21.2.11

Reilu viikko hurahti...



Ai mitä, menikö se jo?Ei, ei mennyt!
ystävänpäivä on just silloin kun sen 
päättää olevan ja vaikka jokaisena päivänä.
...Eli minulta vielä sinulle ja teille - Hyvää 
ystävänpäivää! Ja niin moni kiitos niin paljosta...


*  *  *


Hiljaiseloa blogistaniasta. Ei tahallista eikä tahatonta. Ei vaan tuntunut siltä. Viikko hurahti nopsaa, vaikka se olikin myllerrystä, lähinnä mun/ odottavan äidin päässä, sydämessä ja kropassa. Voi-voi, melkoista tämä on. Ja huomattavasti pahempaa kuin edellisellä kerralla.  29-viikko menossa ja voidaan hyvin isosti. Liikkuminen tuskaa, illat kamalat ja kivuliaat, yöt unettomat ja päivät ihan jumit. Saanhan urputtaa? Supistelut lisääntyneet hurjasti ja muutamaan otteeseen olen jo miettinyt päivystykseen menoa. Nooh, tässä sitä edelleen ollaan ja yhtenä kappaleena ja henki pihisee. Elämänlaatu on mitä on, toisinaan suht ok ja toisinaan laatukriteerien toisessa ääripäässä. Tiedän, tämä ON väliaikaista ja se pitääkin minut kasassa. Nonniiiin..urputukset urputettu - well done!

Tytsy nautti edellisen viikon  viikonloppuna melkoisesti Disney On Ice- showsta. Oli niin fiiliksissään ja onnessaan. Ihanan reipas tyttö! Ystävä tuli Tampereelta seuraksi. Olimme tytsyjen kesken monta päivää, kun mies oli työmatkalla Itärajan toisella puolella. Leppoisaa oleilua, naurua ja itkua ja ystävänpäiväilyä mainiossa seurassa. 



Muutama elokuva ja herkkuja. Kyllä hyvä ruoka on hyvää. Päivät meni nopsaa ja mielelle teki hyvää.  Ihanaa kun ei aina tarvitse tehdä mitään  ja silti on leppoisan mukavaa. 

Mies oli tilannut oranssin kukkalähetyksen muistutukseksi - VERY well done also!  Minua ei ole vaikeaa ilahduttaa - kukat toimii aina. Ja muutaman vuoden "opettelulla" miehenikin on hoksannut sen. En ole tainnut ikinä saada niin paljon kukkia, kuin viimeisen puolen vuoden aikana. Ihanaa! Kiitos mieheni ja ystäväni!






Tuliaiseksi saimme tytsyn kanssa molemmat oman sarjan maatuskoja. Hihh! Elämäni ensimmäiset ihan omat maatuskat. Pietariin mennään uudestaan ja yhdessä.

Viime viikonloppu olikin sitten tuskaisempi. Pahaa mieltä ja kipuilua, sängyssä makailua ja kyyneleitä - melkoisessa tunnekuohussa siis mennään. Olen kirppuillut vauvanvaatteita ja tytsyltä jääneitä on pesty urakalla. Vielä tarvitaan..

Näillä mennään taas. Hissukseen...

4 comments:

Teija said...

Voi, saat urputtaa!! Voin vaan kuvitella, mitä käyt läpi, kun itsellä kuitenkin toistaseksi ainakin odotus ihan ok. Mitä nyt pahoinvointia tossa. Ja tänään on supistellut?? (vko 20) Kiva kun palailit taas kertomaan tuntemuksia!

Mäkin oon ihan jätti jo. Nyt kun se ruoka maistuu, niin se TODELLA maistuu ;)

anniina said...

En ole vielä onnitellut teidän perhettä edes vauvasta! Ihana uutinen ja oikein paljon onnea koko perheelle.
Täälläkin ollaan jättiläismäisiä vaikka mulla viikkoja vasta vähäiset 17 kasassa. Olen silti jo iso muumi. :D
Ja noista vaunuista vielä sen verran, että joko olette löytäneet kärryt? Meillä olis nuo meidän yhdistelmät varmaankin joutavat, kun joudumme hankkimaan tuplat. Jos kiinnostaa niin laita vaikka viestiä FB:n kautta. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Nonna said...

Mietinkin juuri sinua toissapäivänä (kun kuuntelin Viron surullisia lastenkotiuutisia). Ihanaa kuulla kaikesta kipuilusta huolimatta, että olet yhtenä...

Tsemppiä kovasti tuleviin viikkoihin ja virtuaalisesti täältä iso kukkakimppu piristykseksi!

Unknown said...

hei, ihanat naiset... KIITOS!!!!