Anni's little corner

Kesän nopea ohi lentäminen surettaa. Tiedän, pitäisi elää ja nauttia just nyt.. Pitäisi. Joskus muistankin tehdä niin, viime vuoden aikana useammin kuin koskaan. Siis tuntematta syyllisyyttä ns. suorittamattomuudesta. Pian alkaa loma, sitten yritän muistaa olla vain. Tähän asti ollaan oltu muttei paljon, töitä tehty kotona ja töissä. 

ISO, tosi iso urakka oli polttopuut, nyt on puuta millä lämmittää uunia ensi talvella. Muistan sen hien jokaisella lämmityskerralla, tai sitten ei.. Olenkin luvannut että ensi kerralla ostetaan eikä tehdä itse. No katsotaan, miten pidetään se lupaus, hahh!

Aiemminkin postauksessa vilahtanut ISO maailmankartta ilahduttaa. Huomaan tuijottavani karttaa joka päivä. Tyttökin ihastui ja tutkii sitä huolella: " Mikä maa tämä on? Milloin mennään tuonne?"  Kartta löysi paikkansa toistaiseksi ruokailutilasta. Kartan seinällä olo pahentaa myös ikuista matkakuumetta.

Ystävältä saatu ihastuttava lahja roikkuu olkapäällä ja muistuttaa ystävän olemassa olosta. Globe Hope'sta olen hehkuttanut ja hehkutan jatkossakin. Ystävä oli epävarma, tykkäänkö enää niin... Tykkään! Mulla ei ole tyyliä, mulla on kaikki tyylit sekaisin - kaaostyyli on annityyli.

 Huomenna tulee ystävä koko perheensä kanssa ja suuntaamme matkamme muumien joukkoon. Ensi viikko onkin hektinen, kunpa jaksaisin. 

Hyvää keskiviikkoa!