18.1.10

poissa

Yöllä hiljaa näpyttelen. Sain suru-uutisia. Toivon vieläkin,
että se on jokin tyhmä pila eikä ole totta. Eihän se ole totta?
Opiskelutoverini on poissa. En ollut puhunut hänen kanssa
pitkään, en tiedä miksi. Koulut loppuu ja toisenlainen elämä
tulee tilalle, mutta yhteiset kokemukset maailmalta yhdistävät.
Ne kokemukset olivat välillä repivän kivuliaat ja haastavat, näin
nätisti sanottuna. Elämä on välillä NIIN rumaa ja kipeää, ja silti...
Toivottavasti sinulla on nyt hyvä ja levollinen olo. Me muut täällä
mietimme, miksi, kuinka ja miten näin tapahtuikaan. Olisiko kaikki
voinut mennä toisin? Olisi, muttei mennyt. Kunpa olisin voinut..
Ei, Anni...Lopeta tuo kunpa. Nyt se meni vain näin. Peace.

6 comments:

RuusuLiisa said...

Voi kökkö.. Olen todella pahoillani. Miljoona rutistusta sinne siulle ja jaksamisia!

Elsa & Pablo (+ mama) said...

:( Halaus ja tsemppiä ♥

Pia said...

Voi Anni. Otan osaa!!!!

Teija said...

Halaus. Voimia. <3

Niina K said...

Toisinaan se ikäväkyllä menee niin että toiset lähtee ja toiset jää, Eikä se ole kivaa. Ystäväni A lopetti elämänsä -99 ja mietin häntä melkein päivittäin edelleen että jos, jos olisin soittanut silloin maanantaina niin ehkä, tai jos H olis tullutkin töistä aiemmin niin A ei olis ehkä..Mutta oikeasti eihän se jos ja ehkä ketään takaisin tuo ja tuskaa se ehkä ja jos vaan lisää. Tsemppiä käsitellä asiaa!! Haleja!!

Unknown said...

..Kiitos.. KAIKILLE!