Voiko koruntekijä olla käyttämättä omia korujaan?

No voiko? Olisihan se hassua, kun olen myymässä korujani ja korvissa roikkuisi Pilgrimit? Huomaan käyttäväni omia tekeleitäni 98% ajasta. Tykkään, mutta myös mietityttää. Mitenks ne muut korut? Sain kesällä ihanuuksia lahjaksi Tanskan vaarilta. Tammikuussa tästä maailmasta poistunut läheinen oli ne minulle jättänyt. Tunnearvoltaan hyvin arvokkaat, varsinkin ne mitkä olemme yhdessä ostaneet. Saanhan käyttää joskus niitäkin, olematta "paha"?  Jotenkin nyt vaan tämä korujen teko on tullut niin henkilökohtaiseksi. 

Tehdessäni uusia, valkaan usein itsellenikin yhdet. Olkoot se sitten se tämän homman etu. Mutta mainostahan se on ja keskusteluja herättävääkin. Huomaan ihmisten kiinnittävän huomiota ja joskus haluavansa juuri ne samaiset. Hassua ja aika kivaakin.

Uusimpia korviksia ovat nämä puiset. Olen ihan innoissani!

Aikamoinen harakka olen. Ihanaa miettiä joskus näinkin vakavia asioita, että mitkä korvikset pistää korvaan!   ...Elämä on.


Uusia juttuja pajalla:

• Uusia malleja tullut myyntiin.
• Uusia yhteistyökumppaneita tullut.
• Pian saatavana paljon koruja teräksisenä ja joitain hopeisenakin.
• Ihaniin ihmisiin tutustuttu.
• Pian alkava kässä korneri - JEE!
• Yhdistyksen perustaminen.
• 4.10 myyjäiset Neuvottomassa. Täältä tullaan!
• Uusi isompi yhteistyökumppani - JEEE!
• Pankkikortilla maksamisen mahdollisuus lähiaikoina.
• Joulun suunnittelua.

Terkut!

Tulkaa käymään Kouvolan Taideruukilla!

Musiikin maailmassa

Meidän perheellä on uusi harrastus. Eiku meidän tytöllä on uusi harrastus. Eiku 7-vuotiaalla tytöllä ja äidillä on yhteinen harrastus. Käymme yhdessä musiikkiopiston sellotunneilla. On ollut aikas kivaa, vaikka paljon uutta ja tuntematonta on jo kohdattu. Ennestään täysin tuntematon soitin tuntuu vielä vieraalle. Huomaan joskus vain ihailevani kaunista vempainta. Soitinta ei valittu pelkästään sen estetiikan takia, vaan musiikkiopiston avointen oven päivänä sello ope teki hyvän homman ja sai tytön innostumaan. Soittotunnit ovat tuneet mieleen omat pianotunnit moooonta vuotta sitten Neuvosto Eestissä. Se oli iso osa lapsuuttani.

Tyttö on ollut innokas ja avoin. Tämä on tytön 2. harrastus, muodostelmaluistelun lisäksi. Molemmissa käy mielellään, ellei äiti unohda harkkoja (niinkuin kävi 2 kertaa peräkkäin luisteluharkkojen kanssa, phuuh!) Vielä emme osaa sanoa, miten vakavaa hommaa tästä tulee. Aika näyttää. Omaa soitinta emme ostaneet, vaan vuokrasimme sen musiikkiopistolta. Myös se vaikutti soittimen valintaan.

Tytöllä alkoi monta uutta juttua - koulu ja musiikkiopisto. Olemme tarkkaan miettineet ja seuraamme tytön jaksamista. Tällä hetkellä harjoitusmäärät tuntuvat hyvälle, ja tyttö on innokas.  Viikkoon mahtuu 1soittotunti + 2 x jää + 1 x oheiset (jotka on luisteluharkkojen yhteydessä). Ei muita harrastuksia. Joskus ihmettelen kauhulla lasten harrastusrumbaa. Toisaalta on niin totta, että lapset ovat niin erilaisia, eikä vertaamisesta ole kuin haittaa. Itse olen pitänyt tärkeänä että lapsella on joka päivä aikaa myös leikkiin, ilman telkkuja yms. Miten teillä?

