10-vuotta yhdessäoloa.. Voihh! Siitä kirjoitin kilometrin, mutten postittanutkaan. Meillä oli hyvä olla, vaikkei Pariisissa oltukaan. Hih! :)

Vietin tyttökavereiden kanssa mökkiviikonlopun, poissa arjesta. Teki hyvää.

Ollaan juhlittu oikein railakkaasti pikkujouluja. Hih. Oli ihanaa saada kylään rakkaita Eestistä!

Koti on retuperällä. Jouluista tunnelmaa on laitettu vähäsen. Tunnelmoisin mielelläni paljon enemmän. Joulun tunnetta on jo vähäsen. Myös sitä minun jouluuni kuuluvaa haikeaa fiilistä. Se tulee IHAN AINA. Viimeksi eilen, kun Taideruukilla kuului ihanaa joululaulua. Itku tuli.

Tyttärellämme oli ensiesiintyminen  sellonsoittajana. Voihh, se nuorin kaikista esiintyjista, 4kk soittoa takana. Oli silti kovin ylpeä olo, vaikka ero oli huima niihin ihaniin nuoriin soittajiin, jotka ovat vuosia soittaneet. WOW! Miten voikaan se sello olla ihana soitin!

Täällä kaikki siis ihan/aika/tosi/melko hyvin... Palataan. Kiva, kun roikutte mukana, vaikka olenkin aikas huono bloggaaja...  pusssss!

ps.

Ihanaa nimpparia teille jotka sitä juhlistatte! 

Leijonasydän lehdistönäytös

Pääsin onnekkaiden joukossa Lejonasydän-elokuvan lehdistönäytökseen jo tovi sitten. En ollut koskaan moisessa ollut. Meitä oli vain n. 40 elokuvan katsojaa ja myöhemmin joukkoomme liittyivät Dome Karukoski, Peter Franzen ja Jasper Pääkkönen.

Elokuva oli pakko nähdä listalla. Piti mennä ystävän kanssa mutta pääsinkin nyt sitten näin. Aiotko mennä katsomaan?

Dome Karukosken elokuva Leijonasydän on koskettava ja särmikäs kertomus pikkukaupunkilaisesta uusnatsista, Teposta (Peter Franzén), joka rakastuu kiihkeästi temperamenttiseen Sariin (Laura Birn). Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika Ramu (Yusufa Sidibeh). Kasvaako Teppo ulos ennakkoluuloistaan? Voittaako rakkaus vai kaveriporukan luoma paine? Entä miten käy Ramun, joka saa isäpuoliehdokkaakseen uusnatsin? Elokuvan yllättävän ja kulmikkaan huumorin taustalla on suuria tunteita ja sen ytimessä sykkii rohkea ja lempeä leijonasydän.

Leijonasydämen keskeisissä rooleissa nähdään Peter Franzén, Laura Birn, Yusufa Sidibeh, Jasper Pääkkönen, Timo Lavikainen, Jussi Vatanen, Pamela Tola ja Jani Toivola. Leijonasydän on palkitun ohjaajan Dome Karukosken viides pitkä elokuva. Karukosken edellinen elokuva Napapiirin sankarit oli vuoden 2010 katsotuin elokuva Suomessa. Leijonasydämen on käsikirjoittanut ja tuottanut Aleksi Bardy.

Täältä

PS: Dome on tosi sympaattinen...  :)

Inspiroiva ja karu Taideruukin ympäristö

Huomenna pajalle taas...

Huomenna mies menee monen päivän työmatkalle ulkomaille.

Huomenna menen vetämään naistenkerhoa.

Huomenna...

Pajalta @ Taideruukki

Jee, mä sain jääkaapin!  :) 

Ei mulla muuta asiaa ollut.

Have a good day!

Ajatuksen virtaa ruuhkavuosien itkuista ja iloista

Mun kalenteri on niin täys muistiinpanoja, etten löydä sieltä

sitä tärkeintä. Mun pää on niin täys asioita, etten löydä sieltä

sitä tärkeintä. Muutama päivä sitten tuli itku, kun säikähdin

ihan, etten muista asioita. Olen aina ollut vähän huonomuis-

tinen, mutta nyt oli tilanne jo pysäyttävä. Jos tämä on nyt jo

tällaista, niin miten on asian laita eläke ikäisenä? Pelottavaa.

Olen ollut tosi väsynyt. Pinna on kireä ja uupumista on ilmassa.

Monta rautaa on tulessa, ja kaikista poden jonkunsorttista syyl-

lisyyttä. Pahiten on nyt tämä koulun loppuun saaminen. 

Hävettää. Nolottaa. Itkettää. Ja vaikka kuinka monta 

kertaa on käyty läpi:  "Toimi nainen, TEE SE!" 

Teen, mutta se edistyy niin turhauttavan hitaasti.

