Istun hämärässä ja hiljaisessa huoneessa ja mietin viikonloppua. Takana siis ihana ja vilkas viikonloppu erään ystävän ja hänen perheensä kanssa. Mietittiin taas sitä, miten kauan ollaan oltu ystäviä - noin 26-vuotta! Ja miten ollaankin pysytty. Se on just sitä ystävyyttä, kun nähdään harvoin, mutta jatketaan aina siitä, mihin jäätiin.. Ihan kun erossa ei olisi ollut lainkaan... Se on helppoa ja se tuntuu hyvälle. Iloitsen kovasti hänen menestyksekkäästä ja näkyvästä urasta ja jännitän tulevia juttuja. Ihanaa, kun joku nauttii niin omasta työstään!
Viikonloppuun mahtui siis mäenlaskua, hyvää ruokaa, pelaamista ja NAURUA, tukan leikkuuta (x3), kirppuilua ja avautumista.. ehkä "pikkuruisen" liian vähän nukkumista, kun vaan PITI jutella ja rupatella, juoruilla ja jakaa..You know! Ja menossa oli mukana 3x 7-vuotiasta pimua, 1x 1,5-vee hyvin vauhdissa mukana pysyvä heppu, 2x miehemme ja me - ystävykset...
Ihanaa, kun käy vieraita ja vielä ihanampaa kun ne on juuri niitä rakkaimpia...
Kuvat: "Palasia joulusta"
PS. Tervetuloa ystävät kyläilemään!
1 comment:
Kuulosti ihananalta tää viikonloppu! (Kuvatkin on; vautsi mitä keksejä ja toi palapeli!!) Me kyläillään ihan liian harvoin, ja meillä käy ihan liian harvoin vieraita. Jotenkin tää aika vaan menee johonkin, ja päivät, viikot, kuukaudet täyttyy siitä (yleensä ihan jees) kaurapuurosta!
Toivottavasti nähäään..?
Post a Comment