On tästä ollut hyötyä minullekin. Olen oppinut soittamaan "Missä on pikkusormi, missä on pikkusormi, täällähän minä..." Eli voisiko tässä hankkia myöskin sellon ja oppia tytön kanssa yhdessä? Aikaahan on vaikka kuinka..  :P  Jee, Anni 34-vee ja sellonsoiton opiskelija!  ;) 

Näin alussa olen siis aina tytön mukana soittotunnilla, jotta oppisin itsekin perusteet. Silloin ohjaaminen ja kotona harjoitteleminen helpompaa. En tarkalleen tiedä, milloin tyttö rupeaa käymään itsekseen ja äiti voisi käyttää sen ajan itselleensä. Vaikka kävelemällä museokorttelissa.

Kaikenlaisia hankintoja on joutunut ja päässyt tekemään. Lompakko kiittää, muttei kai ilman niitäkään pärjää. Ihan uusi ovi on avautunut - sellon maailmaan.

Ihanaa viikkoa teille! Täällä sumplitaan arjen tohinoissa, pajan ja kodin välillä mennään. Pakko mainita, että tosi jännittäviä yhteistyökuvioita on tiedossa pajan puolella.. Jee! Kalenteri täyttyy kova vauhtia ja TO DO listat on pitkät. Paljon uutta ja tuntematonta liittyen yrityksen toimintaan. Phuuh. Syksy on kauneimmillaan. Palataan.

Kuvia Anni's creative corner paja &puodista valokuvaajan silmin

Kaikki kuvat on ottanut Maarja Kotkas 

(www.mimage.fi)

Hulinaviikonloppu

Meillä oli melkoinen hulinaviikonloppu. Ihana sellainen. Lauantaina juhlimme pajan & puodin virallisia avajaisia. Tarjosimme Maritädin omenapiirakkaa ja mun leipomia kaurakeksejä ja teetä ja otimme ystäväni kanssa vastaan ihania asiakkaita. Kiva päivä puodilla jatkui illanviettona lähipiirille, tuttaville ja ystäville. Yhdessäoloa, afrikkalaista ruokaa ja kotimaista makeaa. Yövyimme ystäväni kanssa pajalla, HIHH!  Aamulla aikaisin matka jatkui kohti Kouvolan vanhan ajan markkinoita. Olo oli jo jonkunverran uupunut, mutta päivä oli ihana. Hyvää kaupankäyntiä ja markkinafiilista 30-luvun henkeen aurinkoisessa syyssäässä. Nyt täytyy kyllä sanoa, että oli ehdottomasti yksi Kouvolan kivoin tapahtuma!  :-)

Tässä kuvia markkinoilta:

Kiitän vielä tätäkin kautta kaikkia viikonloppuun osallistuneita!

Aurinkoa!

Eilen oli pitkä päivä, mutta monta kivaa juttua tapahtui. Yksi kiva oli illalla. Osallistuin ystäväni kanssa Kukkakauppa Neilikan sidonnankurssille.

Tässä tekeleeni:

Sidonta ei ole lainkaan uusi juttu mulle (ensimmäinen ammattini on puutarhuri), taidot vain lievästi sanottuna vähän ruostuneet. Muutama kirosanakin tuli.. ggrr. Mutta olipa kiva tehdä jotain muuta ja kivassa paikassa! Oletteko käyneet? Menkää!!!

Kukkakauppa Neilikka @ Kouvola

Kauppa on niin kaunis (vaikkei ihan mun tyylinen olekaan) ja hyvällä maulla sisustettu. Ja mikä tärkeintä, sieltä saa upeita sidontaluomuksia. 

*

Tein muutama päivä sitten pikaisesti kierroksen lähikirppiksellä. Hahaaa, tein mainioita löytöjä, joista paras oli ehdottomasti tämä: 

 Tänään aamu alkoi lenkillä märkään pusikkoon. Kasasin tien viereen kasaan oksia, mustikanvarpuja yms metsän rojua ja myöhemmin kävin autolla hakemassa pois. Arvatkaa, kastuinko? Heh, niin tein. Mutta kotona kun meni suoraan lämpöiseen kylpyyn, niin ei haitannut lainkaan.   Mut nyt, pajalle!  See you!