Paja on tuonut paljon iloa, mutta myös jännitystä, kysymyksiä

ja epävarmuutta. Ei ole helpoksi tehty nämä yrittäjyyden kou-

kerot, maahantuonnit ja tullit. Jep-jep. Olen kohdannut niin

ihania ihmisiä pajan matkan varrella ja Taideruukki paikkana

on mitä inspiroivin. Olen onnekas, olemme onnekkaita. 

Viime viikon puolessa välissä olin niin uupunut. Jo herätessään

aamulla olin valmis jo iltaan ja seuraavaan yöhön. Pakotin len-

kille - yksin tälläkertaa. Itku kurkussa otin ensimmäiset juoksu-

askeleet ja juoksin ja juoksin ja juoksin. EN pysähtynyt, koska

käyntiin lähteminen olisi ollut raskaampaa kuin itse juokseminen.

Juoksin mun vanhan lenkin - 5km. Ero on vain entisestä +15kg. 

Phuuuh.  Korvissa soi mieheni musat ja täytyy sanoa, että 

Boccelli ja Rammstein jopa toimivat. Viimeisin itku tuli kun 

Kari Tapion "Olen suomalainen" kävi soimaan. Itkin Kari

Tapion poislähtöä (ei ollut mitenkään lemppareitani, mutta

lähtö kosketti silti) ja itkin väsymystä, itkin tyytymättömyyt-

tä ja itkin ylpeyttä, että jaksoin juosta. Taisin olla tosi väsynyt.

Koti on tosi rempallaan. EN jaksa. En ehdi. Vieraita on

käynyt vähän, siksi ei ole myös juurikaan siivottu. Sitä 

arjen tavaroiden roudaamista paikasta toiseen teen koko

hereillä olo ajan. Matkalla jonnekin, samalla roudaan 

jonkun rojun paikoilleen. Uuvuttavaa. Tanskan vaari

toi meille vanhan kaappinsa. Se kuului hänen isoisälleen.

Nyt sille ei ollut enää paikkaa ja se muutti Tanskasta meille.

Siitä en ole varma, että onko sille meilläkään paikkaa, mutta

paikkahan tehdään vaikka tekemällä. Kaappi on korjauk-

sessa. Toivon kovasti, että se on just se ihanuus, mitä ko-

timme kaipaa. Ja en malta odottaa sitä rumsteerausta kun

sille tehdään paikka. (Vaikka tiedänkin, että siitäkin tulee

melkoinen rumba!) Tämän hetkinen suunnitelma on,

että kaappi muuttaa olohuoneeseemme. Mutta suunni-

telmat saattaapi hyvin muuttua matkan varrella. 

Syksy on tosi pitkällä jo. Piha on ihan rempallaan. Pajalla on jo

joulujutut mielessä ja ison pinon joulukortteja olen jo sinne tehnyt.

HEEI, jos toivot helpotusta jouluun: voin tehdä joulukorttisi! 

Ja tämähän sopii vallan ihanasti tähän uupumus ja väsymyspostaukseen! 

Mutta, hihkaise jos...   :-) Tilauksia otetaan vastaan!

Kouvolan Kuusankoskella Taideruukissa järjestetään tunnelmallinen

joulutapahtuma itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Tervetuloa!!! 

Tiedossa on tunnelmaa, markkinahenkeä ja sitä joulua.

Ennen sitä osallistun muutamiin myyjäisiin. Jee, ne on kivoja!

Näin mennään täällä. Juu, juuri niissä ruuhkavuosissa.

Ja mitenköhän kuvat liittyy asiaan? No siten, että pyrin

silti päivittäin istumaan alas noiden pikkuisten kanssa.

Enkä onneksi ole yksin tässä arjessa.

Meidän siisteys on tällaista. Parempaan emme nyt pysty.

Ja olkoot näin. Ja huom, meillä on useammin kuin usein

huomattavasti epäsiistimpää, verrattuna kuviin. 

Voiko koruntekijä olla käyttämättä omia korujaan?

No voiko? Olisihan se hassua, kun olen myymässä korujani ja korvissa roikkuisi Pilgrimit? Huomaan käyttäväni omia tekeleitäni 98% ajasta. Tykkään, mutta myös mietityttää. Mitenks ne muut korut? Sain kesällä ihanuuksia lahjaksi Tanskan vaarilta. Tammikuussa tästä maailmasta poistunut läheinen oli ne minulle jättänyt. Tunnearvoltaan hyvin arvokkaat, varsinkin ne mitkä olemme yhdessä ostaneet. Saanhan käyttää joskus niitäkin, olematta "paha"?  Jotenkin nyt vaan tämä korujen teko on tullut niin henkilökohtaiseksi. 

Tehdessäni uusia, valkaan usein itsellenikin yhdet. Olkoot se sitten se tämän homman etu. Mutta mainostahan se on ja keskusteluja herättävääkin. Huomaan ihmisten kiinnittävän huomiota ja joskus haluavansa juuri ne samaiset. Hassua ja aika kivaakin.

Uusimpia korviksia ovat nämä puiset. Olen ihan innoissani!

Aikamoinen harakka olen. Ihanaa miettiä joskus näinkin vakavia asioita, että mitkä korvikset pistää korvaan!   ...Elämä on.


Uusia juttuja pajalla:

• Uusia malleja tullut myyntiin.
• Uusia yhteistyökumppaneita tullut.
• Pian saatavana paljon koruja teräksisenä ja joitain hopeisenakin.
• Ihaniin ihmisiin tutustuttu.
• Pian alkava kässä korneri - JEE!
• Yhdistyksen perustaminen.
• 4.10 myyjäiset Neuvottomassa. Täältä tullaan!
• Uusi isompi yhteistyökumppani - JEEE!
• Pankkikortilla maksamisen mahdollisuus lähiaikoina.
• Joulun suunnittelua.

Terkut!

Tulkaa käymään Kouvolan Taideruukilla!

Musiikin maailmassa

Meidän perheellä on uusi harrastus. Eiku meidän tytöllä on uusi harrastus. Eiku 7-vuotiaalla tytöllä ja äidillä on yhteinen harrastus. Käymme yhdessä musiikkiopiston sellotunneilla. On ollut aikas kivaa, vaikka paljon uutta ja tuntematonta on jo kohdattu. Ennestään täysin tuntematon soitin tuntuu vielä vieraalle. Huomaan joskus vain ihailevani kaunista vempainta. Soitinta ei valittu pelkästään sen estetiikan takia, vaan musiikkiopiston avointen oven päivänä sello ope teki hyvän homman ja sai tytön innostumaan. Soittotunnit ovat tuneet mieleen omat pianotunnit moooonta vuotta sitten Neuvosto Eestissä. Se oli iso osa lapsuuttani.

Tyttö on ollut innokas ja avoin. Tämä on tytön 2. harrastus, muodostelmaluistelun lisäksi. Molemmissa käy mielellään, ellei äiti unohda harkkoja (niinkuin kävi 2 kertaa peräkkäin luisteluharkkojen kanssa, phuuh!) Vielä emme osaa sanoa, miten vakavaa hommaa tästä tulee. Aika näyttää. Omaa soitinta emme ostaneet, vaan vuokrasimme sen musiikkiopistolta. Myös se vaikutti soittimen valintaan.

Tytöllä alkoi monta uutta juttua - koulu ja musiikkiopisto. Olemme tarkkaan miettineet ja seuraamme tytön jaksamista. Tällä hetkellä harjoitusmäärät tuntuvat hyvälle, ja tyttö on innokas.  Viikkoon mahtuu 1soittotunti + 2 x jää + 1 x oheiset (jotka on luisteluharkkojen yhteydessä). Ei muita harrastuksia. Joskus ihmettelen kauhulla lasten harrastusrumbaa. Toisaalta on niin totta, että lapset ovat niin erilaisia, eikä vertaamisesta ole kuin haittaa. Itse olen pitänyt tärkeänä että lapsella on joka päivä aikaa myös leikkiin, ilman telkkuja yms. Miten teillä?

On tästä ollut hyötyä minullekin. Olen oppinut soittamaan "Missä on pikkusormi, missä on pikkusormi, täällähän minä..." Eli voisiko tässä hankkia myöskin sellon ja oppia tytön kanssa yhdessä? Aikaahan on vaikka kuinka..  :P  Jee, Anni 34-vee ja sellonsoiton opiskelija!  ;) 

Näin alussa olen siis aina tytön mukana soittotunnilla, jotta oppisin itsekin perusteet. Silloin ohjaaminen ja kotona harjoitteleminen helpompaa. En tarkalleen tiedä, milloin tyttö rupeaa käymään itsekseen ja äiti voisi käyttää sen ajan itselleensä. Vaikka kävelemällä museokorttelissa.

Kaikenlaisia hankintoja on joutunut ja päässyt tekemään. Lompakko kiittää, muttei kai ilman niitäkään pärjää. Ihan uusi ovi on avautunut - sellon maailmaan.

Ihanaa viikkoa teille! Täällä sumplitaan arjen tohinoissa, pajan ja kodin välillä mennään. Pakko mainita, että tosi jännittäviä yhteistyökuvioita on tiedossa pajan puolella.. Jee! Kalenteri täyttyy kova vauhtia ja TO DO listat on pitkät. Paljon uutta ja tuntematonta liittyen yrityksen toimintaan. Phuuh. Syksy on kauneimmillaan. Palataan.

Kuvia Anni's creative corner paja &puodista valokuvaajan silmin

Kaikki kuvat on ottanut Maarja Kotkas 

(www.mimage.fi)